Leo Stranius lupaa lahjoittaa 30 000 €

LahjoituslupausLahjoitan 30 000 euroa (10 % kansanedustajan palkastani) hyväntekeväisyyteen, jos tulen valituksi eduskuntaan.

Kotitaloutemme on lahjoittanut vuosia noin 10 % kaikista nettotuloista hyväntekeväisyyteen.

Mikäli tulen valituksi eduskuntaan, lahjoitan kansanedustajan kuukausipalkasta (6355 euroa) kymmenyksen esimerkiksi ympäristö-, eläinoikeus- ja kehy-järjestöille. Käytännössä tämä tarkoittaa 7500 euroa vuodessa, neljän vuoden aikana yhteensä 30 000 euroa.

Lahjoituksia voivat saada kansalaisjärjestöt tai muut ryhmät, kampanjat ja projektit, jotka pyrkivät muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi. Julkistan lahjoituksen saajat verkkosivuillani.

Maailman ongelmia ei ratkaista yksin yksittäisten ihmisten lahjoituksilla. Lahjoittaminen on järjestö- ja vapaaehtoistyön ohella kuitenkin yksi fiksu tapa edistää hyviä asioita. Esimerkiksi Greenpeace tai Amnesty eivät ota vastaan valtion rahaa, koska haluavat olla riippumattomia. Näiden järjestöjen korvaamattoman arvokas työ on mahdollista vain siksi, että ne saavat lahjoituksia yksityisiltä lahjoittajilta.

Laajempaa muutosta varten tarvitaan politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Juuri siitä syystä pyrin itse eduskuntaan.

PS. Inspiraatio lahjoituslupauksen tekemiseen syntyi, kun Oras Tynkkyen lupasi lahjoittaa vuoden 2014 eurovaalien yhteydessä 100 000 euroa hyväntekeväisyyteen, jos tulee valituksi europarlamenttiin.

3 kommenttia artikkeliin ”Leo Stranius lupaa lahjoittaa 30 000 €”

  1. Itse näkisin järkevämpänä ostaa hyvää osinkopaperia tai muuta varmaa vuosituottoa tuovaa, ja sitten lahjoittaisin joka vuosi tuon tuoton esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle metsien ostoon. Tällöin lahjoittelu olisi varmasti jatkuvaa, kun olisi varma lisätulonlähde. Kun ne jotka haluavat tuhota luonnon käyttävät samaa ideaa hyväkseen, niin hauskaahan se on vain kääntää sama ase toisin päin. Toki jos hyvässä työssä on ja palkkaa tulee yli tarpeen, niin ei siinä sitten tarvitse enää pääomatuloja kerätä lahjoitettavaksi.

    Mutta noin ylipäätään kannustaisin luontoihmisiä pelaamaan samaa peliä kuin ei-luontoihmiset pelaa, eli sen sijaan että lahjoittaa pois kerralla jonkun lisäpotin, kuten osan perinnöstä, hankkiikin sillä pysyvän lisätulon ja vasta sitten alkaa lahjoittelemaan hyviin tarkoituksiin, jolloin sitä pystyy tekemään joka vuosi ja antamaan rahaa paljon useampaan tarkoitukseen ja uusiin hankkeisiin joita tulee eteen vuosien varrella. Tämän takia perintöverokin olisi hyvä poistaa, koska valtio käyttää tunnetusti rahansa Talvivaaran tapaisiin luonnontuhoihin. Saisi luonnonystävä sitten itse päättää ja rahoillaan vaikuttaa.

  2. Hyvä menetelmä,jota itse käytän! Minulla kun on siihen mahdollisuus.Mutta kaikilla luontoihmisillä ei varmaan ole tällaista mahdollisuutta sijoittaa varoja ja sitten jakaa siitä saatua tuloa hyvään tarkoitukseen .
    Ranskassa perintöveroa maksetaan tietyissä rajoissa. Muutama vuosi sitten verouudistuksella valtio korjasi perintöveron maksurajoja ja maksusäännöksiä.Esimerkiksi puolison kuoltua eloonjäänyt osapuoli ei enää maksa hänelle jääneestä laillisesta omaisuudesta perintöveroa, jos kysymyksessä on vakituinen asunto ja jos omaisuuden arvo ei ylitä lainsäädännön sallimia rajoja. Ja jos esimerkiksi puoliso on notariaatin vahvistamalla sopimuksella ”lahjoittanut” elinaikanaan kaiken yhteisen omaisuuden eloonjääneelle puolisolle ( ei lapsille ) itse lahjoittajan kuollessa.
    Sitävastoin vanhemmilta lapsille periytyvästä omaisuudesta menee korkeampi vero.Niinpä monet vanhemmat tekevätkin elinaikanaan ”lahjoituksen ” ( donation ) lapsilleen. Näin ei lapsen/lasten tarvitse maksaa korkeaa perintöveroa vanhempien kuoltua.Tällainen lahjoitussysteemi takaa samalla sen, että vanhemmat voivat elää kuolemaansa asti entiseen tapaan asunnossaan ja käyttää vapaasti omia tulojaan ja omaisuuttaan.Lahjoituksen kohde on tällöin vain asunnon ja sen mukana olevan maaomaisuuden nk ”.paljas ” omistaja, jolla on kuitenkin yhteisvastuu lahjoittajan kanssa kaikissa talonhoitoa koskevissa kysymyksissä.Lahjoituksen antaja puolestaan sitoutuu pitämään hyvää huolta omaisuudesta. Tämä on monimutkainen systeemi, mutta paljon käytetty.

    Mutta kuka takaisi sen, että jos perintöveroa ei tarvitsisi maksaa ollenkaaan, niin osa perinnöstä tai siitä saadut pääomatulot todella lahjoitettaisiin hyväntekeväisyyteen tai ympäristöjärjestöille ?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!