Helsingin kaupunginvaltuusto kävi 13.9.2017 tuntien keskustelun kaupunkistrategiasta. Lopullinen päätös strategian hyväksymisestä tehdään 27.9.2017 valtuuston kokouksessa.
Käytännössä strategia on jo hyväksytty, koska kaikki merkittävät valtuustoryhmät ovat hyväksyneet neuvottelutuloksen.
Helsingin kaupunkistrategiassa on iso joukko todella hyviä ympäristötavoitteita.
Ympäristönäkökohtia strategiassa on avannut hyvin kaupungin ympäristöjohtaja Esa Nikunen Stadin ilmasto -blogissa.
Ohessa muutama huomio luonnonsuojelusta, ilmastopolitiikasta ja liikennelinjauksista sekä kiertotaloudesta, kokeilukulttuurista ja kansalaistoiminnan edellytyksistä.
1. Ensinnäkin luonnonsuojelu. Luonnonsuojelutavoitteet ovat hyviä. Upeaa, että kaupunkiluonnon monimuotoisuutta lisätään, metsäverkostoa vahvistetaan, vesien ja kalojen tilaa parannetaan, viherpinta-alaa lisätään ja laaditaan merellinen strategia. Hienoa on myös se, että kansallisesta kaupunkipuistosta luvataan päätös. Keskeinen kysymys, joka jää strategian ulkopuolella on vieraslajien torjunta. Uskon, että tätä edistetään kuitenkin muutenkin.
2. Toisekseen ilmasto. Hiilineutraalisuus ja ilmastotavoitteet ovat hyviä. Toki olisi pitänyt olla valmiutta mennä paljon nykyistä pidemmälle esimerkiksi vuoden 2030 päästövähennystavoitteen ja hiilineutraalisuuden suhteen, puhumattakaan kivihiilen käytön lopettamiseksi. Tästä huolimatta nyt päätettävät askeleet ovat huomattava parannus nykytilaan.
Vaikka meillä ei olekaan näköpiirissä Irman kaltaisia myrskyjä, on ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Lisäksi rakennusten ja kokonaisten kaupunginosien energiaremontit pitäisi olla vahva strateginen tavoite.
3. Kolmanneksi liikenne. Strategiassa lähdetään siitä, että joukkoliikennettä ja pyöräilyä sekä kävelykeskustaa edistetään. Tämä on hyvä asia. Sen sijaan liikenteen meluhaitat ja niiden vähentäminen eivät strategiassa näy. Eikä näy autoilun vähentämisen keinot, esimerkiksi tiemaksut.
Lisäksi kiertotalous ja kokeilukulttuuri on tunnistettu hyvin. Tosin pelkillä sanoilla. Nyt tarvittaisiin Helsingille konkreettiset tavoitteet kiertotalouden edistämiseksi. Smart & Clean tavoitteet pitäisi näkyä paremmin. Samoin kasvisruuan edistäminen ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen. Valitettavaa on, että strategiatasolla unohdetaan ympäristökriteerit kaupungin hankinnoissa.
Lopuksi tervehdin ilolla, että strategiassa Helsinki luo aktiivisesti kumppanuuksia kansalaisjärjestöjen ja kaupungin kehittämisestä ja elävöittämisestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa sekä varmistaa, että kaupungin tiloja on helppo käyttää esimerkiksi kansalais- ja kulttuuritoimintaan. Suoran demokratian keinoja, osallistuvaa budjetointia ja globaalia vastuuta olisi voinut kuitenkin konkretisoida enemmän.
Itse kannatan lämpimästi kaupunkistrategian hyväksymistä kaikkine puutteineen ja vajavaisuuksineen.
Strategian onnistumisen kannalta tärkeitä eivät kuitenkaan ole ne asiat, joita tehdään silloin tällöin. Tärkeitä ovat asiat, joita tehdään säännöllisesti. Päivittäin.
Aika lennokasta lupailua ilman konkretiaa. Kuten EU:ssa nähtiin, niin teollisuus lobbaa mustan valkoiseksi ja media alkaa rummuttamaan heidän viestiä ilman kritiikkiä. Koko hiilineutraalisuus joutaisi roskakoriin innovaation ja muiden hämäyssanojen perässä.
Vieraslajeista yksi unohtuu aina, nimittäin kirjolohi. Miksi tuollaista haittakalaa pitää istuttaa Helsingin vesistöihin kun samalla yritetään palauttaa taimenen kantoja? Kirjolohi pitäisi rinnastaa minkkiin tuhoisena haittaeläimenä luonnossa, koska se tuhoaa omalla keväisellä kututouhullaan syksyiset taimenen kudut. Lapset innostuvat onkimisesta, jos ovat innostuakseen, kun ahven pomputtaa kohoa, ei siihen tarvita mitään repale eväistä istarikirreä. Ylipäätään istutukset Vantaanjokeen tulee lopettaa, koska istutetut pullukkataimenet kutevat merestä nousseiden kanssa ja perimä heikkenee. Kun joen tila on parantunut, niin myös luonnonpoikasia syntyy sen verran ettei poikasistutuksiin ole tarvetta, vaan pitäisi vahvistaa luonnon kantaa parantamalla kutualueita.
Haaganpuron kunnostus koko matkaltaan tienalituksineen ja padon purku tulee toteuttaa tällä valtuustokaudella ja jatkaa tappelua Helsinginkosken vapauttamiseksi. Nämä ovat sellaisia joihin ei riitä vapaaehtoisten toiminta, vaan tarvitaan poliittista johtajuutta ja voittamista puhumisen sijaan. Malmin kentän rakentamisen vaikutus Longinojaan täytyy tietää tarkkaan ja suojella puro haitoilta. Vesi pitää ohjata kosteikkoaltaiden läpi, eikä suoraan puroon.
Keskustatunnelin ajaminen on jatkoa verorahojen tuhoamiselle autoiluun. Se ei tuo lisää rakennusmaata, joten kaupunki ja kaupunkilaiset saavat maksaa satoja miljoonia, mutta eivät saa taloudellista hyötyä. Stoppi tällaiselle. Autopaikkanormista tulee luopua heti, eikä asteittain, koska talojen suunnittelua ei voi aloittaa aina uudestaan poliittisten päätösten heiluessa. Ja miten tunneli parantaisi mahdollisuuksia kävelykeskustaan, koska ei keskustaan silloinkaan raivata tilaa, vaan mahdollisuus on sama kuin ilman tunnelia.
MIksi Haaganpuron edustan merialueilla ei ole edes samanlaista verkkokieltoa nousuaikaan kuin Vantaanjoella? Tästä pitää tehdä heti esitys ja runnoa läpi. Myös muut mereen laskevat purot ja pikkujoet tulee avata verkkokalastajilta kieltämällä yksinkertaisesti verkkokalastus. Menee hukkaan kunnostustoimet, jos kalat otetaan pois nuosuväyliltä verkoilla. Ja onhan se ihan ihmeellistä että uhanalaista elukkaa saa tappaa surutta. Vantaanjokeenkin tuntuu nousevan vähän kalaa, koska padon alla VKK:lla ei ole näkynyt yli kuukauteen yhtään kalaa, kun yleensä siellä on nähnyt kalaa ruskan aikaan joka kerralla kun on käynyt – ehkä jossakin on jonkun verkkoaita.