Paljon melua tuulivoimasta ja infraäänistä

Muistatteko pienen kohun joka nousi syksyllä 2016 tuulivoiman mahdollisista infraäänivaikutuksista?

Tuulivoiman terveysvaikutukset on nyt virallisesti selvitetty. Aiheesta uutisoi myös Helsingin Sanomat. Suomen Tuulivoimayhdistys tiivistää selvityksen tulokset näin:

”Hallituksen teettämässä tuulivoiman terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuksessa tuulivoiman infraäänen ja terveysvaikutusten välillä ei löydetty yhteyttä. Osana tutkimusta tehdyissä infraäänimittauksissa todettiin tuulivoiman äänitasojen jäävän selvästi alle kuulokynnyksen. Nykytutkimustiedon mukaan infraääni voi aiheuttaa terveyshaittaa ainoastaan, mikäli se on kuultavissa.”

Itse asiassa tuulivoimaloiden infraäänten on osoitettu olevan alle sen, mitä on ne ovat esimerkiksi kaupunkioloissa kotona, henkilöautossa ajettaessa tai ruotsinlaivalla. Tuulivoimalan aiheuttamia infraääniä ei voi ihmiskorvalla kuulla. Tästä johtuen on hyvin epätodennäköistä, että tuulivoimaloiden infraäänet voisivat heikentää terveyttä.

Myös THL on tehnyt tutkimusta äänen häiritsevyydestä yhdeksällä tuulivoima-alueella. Tämän perusteella voidaan todeta, että Tuulivoima-alueilla ihmisten yleisoireiden kokeminen ei ollut yleisempää kuin muilla alueilla eikä oireiden kokeminen ollut riippuvaista etäisyydestä voimaloihin.

Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimus tuulivoimamelun häiritsevyydestä kahdella tuulivoima-alueella taas osoittaa, että suurinta osaa lähiasukkaista (alle 2 km etäisyys) tuulivoimaloiden ääni ei häirinnyt tai häiritsi vain harvoin. Häiritsevyys riippui myös monista muista kuin vain akustisista ominaisuuksista, kuten äänen voimakkuudesta. Keskeisiä häiritsevyyden muuttujia oli esimerkiksi luottamus kunnan viranhaltijoihin. Tutkimukset osoittivat, että Suomessa ääniohjearvot on asetettu sikäli oikein, että äänen häiritsevyys nousee 40 dB korkeammilla äänitasoilla (yöohjearvo 40 dB).

Näin voidaan todeta, että tuulivoiman melu tai infraäänet eivät aiheuta ihmisille terveyshaittoja. Vika on pikemminkin kielteisessä asenteessa tuulivoimaa kohtaan (esim. maisemahaitta) tai muuten huonosti valmistelluissa hankkeissa.

Entä sitten linnut ja lepakot?

Tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin ja lintuihin on käsiteltävä erikseen, koska niiden käyttäytyminen on hyvin erilaista keskenään. Selvää on kuitenkin se, että molempien osalta olennaista on tuulivoiman sijoittamien oikein, herkimpiä alueita välttäen.

Ylipäätään kannattaa ehkä huomata, että ilmastonmuutokset aiheuttamat sekä polttamiseen perustuvan energiantuotannon aiheuttamat ilmansaasteet ovat tuulivoimaa merkittävämpi uhka linnuille ja lepakoille.

Linnuille tuulivoimasta aiheutuu häirintä-, este- ja törmäysvaikutuksia sekä rakentamisesta aiheutuvia elinympäristömuutoksia. Häirintä- ja populaatiovaikutuksia on usein vaikea erottaa toisistaan, koska on vaikea erottaa, milloin populaatio on pienentynyt törmäysten vuoksi ja milloin linnut ovat siirtyneet toiselle alueelle häirintävaikutuksen vuoksi.

Tuulivoiman linnustovaikutuksissa on suuria aluekohtaisia eroja. Metsäisillä alueilla vaikutuksia on vähiten. Myös lajiryhmien välillä on suuria eroja. Samoin siinä, kuinka kauas voimaloiden häirintävaikutus ulottuu. Yleisesti ottaen pitkäikäisillä ja hitaasti lisääntyvillä lajeilla vaikutukset ovat suurempia.

Lohdutuksena voi kuitenkin todeta, että tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden aiheuttama lintukuolleisuus on huomattavan pientä verrattuna muihin ihmistoimien vaikutuksiin. Yksittäisten huonosti sijoitettujen voimaloiden vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä.

Nykytiedon mukaan laajamittaisellakaan tuulivoiman lisärakentamisella tuskin olisi merkittäviä linnustovaikutuksia Suomessa, jos tuulivoimalat sijoitetaan muualle kuin herkimpien lajien (esimerkiksi merikotka ja maakotka) ja elinympäristöjen (esimerkiksi lintukosteikot) läheisyyteen.

Räjähtävätkö lepakot?

Lepakoiden osalta suurimman uhkan aiheuttavat pyörivät lavat. Tuulivoimaloiden ja lepakkolajien välillä on eroja siinä, kuinka alttiita ne ovat törmäämään tuulivoimalaan. Säällä, vuodenajalla ja vastaavilla tekijöillä on paljon vaikutusta sille, kuinka todennäköisesti lepakot voimaloihin törmäävät.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että lepakoita liikkuu eniten tyynehkönä ja lämpimänä kesäyönä, jolloin tuulivoimatuotanto on vähäisintä. Toisaalta myös entistä matalammilla tuulennopeuksilla tuottavat tuulivoimalat lisäävät lepakoiden riskiä.

Ongelmallista on kuitenkin se, että joidenkin tutkimusten mukaan lepakot hakeutuvat voimaloiden lähelle, koska voimalat houkuttelevat hyönteisiä. Toisaalta tästä päätellen voimaloiden häirintävaikutus on lepakoille pieni. Onneksi lepakoiden liikkuminen on melko ennustettavaa, joten merkittävien vaikutusten ilmetessä voimaloita voidaan tarvittaessa vaikka pysäyttää tiettyinä aikoina ja siten estää törmäyksiä.

Törmäysvaikutuksen lisäksi lepakot saattavat hyvin lähellä voimalaa lentäessään kärsiä barotraumasta eli keuhkojen tai sisäkorvan vaurioitumisesta äkillisen ilmanpaineen vaihtelun vuoksi. Usein törmäyksillä viitataan sekä törmäyksiin että barotraumatapauksiin, koska monissa tutkimuksissa niitä ei ole erotettu toisistaan.

Vaikka tuulivoimaloiden rakentamisen luontoa muokkaava vaikutus on varsin vähäistä suhteessa moniin muihin ihmisvaikutuksiin, on tärkeää, että tuulivoimaloiden sijoittamista suunnitellessa varmistetaan, ettei lepakoiden levähdys- tai talvehtimispaikkoja tuhoudu rakennustöissä.

***

Aiheesta lisää myös Porin SuomiAreenassa:

Suomen Hyötytuulen ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen
Monta ääntä tuulivoimasta -paneelikeskustelu keskiviikkona 12.7.2017 klo 10-11.15
Porin kaupungintalon sisäpihalla, Hallituskatu 12, 28100 Pori

Keskustelemassa keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen, neurologian erikoislääkäri Kati Juva, meluntorjunnan dosentti Valtteri Hongisto, Porin yleiskaava-arkkitehti Heimo Salminen ja Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.

***

Ohessa vielä Suomen Tuulivoimayhdistyksen keskeisiä huomioita hallituksen selvityksestä:

• Melun yleisin vaikutus on sen häiritsevyys ja unen häiriintyminen. Melun häiritsevyyteen vaikuttavat melun fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi esimerkiksi yksilöllinen herkkyys ja asenteet melulähdettä kohtaan.

• Melutasot tuulivoimaloiden läheisyydessä ovat pienempiä kuin esimerkiksi liikenneympäristöissä, mutta toisaalta äänenpaineen jaksollinen vaihtelu lisää tuulivoimaloiden äänen häiritsevyyttä.

• Tutkimustulokset altiste-vastesuhteesta ovat olleet vaihtelevia, mutta koettu häiritsevyys on useassa tutkimuksessa alkanut selvästi yleistyä melutason ylittäessä A-taajuuspainotettuna noin 40 dB.

• Melutasojen lisäksi tutkimuksissa on havaittu monien muidenkin tekijöiden vaikuttavan häiritsevyyden kokemiseen, esimerkkeinä näköyhteys voimaloihin, asenteet ja huoli terveyshaitoista.

• Tutkimuksia vaikutuksista stressiin tai sydän- ja verisuonisairauksiin on hyvin vähän. Liikenne-melututkimusten perusteella vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin alkaa näkyä vasta suuremmilla äänenpainetasoilla kuin mitä tuulivoimaloiden läheisyydessä on tyypillisesti mitattu.

• Osana selvitystyötä tehtiin lisäanalyysejä aiemmin kerätystä suomalaisesta kyselyaineistosta. · Alle 2,5 km:n etäisyydellä tuulivoimaloista (5 tuuli-voima-aluetta) noin 2 % asukkaista koki äänen häiritsevän paljon sisätiloissa tai häiritsevän paljon nukkumista. Samoilla alueilla liikennemelu koettiin häiritseväksi yhtä usein. Melun ei tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen, diabetekseen tai sydämen vajaatoimintaan.

• Kansainvälisissä tutkimuksissa infraäänitasot tuulivoima-alueiden läheisyydessä olevilla asuinalueilla ovat olleet samaa tasoa tai pienempiä kuin kaupunkien keskusta-alueilla (enimmillään noin 80 dB), mutta suurempia kuin luonnonympäristöissä (poikkeuksena merenranta, jossa aallot aiheuttavat infraääntä).

• Uusia infraäänimittauksia tehtiin osana selvitystyötä kahden tuulivoima-alueen läheisyydessä, sekä vertailun vuoksi kaupunkialueella ja luonnontilaisella alueella. Mitatut infraäänitasot olivat samaa suuruusluokkaa kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa.

• Sisäkorvan ulommat karvasolut ovat herkkiä pientaajuiselle äänelle ja voisivat teoriassa (eläinkokeiden perusteella) reagoida myös tuulivoimaloiden läheisyydessä esiintyvillä tasoilla.

• Ulommat karvasolut eivät välitä varsinaista kuuloaistimusta aivoille. Niiden hermotus on yhteydessä aivokuoren kuulo- ja muille aluille, joilla katsotaan olevan rooli valikoivassa huomioinnissa ja valppaudessa. Tuoreessa aivokuvantamiseen perustuvassa kokeellisessa tutkimuksessa raportoitiin hieman kuuloalueen ala-puolella olevan infraäänialtistuksen aiheuttavan hermoverkkojen aktivaatiota paitsi kuuloaivokuorella myös emotionaalisista ja autonomisista kontrolleista vastuussa olevilla alueilla. Tämän perusteella on esitetty, että tiedostamattomat reaktiot voisivat selittää erityyppistä oireilua. Kyseessä on toistaiseksi yksittäinen tutkimus, eikä tällä hetkellä ole näyttöä siitä, että aktivaatio johtaisi terveyshaittoihin.

• Kokeellisissa tutkimuksissa on arvioitu infraäänen vaikutuksia myös esimerkiksi sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan. Selkeää näyttöä edes voimakkaan altistuksen vaikutuksista ei ole saatu.

• Niissäkin tilanteissa, joissa tuulivoimaloiden ääni ei ole äänenpainetasoltaan riittävä aiheuttamaan suoria fysiologisia vaikutuksia, voi henkilö kuitenkin yhdistää kokemansa oireet tuulivoimaloihin. Hyvin monimuotoisia yleisoireita raportoidaan myös monien muiden ympäristöaltisteiden yhteydessä, ja onkin alettu puhua ympäristöherkkyydestä yleiskäsitteenä erilaisille herkkyyksille. Oireilu voi tällöin selittyä elimistön puolustusjärjestelmän vasteilla keskushermostossa, autonomisessa hermostossa ja immunologisessa järjestelmässä. Toisaalta jo huoli ja epäilys haitoista voi johtaa myös fyysiseen oireiluun.

• Kokeellisissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu pitkäaikaisen infraäänille altistumisen vaikutuksia terveyteen tai oireiluun, mitä voidaan pitää puutteena.

• Tutkimuksia infraäänelle altistumisesta ja erityisesti pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on vähän – siten lisätutkimukset ovat perusteltuja. Tutkimuksia onkin parhaillaan käynnissä useassa maassa.

Kotimaisten tutkimusten lisäksi myös esimerkiksi Kanadassa on tehty laajoja tutkimuksia tuulivoiman terveysvaikutuksista. Näiden perusteella voidaan todeta, että:

– Tutkimuksen tulokset eivät tue sitä, että unenlaadun häiriintymisellä ja tuulivoimaloiden äänellä (46 dB LAeq saakka ulkotiloissa) olisi tilastollisesti merkittävää yhteyttä. (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Murry B.J., Weiss, S.K., Villeneuve, P.J., van den Berg, F. & Bower, T. 2016. Effects of Wind Turbine Noise on Self- Reported and Objective Measures of Sleep. SLEEP 2016; 39.)

– Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden äänen kasvaessa raportoitiin kasvavasti ärtymyksestä tuulivoimaa kohtaan. Äänitason kasvamisen jälkeen tuulivoimalat nähtiin ja kuultiin vastaajien mukaan herkemmin, ja tuulivoiman äänen vaikutuksista koettu huoli kasvoi, etenkin kun äänitaso ylitti alueella 35 dB LAeq. Terveysvaikutusten ja tuulivoimalan äänen väliltä tutkimus ei löytänyt yhteyttä. (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., McGuire, D., Bower, T., Lavigne, E., Murray, B.J., Weiss, S.K. & van den Berg, F. 2016. Exposure to wind turbine noise: Perceptual responses and reported health effects. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)

– Tutkimustulosten mukaan subjektiivisesti arvioidulla ja objektiivisesti mitatulla stressitasolla ei ole yhteyttä tuulivoimaloiden äänelle altistumiseen (46 dB LAeq saakka ulkotiloissa). (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Bower, T., Villeneuve, P.J., Russell, E., Koren, G. & van den Berg, F. 2016. Self-reported and measured stress related responses associated with exposure to wind turbine noise. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)

– Siihen, kuinka häiritseväksi tuulivoimaloiden ääni koetaan, liittyy muun muassa seuraavat tekijät: henkilökohtainen hyötyminen tuulivoimahankkeesta, herkkyys äänelle, huoli terveysvaikutuksista, kiinteistön omistajuus, ärsyyntyminen maisemavaikutuksista sekä maakunta, jossa tuulivoimalat sijaitsevat. (Michaud, D.S., Keith, S.E., Feder, K., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Bower, T., Denning, A., Lavigne, E., Whelan, C., Janssen, S.A., Leroux, T. & van den Berg, F. 2016. Personal and situational variables associated with wind turbine noise annoyance. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)

– Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden lapojen pyörimisen aiheuttamalla välkkeellä (valon ja varjon vaihtelu aurinkoisella säällä) ei ole suoria terveysvaikutuksia. (Voicescu, S.A., Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Bower, T., van den Berg, F., Broner, N. & Lavigne, E. 2016. Estimating annoyance to calculated wind turbine shadow flicker is improved when variables associated with wind turbine noise exposure are considered. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)

***