Donald Trump ja Pariisin ilmastosopimus

Leo Stranius kasvokuvaYksi on varmaa. Donald Trump ei pysty romuttamaan Pariisin ilmastosopimusta. Ainakaan heti.

Sen sijaan on kiinnostavaa nähdä, yrittääkö hän saada Yhdysvaltoja irti sopimuksesta. Tämä olisi joka tapauksessa pitkä ja vuosia kestävä prosessi.

Käytännössä Trump ja Yhdysvallat voi päästä Pariisin ilmastosopimuksesta irti neljän vuoden kuluttua vasta vuonna 2020. Toisaalta on mahdollista irtautua myös koko YK:n vuoden 1992 ilmastosopimusjärjestelmästä. Tämä kestäisi vain noin vuoden.

Pariisin ilmastosopimusta Yhdysvallat ei kuitenkaan suoraan kaada. Trumpin valinnalla voi olla ainakin kahtalaisia vaikutuksia kansainväliseen ilmastopolitiikkaan:

Ensinnäkin Yhdysvaltojen mahdollinen passiivisuus voi nakertaa muiden maiden halua edetä päästövähennyksissä nykyistä kunnianhimoisempaan suuntaan. Monet maat voivat hyvin käyttää oman toimettomuutensa perusteena Yhdysvaltain toimettomuutta.

Toisaalta Yhdysvaltojen mahdollinen passiivisuus korostaa esimerkiksi Kiinan ja EU:n roolia ilmastopolitiikan neuvotteluiden edistäjinä. Yhdysvallat voi tämän myötä menettää merkittäviä investointeja puhtaaseen teknologiaan samalla kun muut maat korjaavat energiamurroksen mukanaan tuomat hyödyt.

Uskoisin kuitenkin, että ensisijaisesti ja ensimmäisenä Trump pyrkii vaikuttamaan kotimaan ilmasto- ja energiapolitiikkaan esimerkiksi tekohengittämällä fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamista sekä poistamaan tai vähentämään liittovaltion investointi- ja tuotantotukia uusiutuvalle energialla.

Tässäkään hän ei välttämättä onnistu, koska monet osavaltiot etenevät ilmastopolitiikassaan riippumatta liittovaltion linjauksista. Myös osa uusiutuvien energialähteiden tuista on osavaltiokohtaisia, joihin liittovaltio ei voi suoraan vaikuttaa. Ja kaiken lisäksi uusiutuvien energialähteiden, kuten tuulivoiman ja aurinkoenergian, maailmanlaajuista halpenemista ja voittokulkua Trump ei pysty enää estämään.

Todennäköinen skenaario ainakin aluksi on siis tämä: Donald Trump ei lähde irtautumaan sopimuksesta eikä toisaalta välitä Yhdysvaltojen päästökehityksestä – oli se sitten Pariisin ilmastosopimuksen näkökulmasta positiivista tai negatiivista. Tällä taas on heijastusvaikutuksia muiden maiden käyttäytymiseen.

Vielä ei kuitenkaan ole mitään menetetty. Aurinko paistaa edelleen ja uusiutuvien energialähteiden murros etenee Yhdysvalloista riippumatta.

Kyllä me selviämme! Tai siis pakkohan se on. Toivottomuus on moraalitonta

Kannattaa lukea myös nämä:
– Hanna Aho: Ilmastoskeptikko presidentiksi – miten käy maapallon?
– Tuuli Hietaniemi: Tuhoaako Trump ilmastosovun?

4 kommenttia artikkeliin ”Donald Trump ja Pariisin ilmastosopimus”

  1. Obama luvitti enemmän fossiilisten hankkeita kuin Bush nuorempi. Eli miksi ihmisille riittää se, että rumilla teoilla on kivat kasvot? Nyt Trump toi niille rumat kasvot, niin kaikki ovatkin taas vastaan, vaikka asiatasolla Obama oli todellinen pettymys kaikille progressiiveille, ja jopa rikollinen toimissaan. Itse ihmettelen todella sitä, että vihreätkin tuntuvat olevan Clintonin eikä Sandersin leirissä. Joko politiikan harrastus on todella vähäistä, tai sitten puheet ovat puheita täälläkin ja teot menköön vähemmällä huomiolla. Clinton kehui olevansa frackingin lähettiläs ja kehoitti muutenkin ympäristönsuojelijoita hankkimaan elämän. Miten joku voi olla tuollaisen häviöstä pahoillaan? Puheilla oli eroa, mutta tekojen välillä tuskin olisi ollut, vaan sopimuksista huolimatta Clinton olisi jatkanut Obaman linjaa, jossa vain laajennettiin fossiilisten hankintaa. Jos seuraa muuta mediaa kuin demokraattien johdon kanssa pelaavia, kuten CNN, niin näkisi missä siellä oikeasti mennään. Esimerkiksi Young Turks ja sieltä Politics ja Secular Talk.

    Itse olen sitä mieltä että vanhan korruptoituneen politiikan on ajatteva syvälle pimeyteen, ja sitten tulee tilaa rehellisille poliitikoille ja progressiiviselle liikkeelle. Sandersin Our Revolution toivottavasti kasvaa ja saa vallan Demokraateissa, mutta mistä Suomeen vastaava, kun kaikki tuntuvat olevan enemmän clintonlaisia kuin sandersin jalan jäjillä. Kivoja kasvoja, kivoja puheita, mutta sitten kun pitäisi tehdä ja taistella lähdetäänkin pakoon, eikä edes yritetä haastaa vanhaa valtaa. Tai sitten se mitä sanoo ja mitä oikeasti haluaa tehdä ovatkin päinvastaisia, kuten Clintoneilla.

  2. Minä puolestani toivon hartaasti Bernie Sandersin antamilla sytykkeillä saatavan aikaan suuri roihu Yhdysvalloissa ja muuallakin ! Se puhdistaisi ahdistunutta ja tukahduttavaa ilmapiiriä. Ja ehkä ohimennen jonkun verran Yhdysvaltojen kasvihuonepäästöjäkin.
    Kaikki ei ole menetettyä Yhdysvalloissakaan. Innostavaa on Kalifornian erilaisuus. Tämän yksi Yhdysvaltojen rikkaimmista ja asukasmäärältään suurimmista ( 39 milj.) osavaltioista ei äänestänyt ( yli 60 prosenttisesti ) Trumpia presidentiksi. Ja se on uudelleen antanut 1 miljardin avustuksen ympäristönsuojeluun ! Tähän edistykselliseen suuntaukseen tulisi saada puhtia koko Yhdysvalloissa!
    Viis veisataan Trumpin puheista, Hän on jo kovaa kyytiä peruuttamassa puheitaan ja vaalilupauksiaan, Siis kääntämässä takkiaan. Mutta silti hänen valintansa on yleismaailmallisesti huolestuttava. Amerikkalaisten äänestäjien sokeus on hämmästyttävää.

  3. Lisään vielä edelliseen :

    Puhuessaan tänään Marrakeshin COP22-kokouksessa Ranskan presidentti François Hollande sanoi, että ”Pariisin henki” eli COP21:n päätökset ovat peruuttamattomia, ja että Yhdysvaltojen on kunnioitettava niitä. Hollande sanoi Ranskan tekevän kaikkensa, että näin tulee tapahtumaan.
    Ranska ei aio ainakaan antaa Trumpin vaalikampanjan aikana tehtyjen uhkauksien toteutua. Mielenkiintoista on kuulla, mitä Yhdysvaltain edustaja J.Kerry huomenna sanoo….ja mitâ Trump ( arveluttavine ) avustajineen itse on lopulta päättänyt tämän ilmastosopimuksen täytäntöönpanon osalta.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa