Kahden pienen lapsen isänä olen huomannut, miten tärkeitä lapsiperheille suunnatut hyvinvointipalvelut ovat. Samalla olen havahtunut siihen, miten harva isä jää kotiin lapsen kanssa. Itse olin vuoden hoitovapaalla esikoisemme kanssa.
Harva kuolinvuoteellaan kuitenkaan lopulta katuu sitä, että tuli oltua liikaa lapsen kanssa ja liian vähän töissä. Juuri tämä ajatus on minuakin motivoinut silloin, kun arki lapsen kanssa kaikkine kotitöineen ei ole ollut niin hohdokasta.
Miten yhteiskunnan toimesta voitaisiin parantaa lapsiperheiden asemaa?
Ohessa on viisi ehdotusta.
1. Jaetaan vanhemmuuden kustannuksia tasaisemmin. Vanhemmuuden kustannukset rasittavat erityisesti naisia työllistäviä aloja. Tilanne voidaan korjata siten, että kustannukset tasataan kaikkien työnantajien kesken siirtämällä ne suoraan Kelan maksettavaksi.
2. Otetaan käyttöön 6+6+6-perhevapaamalli. Vanhempainvapaiden tasaisempaa käyttöä sukupuolten kesken voidaan myös edistää pidentämällä vanhempainvapaata nykyisestä yhdeksästä 18 kuukauteen ja ottamalla käyttöön 6+6+6-malli. Tässä mallissa molemmille vanhemmille kuuluu kuusi kuukautta vanhempainvapaata, ja kolmas kuuden kuukauden jakso on vapaasti vanhempien kesken jaettavissa. Tämä parantaisi pienten lasten hyvinvoinnin edellytyksiä ja perheen toimeentuloa. Lisäksi 6+6+6 –malli vahvistaisi miesten vanhemmuutta ja naisten asemaa työelämässä.
3. Säilytetään subjektiivinen päivähoito-oikeus ja lisätään matalan kynnyksen palveluita. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on keskeinen väline niin vanhempien jaksamisen apuna, syrjäytymisen ehkäisyssä kuin lasten mahdollisuudessa oppia sosiaalisia taitoja ja saada ammattitaitoista kasvatusta. Päivähoito ei ole ainoastaan edistänyt lukemattomien lasten kasvua ja kehitystä, vaan sillä on ollut myös iso merkitys naisten työssäkäynnille ja sitä kautta tasa-arvolle. Toki erilaiset ratkaisut sopivat erilaisille perheille ja lapsille. Alle 3-vuotias tarvitsee lähinnä aikuisen hyvää hoivaa. Päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksessa tulee varmistaa, että ryhmäkoot ovat kohtuullisia, ja että päivät eivät ole liian vilkkaita tai meluisia.
Lisäksi lapsiperheille tarvitaan ongelmien ennaltaehkäisyä. Nyt tukea ja palveluita on usein tarjolla vasta, kun asiat ovat jo tosi huonosti. Kunnissa tuleekin panostaa nykyistä enemmän esimerkiksi matalan kynnyksen kotiapuun. Pitää muistaa, että myös huostaanotot tulevat kalliiksi. Olisi parempi saada vanhemmat jaksamaan.
4. Parannetaan koulutuksen edellytyksiä. Kouluissa olennaista on oppia oppimaan, etsimään luovia ratkaisuja ja yrittämään uudelleen epäonnistumisten jälkeen. Maailman parasta koulua ei tehdä säästämällä. Riittävillä resursseilla saadaan koulutuksestamme Suomen menestyksen tae ja paras ympäristö niin koululaisille, opiskelijoille, opettajille kuin tutkijoillekin.
Koulutusta voidaan parantaa esimerkiksi digitaalisen maailman tuomilla uusilla opetus- ja oppimismenetelmillä ja -materiaaleilla sekä päivittämällä opetussisällöt vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Oppilaat ja opiskelijat tulee ottaa aidosti mukaan omaa oppilaitostaan koskevaan päätöksentekoon. Samalla tulee huolehtia opettajien työssä jaksamisesta ja täydennyskoulutuksesta sekä varmistaa koulujen sosiaalityön ja kiusaamisen ehkäisyn resurssit.
5. Korjataan koulurakennukset ja päiväkodit kestävästi – ja poistetaan sisäilmaongelmat. Huomattava joukko koulu- ja päiväkotirakennuksista vaatisi kunnostamista ja sisäilmaongelmien korjaamista. Taloudellisen taantuman aikana parasta elvytystä on korjata rakennukset ekologisesti kestäviksi ja viihtyisiksi.
Parasta mitä lapselle voi tarjota on tietysti elinkelpoinen maapallo. 101 kirjoitusta omasta vanhemmuudestani, vuodesta hoitovapaalla ja yrityksistä elää ympäristöystävällisempää perhearkea voi lukea Ekoisi-blogista.