Video: Aktiivisempaa ilmastopolitiikkaa – Kivihiilikasat pois Helsingistä

Hiilivapaa HelsinkiValtiohallinnon ilmastoviestinnän teettämän kyselyn mukaan (Ilmastobarometri 2015) valtaosa suomalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana sekä vaatii päättäjiltä ja yrityksiltä nykyistä aktiivisempaa toimintaa.

Tuskin kukaan haluaa kivihiilikasoja Helsinkiin. Sen sijaan me haluamme puhtaampia energialähteitä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta.

Energiakysymykset ratkaistaan poliittisella päätöksenteolla. Itse aion olla sellainen päätöksentekijä, joka luo meille puhtaampaa tulevaisuutta.

Käy lukemassa kampanjateemani ja katsomassa videoni. Näkemyksiäni politiikan eri aihealueisiin voi käytä tsekkaamassa Politiikka ABC-sivultani. Kampanjaa voit tukea monella eri tavalla. Lahjoituksia voi tehdä suoraan tämän linkin takaa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Video: Aktiivisempaa ilmastopolitiikkaa – Kivihiilikasat pois Helsingistä”

  1. Jos hiilikasat vaihtuvat puun polttoon, niin mennään minusta rajusti taaksepäin luonnon kannalta, eikä metsien kasvu pysty sitomaan hiiltä sitten sitä tahtia mitä puun voimalaitospoltolla vapautuu. Nyt jos tosissaan menee joku sanomaan, että metsät polttamalla hiilidioksidi lähtee laskuun tarvittavassa aikataulussa, niin ei se ole ainakaan ilmastoa pelastamassa, ehkä myymässä omaa tai naapurin metsää paremminkin, tai sitten tuomassa fossiilisilla Kanadasta metsää poltettavaksi. Metsätulojen takiahan Keskustakin tarjoaa metsien polttoa ilmastoteoksi, mutta minkään polttaminen ei voi olla mikään vihreä ratkaisu. Nyt jo tehdään viherpesua kaikessa, on kyseessä sitten maakaasu tai vaikka jätteiden poltto. Jätekin on ihan samaa öljyä tai muuta hiiltä, mutta sellaista jota on jo fossiilisilla kuljeteltu moneen kertaan tehtaiden, kauppojen ja kotien välillä – hiili sentään tuodaan suoraan kaivokselta poltettavaksi.

    Vaikka sitä ei sanota suoraan koskaan missään, niin hiilidioksidia on jo nyt liikaa ilmassa, kuten tiedät, ja oikea ratkaisuhan ei ole sitten sekään, että laajennetaan Helsinki-Vantaata, rakennetaan venäläisille jäänmurtajia öljynporaukseen, mennään mukaan Lipposen viitoittamaa tietä Jäämeren fossiilihulluuteen, pakotetaan jokainen mihin tahansa tuhotyöhön uhkaamalla viimeistenkin tukien viemisellä ja muuta kivaa, jota vaalikeskusteluissa liikkuu. Nämä pitäisi ottaa siltä listalta pois jonka varaan yhteiskunnan rahoitusta paalutetaan, jos siis joku oikeasti on sitä mieltä että ilmaston karkaaminen tulee estää. Mutta ei kuulu paljoa mitään ja oudointa on sitten se, että ne jotka ydinvoimaa pitävät ratkaisuna, eivät kritisoi panosten lisäämistä näille fossiilisiin perustuville hankkeille. Jos yhteiskunnan nykykokoa ei voi rahoittaa ilman noita, niin yhteiskunnan toimia pitää karsia, ei lisätä tuhotoimia rahan tähden. Asialliset hommat hoituisivat paljon pienemmälläkin budjetilla.

    Polttoaineeton energiantuotanto lienee huonoista paras, eli tuuli ja aurinko, mutta aika tavalla saa silmänsä ummistaa, jos noita pitää ongelmattomina luonnolle. Tai mitä siitä tulee jos maailman autot, miljardiko niitä jo on, vaihtuvat sähköautoihin ja tarvitaan ties kuinka monta Talvivaaraa ja toisaalta moottoritietä metsien tilalle. Jos luontoa haluaa suojella ja samalla saada hiilidioksiditason laskusuuntaan, niin vain sellainen energia jota ei tuoteta on hyvää, mutta kuka kauppaa tuota ratkaisua? Miksi ylipäätään lisätä energiantuotantoa, kun vuosittain jo kulutetaan monta maapallollista liikaa kaikkea?.Tai miten mikään ratkaisu on ratkaisu, jos kasvu jatkuu miljoonan ihmisen vauhtia viidessä päivässä? Turha iloita päästöjen uutisoidusta tasaantumisesta, koska talouskin tasaantui ja monen suuren maan tilastointiin ei ole luottamista. Paljon saa tapahtua yhteiskunnan ymmärryksessä, jos ilmastotoimet oikeasti saatetaan sellaiselle tasolle, että niillä on vaikutusta Keelingin käyrään.

    Itse toivoisin vihreän politiikan palaavan itse luontoon ja luontokappaleiden vapaan elämän turvaamiseen. Aika paljon enemmän saa minusta ihminenkin elämäänsä sisältöä vaikka katsellessa mereltä jokeen palaavia lohia sen jälkeen kun padot ovat murrettu, kuin siitä, että käy kahmimassa jotain uutta krääsää kaupan hyllyltä, ja sitten huomaa krääsän olevan tehty jonkun luontokappaleen kodista. Ehkä sitten ei tarvita niin paljoa rahaa yhteiskunnan ylläpitoon, jos ihmiset tuntevat itsensä enemmän osaksi luontoa, eikä enää sen alistajaksi jolta kuitenkin muka puuttuu aina kaikkea. Onhan meillä neljä vuodenaikaa korvaamaan loisteputkien valaisemat peltihallit pitkine käytävineen, ja lajien kirjokin vielä suurempi kuin suurimmankaan marketin tarjonnan laajuus.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!