Valtiohallinnon ilmastoviestinnän teettämän kyselyn mukaan (Ilmastobarometri 2015) valtaosa suomalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana sekä vaatii päättäjiltä ja yrityksiltä nykyistä aktiivisempaa toimintaa.
Tuskin kukaan haluaa kivihiilikasoja Helsinkiin. Sen sijaan me haluamme puhtaampia energialähteitä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta.
Energiakysymykset ratkaistaan poliittisella päätöksenteolla. Itse aion olla sellainen päätöksentekijä, joka luo meille puhtaampaa tulevaisuutta.
Käy lukemassa kampanjateemani ja katsomassa videoni. Näkemyksiäni politiikan eri aihealueisiin voi käytä tsekkaamassa Politiikka ABC-sivultani. Kampanjaa voit tukea monella eri tavalla. Lahjoituksia voi tehdä suoraan tämän linkin takaa.
Jos hiilikasat vaihtuvat puun polttoon, niin mennään minusta rajusti taaksepäin luonnon kannalta, eikä metsien kasvu pysty sitomaan hiiltä sitten sitä tahtia mitä puun voimalaitospoltolla vapautuu. Nyt jos tosissaan menee joku sanomaan, että metsät polttamalla hiilidioksidi lähtee laskuun tarvittavassa aikataulussa, niin ei se ole ainakaan ilmastoa pelastamassa, ehkä myymässä omaa tai naapurin metsää paremminkin, tai sitten tuomassa fossiilisilla Kanadasta metsää poltettavaksi. Metsätulojen takiahan Keskustakin tarjoaa metsien polttoa ilmastoteoksi, mutta minkään polttaminen ei voi olla mikään vihreä ratkaisu. Nyt jo tehdään viherpesua kaikessa, on kyseessä sitten maakaasu tai vaikka jätteiden poltto. Jätekin on ihan samaa öljyä tai muuta hiiltä, mutta sellaista jota on jo fossiilisilla kuljeteltu moneen kertaan tehtaiden, kauppojen ja kotien välillä – hiili sentään tuodaan suoraan kaivokselta poltettavaksi.
Vaikka sitä ei sanota suoraan koskaan missään, niin hiilidioksidia on jo nyt liikaa ilmassa, kuten tiedät, ja oikea ratkaisuhan ei ole sitten sekään, että laajennetaan Helsinki-Vantaata, rakennetaan venäläisille jäänmurtajia öljynporaukseen, mennään mukaan Lipposen viitoittamaa tietä Jäämeren fossiilihulluuteen, pakotetaan jokainen mihin tahansa tuhotyöhön uhkaamalla viimeistenkin tukien viemisellä ja muuta kivaa, jota vaalikeskusteluissa liikkuu. Nämä pitäisi ottaa siltä listalta pois jonka varaan yhteiskunnan rahoitusta paalutetaan, jos siis joku oikeasti on sitä mieltä että ilmaston karkaaminen tulee estää. Mutta ei kuulu paljoa mitään ja oudointa on sitten se, että ne jotka ydinvoimaa pitävät ratkaisuna, eivät kritisoi panosten lisäämistä näille fossiilisiin perustuville hankkeille. Jos yhteiskunnan nykykokoa ei voi rahoittaa ilman noita, niin yhteiskunnan toimia pitää karsia, ei lisätä tuhotoimia rahan tähden. Asialliset hommat hoituisivat paljon pienemmälläkin budjetilla.
Polttoaineeton energiantuotanto lienee huonoista paras, eli tuuli ja aurinko, mutta aika tavalla saa silmänsä ummistaa, jos noita pitää ongelmattomina luonnolle. Tai mitä siitä tulee jos maailman autot, miljardiko niitä jo on, vaihtuvat sähköautoihin ja tarvitaan ties kuinka monta Talvivaaraa ja toisaalta moottoritietä metsien tilalle. Jos luontoa haluaa suojella ja samalla saada hiilidioksiditason laskusuuntaan, niin vain sellainen energia jota ei tuoteta on hyvää, mutta kuka kauppaa tuota ratkaisua? Miksi ylipäätään lisätä energiantuotantoa, kun vuosittain jo kulutetaan monta maapallollista liikaa kaikkea?.Tai miten mikään ratkaisu on ratkaisu, jos kasvu jatkuu miljoonan ihmisen vauhtia viidessä päivässä? Turha iloita päästöjen uutisoidusta tasaantumisesta, koska talouskin tasaantui ja monen suuren maan tilastointiin ei ole luottamista. Paljon saa tapahtua yhteiskunnan ymmärryksessä, jos ilmastotoimet oikeasti saatetaan sellaiselle tasolle, että niillä on vaikutusta Keelingin käyrään.
Itse toivoisin vihreän politiikan palaavan itse luontoon ja luontokappaleiden vapaan elämän turvaamiseen. Aika paljon enemmän saa minusta ihminenkin elämäänsä sisältöä vaikka katsellessa mereltä jokeen palaavia lohia sen jälkeen kun padot ovat murrettu, kuin siitä, että käy kahmimassa jotain uutta krääsää kaupan hyllyltä, ja sitten huomaa krääsän olevan tehty jonkun luontokappaleen kodista. Ehkä sitten ei tarvita niin paljoa rahaa yhteiskunnan ylläpitoon, jos ihmiset tuntevat itsensä enemmän osaksi luontoa, eikä enää sen alistajaksi jolta kuitenkin muka puuttuu aina kaikkea. Onhan meillä neljä vuodenaikaa korvaamaan loisteputkien valaisemat peltihallit pitkine käytävineen, ja lajien kirjokin vielä suurempi kuin suurimmankaan marketin tarjonnan laajuus.