Eläinten vuosi 2016

pro-animalia-sipsikaljavegaanit
Sipsikaljavegaanit saavat Pro Animalia palkinnon

Sain osallistua tällä viikolla Animalian pikkujouluihin.

Vuonna 2016 eläintenoikeustoiminnan saralla on tapahtunut monia merkittäviä asioita.

Tämä vuosi on tuonut mukanaan huikean vegaaniruokabuumin. Samaan aikaan on alettu puhua yhä enemmän myös eläinten oikeuksista.

Vaikka lihansyönti ei ole Suomessa tähän mennessä laskenut, on kiinnostava nähdä, miten suomalaisten ruokatottumukset kehittyvät nyt lähivuosien aikana.

Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä nosti omassa puheenvuorossaan johtamansa järjestön pikkujouluissa esille kolme tärkeää asiaa vuodesta 2016.

1. Vegaaniruokabuumi. Kasvisruoka on lyönyt lopullisesti läpi vuonna 2016. Lihattomasta lokakuusta ja vegaaniruokahaasteesta alkanut uusi nousu on huipentunut tänä vuonna Sipsikaljavegaaneihin, Vihis-festareihin, Nyhtökauraan, Härkikseen, Jokaiselle-valmisruokiin, vegepitsoihin sekä lukemattomiin muihin vegaanisiin valmisruokaherkkuihin. Vegaanisuus ei ole tänä vuonna ollut enää ainoastaan terveellistä ja ekologista, vaan myös ennennäkemättömän helppoa ja trendikästä.

2. Huoli eläimistä yhdistää. Eurobarometrin mukaan merkittävän suuri enemmistö Euroopan unionin kansalaisista haluaa, että päättäjät tekisivät huomattavasti nykyistä enemmän eläinten eteen. Suomessa, Ruotsin ja Portugalin lisäksi, jopa 99 prosenttia kansalaisista ajattelee, että tuotantoeläinten hyvinvointi on tärkeää.

3. Särkänniemen delfinaarion sulkeminen. Delfiinien siirto nousi elokuussa 2016 valtakunnan ykkösuutiseksi kun Särkäniemi yritti siirtää eläimet salassa Kreikan Attica Park –eläinpuistoon. Oikeutta eläimille toi asian julkisuuteen nostamalla asian ensin esille sosiaalisessa mediassa.

Pikkujouluissa jaettiin myös Anti Animalia ja Pro Animalia palkinto. Anti Animalia –palkinto myönnettiin Atrian ja HKScanin Lihasta-viestintähankkeelle. Hanke toteutti marraskuussa kouluille suunnatun Kotimaisen lihan viikon. Näyttää siltä, että epäekologisen ja epäterveellisen lihan puolesta ei ole enää muita argumentteja kuin kotimaisuus. Se on valitettavan huono argumentti. Lihasta-kampanja näyttää unohtavan kertoa sen kaikkein tärkeimmän: lihan syöminen loukkaa eläinten oikeuksia elämään ja hyvinvointiin sekä on ympäristölle haitallista ja epäterveellistä.

Pro Animalian sai tänä vuonna rennon veganismin edistämisestä Sipsikaljavegaanit-ryhmälle. Olemme niin kaikki ansainneet tämän. Kiitos!

Vuonna 2017 kaikkein tärkein asia eläinsuojelukentällä tulee olemaan eläinsuojelulain uudistus. Laissa pitäisi huomioida eläinten itseisarvo, lajityypilliset tarpeet, uusi tutkimus sekä kansainväliset eläinten kohtelua koskevat vertailut.

Yksi kommentti artikkeliin ”Eläinten vuosi 2016”

  1. Lainsuojaton on susikin Suomessa.
    Nyt harkitaan jo ”sosiaaliperusteista ” kaatolupaa susille, kun riistaeläinten rajoittamiseen = tappamiseen käytetty nk.”kannanhoidollinen ” metsästys ei ole toiminutkaan salakaatorikoksia estävästi, kuten luonnonsuojelijoille ja kansalle uskoteltiin.Kaikkien sutta ja sen suojelua uhanalaisena villieläimenä suojelevien kansainvälisten sopimusten vastaisesti sudesta on Suomessa jo tehty riistaeläin, jollaiseksi sitä ei luokitella kansainvälisesti. Puhutaan suden lailisesta ja laittomasta pyynnistä, vaikka. susi ei olekaan varsinainen metsästettävä riistaeläin, jota pyydetään eli metsästetään , ja jonka lihaa tai turkiksia käytettäisiin ravinnoksi ja myyntiin. Aiotaanko sudestakin tehdä markkinavoimien riepottelemaa kauppatavaraa, kuten on mm. karhusta ja monista muista villieläimistä jo tehty, vai mihin pyritään suden systemaattisella tuhoamisella Suomessa ?
    Mitä tulee todelliseen luonnon-ja eläintensuojeluun, villieläimet mukaanlukien, niin kaukaa katsoen Suomi näyttää typerältä aloittelijalta, joka ei ymmärrä edes luonnon arvoa. Suomella on onni olla susimaa. Tämä pitäisi jo hallituksen ja viranomaisten tiedostaa ja pyrkiä toimimaan suden olemassaoloa turvaten, eikä päinvastoin etsiä jatkuvasti uusia sutta tuhoavia keinoja….pääasiassa siksi, että hyvin pieni osa väestöstä sitä vaatii..

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin