Kaupunginvaltuuston kyselytunnilla keskusteltiin 9.9.2015 liikenneturvallisuudesta.
Helsingissä pyöräkaistat tulisi suunnitella ja toteuttaa osaksi autokaistoja sekä lisätä valvontaa nopeusrajoitusten noudattamisessa ja pysäköinnissä. Tärkein yksittäinen keino on kuitenkin nopeusrajoitusten alentaminen.
Uskon, että Helsinki voi tehdä vielä paljon liikenneturvallisuuden edistämiseksi.
Ohessa kolme erilaista kokemusta juuri siltä päivältä (9.9.2015), jolloin kaupunginvaltuuston kokouksessa asiasta keskusteltiin.
1. Autoilija kääntyy eteen. Kaupunginvaltuuston kokoukseen pyöräillessäni Itämerenkadulla Ruoholahdessa auto kääntyi takaa eteeni suoraan pyöräkaistalle ja vain hidas vauhtini ja lukkojarrutus esti törmäämisen auton kylkeen.
Vika ei ole autoilijan. Ongelma on huonossa liikennesuunnittelussa. Siinä, että pyöräkaistat ovat laitettu usein osaksi jalkakäytäviä eikä autoteitä, joiden yhteyteen pyöräkaistat paremmin kuuluisivat.
2. Lapsi ei näe suojatien viereen pysäköidyn auton takaa. Toinen tärkeä kysymys on lasten liikenneturvallisuus. Kun saman päivän aamulla Käpylässä 4-vuotias lapseni pyöräili päiväkotiin, suurimpana vaarana on suojatien välittömään läheisyyteen pysäköidyt autot, jotka rajoittavat näkyvyyttä.
Nelivuotiaalla ei ole mitään mahdollisuutta nähdä liian lähelle suojatietä pysäköidyn auton takaa, tuleeko autotietä pitkin auto vai ei. Eikä autoilijoilla ole mahdollisuutta nähdä 4-vuotiasta noin 105 cm pituista lastani, joka on ylittämässä katua pyörällään, koska pysäköidyt autot ovat edessä.
Vika ei taaskaan ole autoilijan. Vika on huonossa valvonnassa ja liikennesuunnittelussa.
3. Autot ajavat nopeusnäytöistä huolimatta ylinopeutta. Aamulla Lauttasaaressa pyöräillessäni tien varressa oleva nopeusnäyttö näytti autotiellä pyöräillessäni 39 km/h vauhtia nopeusrajoituksen ollessa 40 km/h. Autot ohittivat minua nopeusnäytöstä riippumatta noin 50 km/h vauhdilla. Suojatien edessä en uskaltanut hidastaa, koska takaa kovaa tuleva auto olisi saattanut tulla päälleni.
Yllä olevat vaaranpaikat voitaisiin poistaa lisäämällä pyöräkaistoja ja valvontaa sekä alentamalla nopeusrajoituksia.
Yleensäkin liikenneturvallisuuden parantaminen on tärkeä asia kaupungeissakin, ja hyvä jos pyöräilijöiden turvallisuutta yritettäisiin parantaa. Asian tullessa näin puheenaiheeksi, haluan huomauttaa kaupunginvaltutetulle muutamasta epäkohdasta ja mahdollisesta asiantilan muuttamisesta pyöräilijöidenkin turvallisuuden parantamiseksi.
Miten olisi jalankulkijoiden turvallisuuden parantaminen ? Usein jalankulkijoilla on vaikeuksia Helsingissä heidän ”seikkaillessaan” pyöräilijöiden ja autojen ja raitiovaunujen seassa ?
Muutamat helsinkiläiset ystäväni ovat kertoneet, että huolimatta liikennesääntöjen noudattamisesta , heillä on ollut aika lailla ongelmia liikkua turvallisesti ei vain autojen, mutta myöskin pyörien vilskeessä. Hidasliikkuisilla eläkeläisillä on vaikeuksia päästä vaikkapa kadun yli suojatietä tai vain pysyä pystyssä jalkakäytävällä, koska monet pyöräilijät ajavat kovaa kyytiä risteillen jopa jalkakäytävillä tai suojateilläkin! Etenkin sellaisissa paikoissa, joissa on samalla varottava autoja ja raitsikkaa ja erilaisia erottavia korokkeita , pyöräilijät monesti ajavat yhtäkkiä jalankulkijoiden eteen.Huonoliikkuiset saattavat kaatua, kun pyöräilijät ajelevat miten sattuu välittämättä usein edes liikennevaloista !
Varsinkin sateella ja talvella liukkaus haittaa jalankulkijoitakin, ja eteen tai sivulle melkein törmäten ja tönäisten tulevat pyöräilijät saattavat pakottaa hyppäämään nopeasti sivuun. Ja jos lumikinos vielä on siinä jalkakäytävän reunalla korkea ( kuten kuulemma Helsingissä on paikka paikoin keskustassakin suojatien edessäkin ), niin siinä menossa ei ehdi aina pois alta tai kaatuu yrittäessään alta pois.Ja kaiken lisäksi Helsingissä pyöräilijöillä on yleinen tapa moittia ilkeästikin jalankulkijoita, jotka eivät ole ehtineet sivuun tarpeeksi nopeasti tai ovat hidastaneet näiden ”kuninkaallisten ”menoa.! Pyöräilijät pelottavat varsinkin sellaisia jalankulkijoita, joiden liikuntakyky on heikentynyt.
Tärkeää onkin pyöräkaistojen sijoittaminen siten, että pyöräilijät eivät vaaranna muita liikenteessä kulkevia,ja että heidän oma turvallisuutensa olisi parempi.Kuitenkin autoilijoiden ohella pyöräilijöidenkin tulisi olla kohteliaampia jalankulkijoita kohtaan, varoa heitä paremmin.Mutta ennenkaikkea heidän tulisi opetella heitä koskevat liikennesäännöt.Kun punainen palaa autoille, niin se tarkoittaa punaista pyöräilijöillekin.Ja kun jalankulkijoille palaa vihreä valo, niin sen pitäisi sallia näiden turvallisen kadunylittämisen. Ja jalkakäytävällä ei saa ajaa pyörällä.Eikä pelotella ja töniä jalankulkijoita.
Eikö pyöräilijöïlle voitaisi järjestää pätevää liikennesääntöjen opetusta ja vaatia sääntöjen noudattamista Helsingissäkin ?
Jalankulkijoiden huomioonottaminen voisi olla Helsingissä parempaa!
Pyöräkaistojen erottaminen osaksi ajorataa (jalkakäytävien sijaan) parantaisi merkittävästi myös jalankulkijoiden turvallisuutta. On harmillista ja vaarallista, että jalankulkijat ja pyöräilijät ovat usein laitetu samalle väylälle.
Ihan niinkuin sanot,näin olisi myöskin jalankulkijoiden turvallisuuden osalta.
.
Esimerkiksi Pariisin suurkaupungissa selvästi erottuvat pyöräkaistat on sijoitettu siten kuin olisi parempi ne sijoittaa Helsingissäkin , siis osaksi ajorataa.Ei siis jalkakäytävien osaksi.Lisäksi Pariisissa on, silloin kun se on kadun leveyden kannalta mahdollista, oikealle sijoitetut erityiset ajokaistat usein pysähtyville busseille ja takseille.Kaistalle eivät muut autot saa ajaa ja sille ei saa pysäköidä kuin hätätilassa.Pyöräkaista kulkee sen reunassa. Näin liikenne sujuu jokaiselta turvallisemmin, kun autot eivät saa ajaa pyöräkaistalla, ja kun jalankulkijat voivat käyttää pelotta jalkakäytävää.
Kuitenkaan ei saa unohtaa sitä, että vaikka pyörän käyttö onkin ekologista, niin autoilijoiden ja jalankulkijoiden ohella kaikkien pyöräilijöidenkin olisi tunnettava liikennesäännöt varsinkin suuriliikenteisessä kaupungissa! Ja pyöräilijöidenkin ollessa kyseessä sääntöjen noudattamista tulisi valvoa paremmin Helsingissä! Ei yksinomaan muun liikenteen nopeusrajoitusten mataloittaminen auta, jos pyöräilijä itse ei tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei !