Eläinten vuosi 2016

pro-animalia-sipsikaljavegaanit
Sipsikaljavegaanit saavat Pro Animalia palkinnon

Sain osallistua tällä viikolla Animalian pikkujouluihin.

Vuonna 2016 eläintenoikeustoiminnan saralla on tapahtunut monia merkittäviä asioita.

Tämä vuosi on tuonut mukanaan huikean vegaaniruokabuumin. Samaan aikaan on alettu puhua yhä enemmän myös eläinten oikeuksista.

Vaikka lihansyönti ei ole Suomessa tähän mennessä laskenut, on kiinnostava nähdä, miten suomalaisten ruokatottumukset kehittyvät nyt lähivuosien aikana.

Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä nosti omassa puheenvuorossaan johtamansa järjestön pikkujouluissa esille kolme tärkeää asiaa vuodesta 2016.

1. Vegaaniruokabuumi. Kasvisruoka on lyönyt lopullisesti läpi vuonna 2016. Lihattomasta lokakuusta ja vegaaniruokahaasteesta alkanut uusi nousu on huipentunut tänä vuonna Sipsikaljavegaaneihin, Vihis-festareihin, Nyhtökauraan, Härkikseen, Jokaiselle-valmisruokiin, vegepitsoihin sekä lukemattomiin muihin vegaanisiin valmisruokaherkkuihin. Vegaanisuus ei ole tänä vuonna ollut enää ainoastaan terveellistä ja ekologista, vaan myös ennennäkemättömän helppoa ja trendikästä.

2. Huoli eläimistä yhdistää. Eurobarometrin mukaan merkittävän suuri enemmistö Euroopan unionin kansalaisista haluaa, että päättäjät tekisivät huomattavasti nykyistä enemmän eläinten eteen. Suomessa, Ruotsin ja Portugalin lisäksi, jopa 99 prosenttia kansalaisista ajattelee, että tuotantoeläinten hyvinvointi on tärkeää.

3. Särkänniemen delfinaarion sulkeminen. Delfiinien siirto nousi elokuussa 2016 valtakunnan ykkösuutiseksi kun Särkäniemi yritti siirtää eläimet salassa Kreikan Attica Park –eläinpuistoon. Oikeutta eläimille toi asian julkisuuteen nostamalla asian ensin esille sosiaalisessa mediassa.

Pikkujouluissa jaettiin myös Anti Animalia ja Pro Animalia palkinto. Anti Animalia –palkinto myönnettiin Atrian ja HKScanin Lihasta-viestintähankkeelle. Hanke toteutti marraskuussa kouluille suunnatun Kotimaisen lihan viikon. Näyttää siltä, että epäekologisen ja epäterveellisen lihan puolesta ei ole enää muita argumentteja kuin kotimaisuus. Se on valitettavan huono argumentti. Lihasta-kampanja näyttää unohtavan kertoa sen kaikkein tärkeimmän: lihan syöminen loukkaa eläinten oikeuksia elämään ja hyvinvointiin sekä on ympäristölle haitallista ja epäterveellistä.

Pro Animalian sai tänä vuonna rennon veganismin edistämisestä Sipsikaljavegaanit-ryhmälle. Olemme niin kaikki ansainneet tämän. Kiitos!

Vuonna 2017 kaikkein tärkein asia eläinsuojelukentällä tulee olemaan eläinsuojelulain uudistus. Laissa pitäisi huomioida eläinten itseisarvo, lajityypilliset tarpeet, uusi tutkimus sekä kansainväliset eläinten kohtelua koskevat vertailut.

Yksi kommentti artikkeliin ”Eläinten vuosi 2016”

  1. Lainsuojaton on susikin Suomessa.
    Nyt harkitaan jo ”sosiaaliperusteista ” kaatolupaa susille, kun riistaeläinten rajoittamiseen = tappamiseen käytetty nk.”kannanhoidollinen ” metsästys ei ole toiminutkaan salakaatorikoksia estävästi, kuten luonnonsuojelijoille ja kansalle uskoteltiin.Kaikkien sutta ja sen suojelua uhanalaisena villieläimenä suojelevien kansainvälisten sopimusten vastaisesti sudesta on Suomessa jo tehty riistaeläin, jollaiseksi sitä ei luokitella kansainvälisesti. Puhutaan suden lailisesta ja laittomasta pyynnistä, vaikka. susi ei olekaan varsinainen metsästettävä riistaeläin, jota pyydetään eli metsästetään , ja jonka lihaa tai turkiksia käytettäisiin ravinnoksi ja myyntiin. Aiotaanko sudestakin tehdä markkinavoimien riepottelemaa kauppatavaraa, kuten on mm. karhusta ja monista muista villieläimistä jo tehty, vai mihin pyritään suden systemaattisella tuhoamisella Suomessa ?
    Mitä tulee todelliseen luonnon-ja eläintensuojeluun, villieläimet mukaanlukien, niin kaukaa katsoen Suomi näyttää typerältä aloittelijalta, joka ei ymmärrä edes luonnon arvoa. Suomella on onni olla susimaa. Tämä pitäisi jo hallituksen ja viranomaisten tiedostaa ja pyrkiä toimimaan suden olemassaoloa turvaten, eikä päinvastoin etsiä jatkuvasti uusia sutta tuhoavia keinoja….pääasiassa siksi, että hyvin pieni osa väestöstä sitä vaatii..

Kommentointi on suljettu.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Seuraa minua Instagramissa