Olen saanut puolustaa helsinkiläistä lähiluontoa, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa viimeisen neljän vuoden ajan.
Kiitos tästä mahdollisuudesta!
Nyt toivon, että voin jatkaa työtä myös seuraavat neljä vuotta. Sinä päätät.
Helsingin Vihreä valtuustoryhmä on saanut paljon aikaan.
Luonnonsuojelualueiden määrä on kaksinkertaistumassa, päästöt ovat vähentyneet vauhdilla, ja Hanasaaren kivihiilivoimala tullaan sulkemaan. Joukkoliikenteeseen on investoitu huimia summia, ja pyöräilyä priorisoidaan ennennäkemättömän paljon. Kaupunkipyöräkokeilu onnistui paremmin kuin uskallettiin toivoa. Hämeentiestä tehdään pian joukkoliikennekatu. Myös koko kaupungin johtamisjärjestelmä laitettiin uusiksi niin, että kaupunkiin saadaan tulevien vaalien jälkeen pormestari.
Itse olen ollut osa tätä muutosta muun muassa puolustamalla kaupungin viheralueita ja lähimetsiä sekä keskuspuistoa ylimitoitetulta rakentamiselta. Kaupunki tukee työni ansiosta työntekijöiden polkupyörien hankintaa. Helsingissä on lisäksi edistetty aloitteideni pohjalta kierrätystä, hävikkiruuan hyödyntämistä, bioenergian kestävyyskriteerejä. Olen ollut ajamassa kivihiilestä luopumista sekä tarvetta valmistella päästövähennystavoitetta vuodelle 2030.
Kaupungin talous on hyvällä pohjalla. Varhaiskasvatukseen ja opetukseen on panostettu. Eriarvoistumista ehkäistään, ja iltapäiväkerhopaikat on onnistuttu takaamaan kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille. Päivähoito-oikeus ja ryhmäkoot turvattiin, päiväkotilasten laskentatapa uudistetaan ja varhaiskasvatuksen budjetointia selkiytetään. Elävä kaupunkikulttuuri on viety uudelle tasolle. Keskustakirjastoa ja Tanssin taloa rakennetaan kovaa vauhtia.
Aloitteideni myötä kaupungin päiväkodeissa kokeillaan vegaaniruokaa sekä edistetään kouluissa tasa-arvoa tyttöjen ja poikien liikuntatunteja yhdistämällä. Viittomakieli huomioidaan järjestämällä viittomakielen päivänä kaupungintalolla juhlaliputus.
Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Vaikka yleiskaavassa saatiin merkittäviä vihreitä voittoja, uhkaa rakentaminen kaupunkilaisille rakkaita lähiluontokohteita. Näistä ei onneksi ole vielä lopullisesti päätetty. Rakentamisesta päätetään tulevina vuosina osayleiskaavoissa ja asemakaavoissa. Ympäristötoimi tarvitsee lisää voimavaroja luonnonsuojelun edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kivihiilen käytöstä pitäisi luopua kokonaan.
Opetukseen ja varhaiskasvatukseen tarvittaisiin merkittävästi nykyistä enemmän resursseja. Päivähoidosta tulisi tehdä maksutonta. Maksuttomuus parantaisi heikommassa asemassa olevien perheiden lasten mahdollisuuksia saada laadukasta varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus helpottaa koulun aloitusta, parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia ja vähentää syrjäytymisriskiä.
Tästä syystä haluan olla jatkossakin varmistamassa, että hyvät vihreät tavoitteet toteutuvat.
Unelmani on Helsinki, jossa lähiluonto kukoistaa, ilmastotalkoissa ollaan eturintamassa ja lapsille taataan hyvät elämän eväät taustasta riippumatta.
Minulle kaikkein kovimpia arvoja ovat ympäristö- ja luonnonsuojelu, eläinten oikeudet, heikko-osaisimpien puolustaminen, kansalaisvaikuttaminen ja suora demokratia. Oman kokemuksen kautta olen huomannut, miten tärkeitä ovat lapsiperheiden jaksaminen, turvalliset päiväkodit ja koulut.
Mustarastas on jo laulanut. Luonto herää. Toivoa on.
Voit tukea kampanjaani täällä: http://lahjoita.vihreat.fi/leo.stranius
Mielipiteitä ja ajatuksiani noin 150 politiikan eri aihealueeseen voi käydä lukemassa täältä: Leo Stranius – Politiikka A,B,C ja Ö
Mitä tarkoitat suoralla demokratialla ?
Normaalisti kansalaisvaikuttaminen jo kuuluu olennaisena osana demokratiaan eli kansanvaltaan.
Yksi POPULISTISEN retoriikan rakennuselementti koostuu ”kansan suvereeniteetin” yksinkertaistamisesta. Tällöin voidaan puhua ns. ”huutoäänestysdemokratiasta ”, Tällä tarkoitetaan eräänlaista välitöntä ja suoraa demokratiaa, jossa filtterinä toimiva demokraattisten instituutioiden monimutkaisuus jätetään sivuun, ja jossa parempana pidetään kansanäänestyksen käyttöönottoa ja todellisuudessademokratian harjoittamisen vastustamista.
Populismin tämänpäiväisyys on demokratian tietynlaista toimimattomuutta, väsymistä. Populismin suosio onkin voinut kasvaa, koska demokratia ei pidä lupauksiaan. Politiikanharjoittajat ovat melko lailla irtaantuneet kansalaisyhteiskunnasta. Tällöin kansalaisilla on se tunne, että heitä ei enää kuunnella ja vielä vähemmän edustetaan. Väestöllä on käsitys, että se on jätetty oman onnensa nojaan taloudellisesti ja sosiaalisesti. Näin paljolti Helsingissäkin.
Kuntapoliitikkona ilmeisesti haluat olla jatkuvassa yhteydenpidossa väestöön , ottaa huomioon sen tarpeet , kuunnella sen toiveita ja ehdotuksia ja yrittää saada niitä toteutetuiksi Helsingin kuntapolitiikassa.Vai ymmärränkö oikein ?
Paras keino populismia vastaan on demokratian kehittäminen ja sen puutteellisuuksien ja heikkouksien korjaaminen, niiden ohi pääseminen. Demokratiaa ei siis pidä yksinkertaistaa, vaan siitä on tehtävä monimuotoisempaa lisäämällä yleisen tahdon ilmaisemistapoja, laajentamalla edustuksen menettelytapoja, kehittämällä uusia julkisen pohdinnan ja asioiden käsittelyn muotoja. On esitettävä demokratian organisaation uudistamiselementtejä. Tätä ehkä tarkoitat puhuessasi suorasta demokratiasta ? Vai uskotko demokratian toteutuvan kansanäänestysten kautta uskoen, että näin se toteutuisi parhaiten ?
”Suora demokratia” tarkoittaisi välillisen edustuksen ja demokraattisten instituutioiden vaikutusvallan vähentämistä tai poistamista. Näin ollen sinunkaan ei tarvitsisi olla edes ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon, koska ”suoralla demokratialla ” ( mitä se pitää sisällään ? ) voitaisiin Helsingin asiat hoitaa ”huutoäänestyksellä ” helpommin ja tasavertaisemmin ?
Tuntuu hyvin idealistiselta tavalta suhtautua demokratiaan ja sen mahdollistamiin menettely-ja vaikuttamiskeinoihin ja niiden kehittämiseen. Joka tapauksessa iatkuvilla kansanäänestyksillä ei voida johtaa ja rakentaa nykyajan suurkaupunkia, eikä valtiota.
Suora demokratia tarkoittaa itselleni sitä, että ihmisten suoria vaikutusmahdollisuuksia lisätään. Tämä onnistuu esimerkiksi ottamalla Suomessakin käyttöön sitovat ja suorat kansanäänestykset ja kansalaisaloitteet sekä tukemalla lähi- ja paikallisdemokratiaa. Wikipediassa myös Suoran demokratian määritelmää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suora_demokratia
Ja lisää näkemyksiäni noin 150 politiikan aihealueeseen (ml. Suora demokratia) löytyy täältä: https://leostranius.fi/politiikka-abc-o/
Ranskassa käytetään suoraa kansanäänestystä ( référendum ) vain harvoin kansalaisten kuulemiseksi hyvin tärkeitä valtiota koskevia poliittisia päätöksiä tehtäessä. Käytännössä kansanäänestyksen tulos ei ole aina valtiovaltaa sitova. Yleensä äänïoikeuden omaavat kansalaiset voivat olla joko aiheena olevaa ehdotusta vastaan tai sen puolesta, siis he voivat vastata kyllä tai ei. Kansanäänestyksen tulosten sitovuudesta on niin myönteisiä kuin kielteisiäkin esimerkkejä. Kielteisistä mainittakoon se, kun v.2005 ranskalaisten äänestäjien enemmistö sanoi EI Maastrichtin sopimukselle, ja kun hallitus sen kuitenkin ratifoi vastoin kansanäänestyksen tulosta ! Tuolloin hallitus piti kansallisen edun kannalta sopimuksen hyväksymistä parempana vaihtoehtona kuin sen hylkäämistä.
Sveitsissä joissakin kantoneissa on järjestetty perinteisesti kansanäänestyksiä mm. maahanmuutosta, ja tuloksena on ollut valikoiva maahanmuuttovastainen päätös. Valtiotasolla Sveitsi ei kuitenkaan harjoita samanlaista politiikkaa kuin jotkut sen kanttonit, sillä se ei aina ole valtion yleisen edun mukaista.
Nyt Ranskassa mm.Marine Le Penin johtama äärioikeistolainen Kansallisrintama-puolue ( FN ) käyttää selvää oikeistopopulistista retoriikkaa lupaamalla kansanäänestyksiä valtiotasolla ratkaisuksi moniin kysymyksiin, vaikkapa pakolaistilanteeseen, maahanmuuttokysymyksiin ja EU-jäsenyyteen. Tällöin maahanmuuttuvastaisen hallinnon ollessa kyseessä haettaisiin tietysti väestön kielteistä suhtautumista maahanmuuttoon, muslimiuskontoon ja Euroopan Unioniin. Jos ko.populistijohtaja valittaisiin tulevissa presidentinvaaleissa valtionpäämieheksi, niin meitä odottaisi melkoinen ruljanssi, kun kansanäänestyksiä järjestettäisiin ihan turhaan sellaisistakin asioista, joita edustuksellinen demokratia voisi päättää , koska vastuuntuntoiset kansalaiset ovat antaneet valtuudet valitsemilleen edustajille päätösten tekemiseen. Ja voin vain kuvitella millainen kaaos saataisiin aikaan noilla jatkuvilla kansanäänestyksillä, sillä niiden tulokset eivät välttämättä olisi rationaalisia, eivätkä edustaisikaan väestön enemmistön tahtoa, kun miljoonat äänioikeutetut jättäisivät äänestämättä tai äänestäisivät yleisen edun vastaisesti.
Valistuksen Vuosisadalla haaveiltiin järkiperäisesti sivistyksen avulla aikaansaatavasta järkiperäisesti ajattelevasta kansalaisesta. Luultiin, että kun itsekullakin olisi äänioikeus, niin kaikki olisivat yhdenvertaisia kyvyissään valita ”järkiperäisesti”. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä nykyajan sivistyneissä yhteiskunnissa irrationaalisuudella on yhä suuri rooli. Tämä on yksi kansanäänestysten kielteisistä puolista.
.
Et nähtävästi ole ihan kunnolla käsittänyt, mitä nykyajan populistiset liikkeet niin oikealla kuin vasemmallakin pitävät sisällään, ja mihin niiden ”suora demokratia” ym. vaatimukset lopulta johtavat : demokratian kaventamiseen entisestään. Tästä on jo esimerkkejä Euroopassa. Sinua vaivaa loppujen lopuksi samanlainen luottamuspula poliitikkojen ja demokratian periaatteiden noudattamisen suhteen kuten monia populistisia liikkeitä tukevia ihmisiä. Et luota täysin edustukselliseen demokratiaan, vaan johonkin oletettuun kansalaisten ”suoraan ” vaikutusvaltaan kunnallispolitiikassakin. Tämä asenteesi on ristiriidassa sen kanssa, että pyrit demokraattisten vaalien avulla saamaan edustuksellisen valtuustopaikan Helsingissä, vaikka luotat paremmin ”suoraan ” demokratiaan, ( jolloin välilllisiä edustajia ei tarvita). Pidät ilmeisesti siis ainakin valtiotasolla edustuksellista demokratiaa ( vaaleilla valitut kansanedustajat ym. valtuutetut ) aikansa eläneenä, ja uskot, että jatkuvilla ( ja veronmaksajille kalliiksi tulevilla) kansanäänestyksillä ja kansalaisaloitteilla asiat ratkaistaisiin paremmin ja demokraattisemmin. Tämä on juuri se populistinen uskomus, josta puhun kommentissani,
Suomessa on voimassa edustuksellinen demokratia niin paikallisella kuin valtiollisellakin tasolla. Eri asia on sitten se, keitä kansalaiset valitsevat edustamaan itseään , ja miten nämä valitut henkilöt toimivat demokratian toteuttamiseksi !
Miksi pyrit Helsingin kaupunginvaltuustoon edustuksellista demokratiaa hyväksikäyttäen, kun kerran pidät nk. ”suoraa” kansalaisten toimintaa ja vaikutusmahdollisuutta ( kansalaisaktiivisuutta ) parempana tapana toteuttaa demokratian periaatteita ? Suomessa kansalaisaloitteet joutuvat ainakin vielä edustuksellisen demokratian instituutioiden ( lakivaliokunta, perustuslakivaliokunta, eduskunta ) syynäyksen kohteeksi ja vain näiden päätöksestä ne voidaan toteuttaa, siis kansanvaltaa toteuttaen. Ja niitä voidaan vielä vastustaa demokrattisiin oikeuksiin perustuen ….Pitäisikö tämä kansanvaltaa harjoittavan edustuksellisen demokratian valvonta ja päätösvalta purkaa ? Jos nyt alettaisiin kaikista tietyn määrän allekirjoituksia keränneistä kansalaisaloitteista tehdä valtion velvoittavaa laisäädäntöä, ( lainsäädäntökin kulkee edustuksellisen demokratian kautta !) , niin siitä tulisi sekasotku ja hyvin kallista ”hurjastelua”. Nyt jo ilmenee sekasotkua mm.tuon uuden tasavertaisen avioliittolain osalta. Ja tuollainen valitus-ja aloite-ja vasta-aloitekierre voi jatkua loputtomiin….
Mitä tarkoittaa demokratia ? Sen kehittämiseksi ja sen toimivuuden parantamiseksi pitäisi miettiä toimivampia kansalaisia osallistavia keinoja, Paikallistasolla on helpompi toteuttaa kansalaisia osallistavaa kansanvaltaa. Väestön mielipidettä voidaan kysyä kuntapolitiikkaa koskevissa asioissa ja sitä voidaan kunnioittaa. Tämä on ennemminkin ”osallistavaa demokratiaa”.
PS.
Demokratian puitteissa paikalliset ja valtion instituutioiden tasolla tehtävät päätökset ovat ns. enemmistöpäätöksiä. Näin on Helsingissäkin, jossa valtuuston edustajien enemmistön tekemät päätökset tulevat voimaan.
Eduskunnan tutkimukseenkin asti pääsevät ja jopa sitä kautta lainsäädäntöön otettavat kansalaisaloitteet eivät yleensä tuo ilmi läheskään koko kansan tai edes äänioikeutettujen enemmistön tahtoa. Useimmiten niitä tukevien allekirjoitusten määrä on huomattavasti vähäisempi kuin äänioikeutettujen kokonaismäärä. Ja vaikka ne menevät läpi eduskunnassa ja vaikka ne otetaan lainsäändäntöön, niin ne eivät silti ole väestön enemmistön toive ja tahto. Näin edustuksellinen demokratia ( eduskunta ) muuttuu väliaikaisesti ”suoran demokratian” välikappaleeksi palvellen tavallaan yhden pienen vähemmistön ( väh. 50 000 allekirjoittajaa ) tarpeita, tahtoa ja etuja. Tällöin enemmistövalintaan perustuvat demokrattiset instituutiot alistuvat vähemmistön tahtoon.
Vähemmistöillä on oikeutuksensa, mutta onko tämä menettelytapa siis todella pohjimmiltaan demokraattinen ? Kansalaisilla on vaikutusmahdollisuus, mutta sillä ei välttämättä palvella yleistä etua, joka on aina otettava ensisijaisesti huomioon rehellisessä politiikanteossa.
En ole suomalaisena allekirjoittanut yhtäkään kansalaisaloitetta, koska katson niiden olevan monilta osin demokratian periaatteiden vastaisia. Kansalaisten aloitteiden tulisi mieluummin mennä normaalia edustuksellisen demokratian tietä, jotta niillä olisi oikeudenmukaisempi, laillisempi ja syvempi merkitys kansan ( äänioikeutettujen ) enemmistön tahdon ilmaisijana.
Lisäys:
”Suorasta demokratiasta ” otat esimerkiksi mm.Sveitsin, jossa käytetään kansanäänestyksiä ja kansalaisaloitteita kansalaisten mielipiteiden kysymiseksi. Mutta ei Sveitsiäkään hallita pelkkien kansanäänestysten ja kansalaisaloitteiden avulla. Kansanäänestyksiä ei järjestetä edes ihan jokaisesta kiistanalaisesta poliittisesta kysymyksestä, vaan tärkeimmiksi katsotuista.
Sveitsi on federaatio eli liittovaltio, jossa on 26 kantonia. Maa on jakautunut toisistaan erilaisiin kulttuuri-ja kielialueisiin, ja siellä puhutaan neljää virallista kieltä.. Federaatiolla on keskushallinto ja kansanedustuslaitos sekä kanttoonien neuvosto. Sveitsin tilastotoimiston mukaan väestöstä asui 84 % kaupungeissa v.2014.
Suomi eroaa näin ollen siitä huomattavasti jo valtio-ja väestörakenteeltaan.
Sveitsi on monesti kansainvälisissä luokittelussa se maa, jossa on parasta elää. Sveitsiä pidetäänkin usein monessa suhteessa ihannemaana. Mutta sen kaikilla alueilla ei kuitenkaan vallitse yhtäläinen hyvinvointi. Miten Sveitsin ”suora demokratia ” on sitten vaikuttanut kansalaisten elinoloihin, el¨¨amänlaatuun, ja miten sen kautta on parannettu kansalaisten tasavertaisuutta ?
Sveitsin liittovaltion tilastotoimisto on tehnyt viime vuoden lopulla mielenkiintoisen vertaavan tutkimuksen 8 kaupungin osalta. Tutkimus perustuu 25 merkitsijään /kriteeriin elämänlaadusta.
Geneven kaupunki löytyy monissa asioissa listan häntäpäästä, alkaen sen väestötiheydestä, joka on 12000 asukasta neliökilometrillä. Tapana on sanoa, että geneveläiset ovat ainaisia valittajia. Siihen kyllä näyttää olevan syytäkin. Esimerkiksi juuri Genevessä on eniten ahtaita asuntoja ( 17% asunnoista ), joissa elää useita henkilöitä huonetta kohti. Perässä tulevat Lausanne ( 11% ) Zürich ja Basel. Geneven asukkaista kärsii liikenteen melusta yöllä 60% ,Lausannessa 40% ja Bernissä 20% ihmisistä kärsii yöllisestä liikenteen melusta. Geneven alueesta on vain 20% viheralueita, joita Luganossa on 70%, Lausannen pinta-alasta 50%.Geneve ja Lugano ovat yhtäläisessä ykkösasemassa Sveitsin korkeimmilla ilmansaastusmisluvuilla! Kummallista, kun ottaa huomioon Luganon viheralueiden määrän.
Geneve on julkisen liikenteen osalta ykkönen ja niin geneveläiset kuin berbiläisetkin kulkevat työmatkansa mieluiten jalkaisin tai polkupyörällä! Terveydenoidon osalta Bern sijoittuu ensimmäiseksi 17 lääkärillä tuhatta asukasta kohti. ( Lausanne 12 ja Geneve 11 ). Lugano on huonoimmassa asemassa, ja siellä sydän-ja verisuonitauteihin ja hengitystievaivoihin kuolleiden alle 65-vuotiaiden määrä on Sveitsin suurin. Itsemurhien osalta johtaa Bern Luganon seuratessa puolella vähemmän.Kaukissa kaupungeissa itsemurhan tehneistä suurin osa on miehiä.
Geneven kaupungissa tehdään eniten asuntovarkauksia, ja se on ykkösenä Luganon kanssa myöskin henkirikoksien osalta. Lucernessä tehdään puolestaan eniten väkivaltaisuuksia ja uhkauksia virkakuntaa kohtaan.
Sveitsin kaupungeissa on 4-6 elokuvateatteria 100 000 asukasta kohti, paitsi Bernissä, jossa on kaksi kertaa enemmän. Luganolaiset käyvät vähän museoissa, mutta Luganossa on paras kulttuuritarjonta Baselin jälkeen.
Tiedot ovat peräisin 8.12.2016 ilmestyneestä sveitsiläisestä sanomalehdestä ” Le Matin”.
Olen asunut Sveitsissä kahteen otteeseen. Ensimmäinen jakso sattui 1970-luvun alkupuolelle, jolloin järjestettiin valtakunnallinen ensimmäinen kansanäänestys maahanmuuttajien määrästä ja asemasta ( tuolloin mahanmuuttajista käytettiin ilkeämielistä sanaa ”schwarzenbach” ). Olin itse maahanmuuttaja, ja minuun kohdistuikin syyttäviä katseita jopa työpaikalla. Kuitenkin sain virallisen oleskelu-ja työluvan, koska olin päässyt töihin Sveitsiin veltioiden välisen vaihdon ansiosta. En kuitenkaan voinut tuntea olevani samanvertaisessa asemassa sveitsiläisten kanssa.Tilanne on nykyään entisestäänkin kärjistynyt, kun jotkut kanttonit ovat ryhtyneet rajoittamaan maahanmuuttoa ja ulkomaalaisten oikeuksia kansanäänestyksen tuloksena! Sveitsiin ei todellisuudessa pääse asumaan kuin valitut henkilöt., useimmiten hyvin toimeentulevat tai sitten palveluammateissa toimivat, joita viimemainittuja kohdellaan kalseammin. Genevessä ja Sveitsin länsipuolella käy työssä paljon ranskalaisia rajalla asuvia ihmisiä.Heitä kohdellaan tietysti eri tavalla kuin muita maahan pyrkiviä. Sveitsi tarvitsee heitä toistaiseksi. Kansainvälisten YK-järjestöjen palveluksessa olevat ja diplomaatit otetaan tavallisesti mieluusti vastaan. Ja mitä täydempi on tulijoiden rahapussi ja pankkitili, sen tervetulleempia he ovat!
Vaikka kansalaisilla onkin vaikuttamismahdollisuus nk.”suoran demokratian” välityksellä, niin federaation sisäisesti kaikki alueet eivät ole tasavertaisessa asemassa elinolojen, elämänlaadun ja hyvinvoinnin suhteen. Onko tämä sitten sitä demokratiaa parhaimmillaan ?
Ketä pitäisi äänestää kuntavaaleissa, kun suuret puolueet vihreiden johdolla tuntuvat asukkaiden mielipiteistä huolimatta haluavan kilvan rakentaa kaupungin metsät ja viheralueet täyteen asuntoja?
Pitääkö siis äänestää kommunistista työväenpuoluetta, jos haluaa säästää Helsingin viheralueet rakentamiselta?
Kiitos kommenteista ja palautteesta! Itse uskon, että Vihreät pystyvät kaikkein parhaiten puolustamaan ja säästämään kaupungin viher- ja luontoalueita. Siksi olen ehdolla ja mukana. Sinä kuitenkin lopulta päätät!
Ketä pitäisi äänestää ,
Siinäpä kysymys!
Tietysti kannattaa miettiä ja katsoa minkälaisia arvoja ehdokkaat edustavat, ja miten he niiden puolesta ovat toimineet käytännössä. Miten he aikovat kuunnella väestön mielipiteitä ja miten he aikovat toimia sen aloitteiden, toivomusten ja tarpeiden tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi toteuttamiseksi. Ja sitten on hyvä verrata, miten tämä vastaa omaa arvomaailmaasi ja käsitystäsi kunnallisten asioiden hyvästä hoitamisesta ja yleensä yhteiskunnallisista asioista.
Vihreät eivät ole yksin valtuustossa päättämässä Helsingin asioista, siis asuntorakentamisesta ja viher-ja luontoalueista. Ainakin Leo on toiminut periaatteidensa ja lupaustensa mukaisesti ja saanut aikaan joitakin hyviä päätöksiä, mutta sinä osaltasi päätät, minkälaisia ja minkälaisen kuntapolitiikan tekijöitä Helsingin valtuustoon valitaan ! Joka tapauksessa vaaleissa valta jaetaan aina niiden kesken, jotka äänestävät, eikä koskaan äänestämättä jättäneiden kesken.
Yleiskaava ohjaa kaupungin kehittämistä pitkälle tulevaisuuteen. Miten on mahdollista, että tällainen ratkaisevasti koko kaupungin kehittymiseen vaikuttava kaava nuijittiin läpi ilman, että asukkailla oli mahdollisuus ottaa siihen kantaa kunnallisvaaleissa? Nyt siihen olisi ollut tilaisuus.
Yleiskaavan valmistelu alkoi jo heti valtuustokauden alussa ja piti sisällään useita kuulemistilaisuuksia ja tietysti lausuntokierroksen. Eli asukkailla on kyllä ollut mahdollisuus ottaa kantaa valmistelun eri vaiheissa. Eri asia on kuinka hyvin asukkaiden näkemyksiä huomioitiin. Mielestäni aika huonosti. Ja kyllä. Olin ja olen myös sitä mieltä, että päätös olisi ollut hyvä siirtää seuraavalle valtuustolle, jolloin yleiskaavasta olisi tullut tärkeä vaaliteema nyt käsillä oleviin kuntavaaleihin.
Sinun pitäisi enemmän asemoitua vaihtoehdoksi vihreiden sisällä, kun Niemisen kanssa olitte yleiskaavaakin vastaan. Jos saisitte vaaleissa huomattavasti parannettua omaa tulostanne, niin tämä kävisi merkkinä siitä että vihreiden enemmistön olisi kuunneltava teitä vähän enemmän. Nyt luonnonpuolustaminen roikkuu siellä vihreiden ohjelmassa, mutta sitten kun pitäisi ääntä pitää ja puolustaa asiaa, niin vihreistä ei kuulu.
Padonpurkukin jäi lopulta käsittelemättä kun vihreät eivät halunneet siitä edes keskustella halllituksessa. Aika moni piti siitä ääntä ennen eduskuntavaaleja, mutta sitten näyttikin siltä että se oli vain vaalitäky. kun asiaa ei viety loppuun. Yhtä lailla Sinnemäen toiminta näyttäytyi monelle metsäaktiiville huonona, kun itse oli aktiivisesti noissa hommissa mukana, mutta sitten johtajana ei suostunut asiasta sanomaan mitään. Kun ydinvoimanvastustajatkin petitte jäämällä hallitukseen, niin aika moni ydinkannattajaryhmä on kokenut tulleensa petetyksi viime vuosina. Miltä tämä sitten näyttää maalla, kun Helsingissä on tällaista?
Vähitellen tuntuu siltä, että luontoväki luovuttaa ja ei vaivaudu enää ehdolle tai edes tukiryhmiin. Yhtä lailla puolueen ohjelmasta näkyy enää lapset, koulutus ja vähemmistöt, mutta maapallon kyky ylläpitää elämää on jäämässä sivuosaan. Kun kaikilla ei ole lapsia, korkeaa koulutusta tai vähemmistöstatusta, niin miksi vihreät? Jos vihreitä äänestämällä ei luonto pelastu, niin itse ainakin ryhdyn pienentämään verojani äänestämällä kokkareita pidellen nenääni.