Lähiluonnon kauneus

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Kauneudessa kyse on yksilön kokemuksesta ja siitä, mikä tuottaa henkilökohtaista mielihyvää.

Kysyin itse marraskuun harmaana ja sateisena aamuna ystäviltäni mikä on kaunista heidän mielestään juuri nyt. Sain vuorokauden aikana yhteensä 90 vastausta.

Näissä upeissa arjen havainnoissa nousi esille usein esimerkiksi lähiluonto, eläimet tai ihmisten ystävälliset teot. Kauneus on toisesta välittämistä. Elämä itsessään on kaunista. Tuulen tuiverrus, ohut jääkerros järvessä, linnut tai kissa sylissä tuovat meille arkeen kauneutta. Lasten halaus tai hiljainen hetki toimistolla luo kauneuden kokemuksen.

Kauneus ja sen kokemus tekee meistä onnellisempia. Pelkästään se, että luin uudestaan ja uudestaan ihmisten vastauksia siitä, mikä on heidän mielestään kaunista, teki minut hyvin onnelliseksi.

Samaan aikaan kuitenkin nakerramme kauneutta, tätä meille arvokasta hyvinvoinnin lähdettä, hassuilla tavoilla.

Ensinnäkin kuvittelemme, että meidän itsemme pitää olla kauniita jollain ulkoisilla kriteereillä. Ollaksesi kaunis, täytyy käyttää esimerkiksi erilaisia kemikaaleja iholla, pukea tietynlaisia vaatteita tai muokata kehoa. Mainokset kertovat meille, että emme oli tarpeeksi hyviä ellemme hanki sitä tai tätä. Markkinoiden luoma kauneuskäsitys luo meille enemmän ahdistusta kuin hyvinvointia.

Toisekseen kauneus arjessa on usein kokemuksia lähiluonnosta. Helsingissä lähiluonto on taas uhattuna monien uusien rakennushankkeiden myötä. Sen sijaan, että suojelisimme lähimetsiä, tuhoamme niitä. Nakerramme sitä perustaa, joka tuo meille aitoja kauneuden kokemuksia ja hyvinvointia päivittäin.

Voisimmeko toimia toisin? Niin, että kauneus olisi peilissä olevan joka aamuisen ahdistuksen sijaan jotain rikastavaa ja arkea vahvistavaa. Voisimmeko tuoda ja luoda myös kaupunkiympäristöön lisää kauneutta tai sen kokemusta?

Ehkä paras vastaus siihen, mikä on kaunista juuri nyt oli ystäväni napakka vastaus: ”Luonnonsuojelulain 49 §”. Tavallaan tähän tiivistyy juridisesti koko arjen kauneus. Luonnonsuojelulain tavoitteenahan on mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen sekä luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen.

Tuossa yksittäisessä pykälässä vastaavasti määritellään Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset, jonka mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kun emme itse pysty pitämään luonnostamme huolta, tekee EU sen välillä puolestamme.

100-vuotiaan Suomen perustuslain 20 § mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Pidetään myös itse huolta luonnosta ja nautitaan sen kauneudesta.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja järjestöjohtaja sekä kahden pienen lapsen isä.
www.leostranius.fi

Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin  Kuohu-lehdessä (04/2017)

Yksi kommentti artikkeliin ”Lähiluonnon kauneus”

  1. Leo,
    Kauniisti sanottu. Kerrot tulleesi onnelliseksi jo lukiessasi ihmisten vastauksia siihen kysymykseen, mikä on heidän mielestään kaunista. Ranskalainen Valistuksen Vuosisadan filosofi Voltaire totesi aikoinaan : ” Yksi onnen hetki vastaa tuhatta vuotta historiassa”.

    Luonto on kaunista, vielä tuhannenkin vuoden päästä , jos sen annetaan olla sellaista, vesistöt puhtaita ja pellot ja metsät reheviä. Ja näissä maisemissa elävät villieläimet säilytettyinä voimissaan ja omassa luonnollisessa ympäristössään. Pelkäämpä vain, että jo paljon aikaisemmin metsistä ei tule jäämään paljonkaan jäljellä. Suomessakin tuhotaan nykyaikana varsinkin metsiä ja tuhoamisvauhti vain kiihtyy. Tuhottujen metsien mukana hävitetään luonnon monimuotoisuutta, joka on ihmisenkin elinehto.

    Luonto on kaunista , rentouttavaa ja rauhoittavaa. Se on ihmisen ja villieläimen oma elementti. Me ihmisetkin oikeastaan olemme ” luonnon lapsia”, sieltä luonnosta lähtöisin olevia olioita, ja kaipaamme luontoa ympärillemme. Luonnon kauneudesta huolimatta monet ihmiset eivät silti näe ympärillään olevan kauneutta. He ovat etääntyneet luonnosta ja sen tarjomista onnen hetkistä.

    Susi on yksi kauneimmista eläimistä katsella luonnontilassaan. Mutta mielestäni ei ole lainkaan kaunista se mitä Suomessa tehdään susille. Niiden tappamiseksi keksitään jos minkälaisia kikkakonsteja ” kannanhoidollisesta” ( ? ) metsästyksestä ” koirasusiin ” ja susilla pelotellaan lapsiakin. Mielestäni kansainvälistä suojelua tarvitsevan ja kansainvälisillä sopimuksilla suojellun villieläimen, metsästyksestä ei pitäisi edes voida keskustella.

    Luin juuri erään ”susiongelmaa” yliopistotasolla tutkineen henkilön väittäneen, että ”kannanhoidollisella” metsästyksellä on vähennetty suden salametsästystä. Tätä väitettä en usko, sillä jatkuvasti tulee esille uusia tapauksia, jolloin susia on kaadettu laittomasti. Sudet halutaan pois maisemasta siksikin, että se syö ( sille kuuluvaa) riistaa, jonka metsästäjät ovat ”varanneet ” itselleen ! Susi ei ole metsänriistaan kuuluva eläin, eikä sen ”kannahoidollinen ” tahallinen hävittäminen ole hyvä keino turvata kansainvälistä suojaamista nauttivan eläimen olemassaolo Suomessa.
    Susien olemassaolon turvaamiseksi ja paremman susien ja ihmisten välisen yhteiselon parantamiseksi ( ? ) samainen ko. ”susiongelmaa ” tutkinut henkilö tekee lisäksi ennenkuulumattoman ruman ehdotuksen : sudesta pitäisi alkaa valtion maksaa ” sietokorvauksia ” paikalliselle väestölle niilla alueilla, joissa susia esiintyy !
    Mutta susiahan alkaa olla jo pitkin ja poikin Suomea. Tällainen hävytön rahastamisidea on kerjäämistä niiltäkin kansalaisilta, joiden asuinalueilla ei vielä ole susia, ja niiltä joita se ei mitenkään häiritse edes susien asuttamilla alueilla. Ja mihin nämä suoraan sanoen kiristämällä rosvotut rahat laitettaisiin ? Susien suojeluunko ? Höpö höpö. Ne katoaisivat taivaan tuuliin , kuten niin usein käy kansalaisilta rosvotuille varoille .Mistä ihmisten vielä pitäisi maksaa ? Ympäröivän luonnon katselu- ja käyttöoikeudestako ? Mutta luonnoneläimet ovat periaatteessa kaikkien omaisuutta . Vai puhtaan ilman hengittämisestä ?
    Usein tuntuu siltä, että Suomi on hölmöyden ja typeryyden huippumaa… Tämä ei ole kovin kaunista, eikä turvallista metsille ja metsien asukkaille .

    Minä ehdotan susille maksettavaksi ” sietokorvauksia” koko Suomen alueella ihmisten luvattomasta ja häiritsevästä tunkeutumisesta niiden alkukantaisille reviireille. Nämä rahat laitettaisiin susien lisääntymisen ja säilyttämisen turvaamiseen. Ja niillä pystytettäisiin susien reviirien ympärille tehokkaat ihmisiä estävät aidat susien rauhaiselon turvaamiseksi.Tämä olisi kaunista, ja toisi minulle ne tuhat vuotta historiassa.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin