Tein kesäkuun alussa valtuustoaloitteen tyttöjen ja poikien liikuntatuntien yhdistämisestä Helsingissä.
Tuntien yhdistämistä käsiteltiin tällä viikolla Helsingin liikuntalautakunnassa. Aiheesta uutisoivat myös mm. Helsingin Uutiset, Yle ja Metro.
Tällä viikolla asia on edennyt. Liikuntalautakunta ja Opiskelijoiden Liikuntaliitto ottivat myönteisen kannan aloitteeseen yhdistää tyttöjen ja poikien liikuntatunnit. Liikuntavirasto järjestää aiheesta jopa kyselyn, jonka kautta asiaan voi kuka tahansa ottaa kantaa.
Liikuntalautakunnan kokouksessa 11.9.2014 liikuntalautakunta otti myönteisen kannan aloitteeseeni ja piti hyvänä vaihtoehtona sitä, että sekaryhmistä ja niiden toimivuudesta järjestettäisiin Helsingissä kokeilu sellaisissa kouluissa, jotka lähtisivät hankkeeseen vapaaehtoisesti mukaan.
Liikuntalautakunnan lausunnossa todetaankin seuraavaa: ”Sekaryhmät tai ryhmät, jotka muodostetaan muulla kuin sukupuoleen liittyvillä perusteilla, kuten esimerkiksi lajimieltymysten perusteella, voisivat laajentaa molempien sukupuolten mahdollisuutta erilaisten ja uusien lajien kokeilemiseen ja myönteisiin liikuntakokemuksiin.”
Lisäksi lautakunnan lausunnossa todetaan, että ”Ollessaan pidetty ja toiminnallinen oppiaine, liikunnan opetus sekaryhmissä kasvattaisi oppilaiden luonnollisia vuorovaikutustilanteita sekä ymmärrystä erilaisuudesta ja toisten huomioon ottamisen taitoja.” ja ” Liikunnanopetuksen sekaryhmät mahdollistaisivat myös yhdenvertaisuusnäkökulmien nykyistä paremman huomioimisen.”
Liikuntavirasto on käynnistänyt myös kyselyn, jonka avulla selvitetään suomalaisten näkemystä liikunnanopetuksen sekaryhmiin. Kyselyyn voi vastata 12.–30. syyskuuta. Hienoa!
Myös Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) otti kantaa aloitteeseeni:
“Perustelut ryhmäjaon puolesta biologiseen erilaisuuteen tai esimerkiksi ”poikien rajuuteen” ja ”tyttöjen pehmeyteen” ovat vanhanaikaisia ja perusteettomia. Tytöt tai pojat eivät ole homogeenisia ryhmiä, vaan erilaisuutta on paljon näiden ryhmien sisällä. On myös lapsia ja nuoria joille oletettu tytön tai pojan rooli liikuntatunnilla on vahingollinen. Sekaryhmien kautta voidaan löytää keinoja yhteisöllisyyden parantamiseen ja toisten hyväksymiseen. Toisen sukupuolen kehosta ei tule tehdä tabua erottelemalla liikuntaryhmiä”, vaatii puheenjohtaja Hanna Huumonen.
Liikuntalautakunnan perustelut löytyvät täältä. Ja liikuntalautakunnan tiedotteen voi lukea täältä.
Toisaalta olen saanut palautetta, jossa epäillään, että oppilaat tai opettajat suhtautuisivat sekaryhmiin kielteisesti. Lisäksi minua on peloteltu sillä, että tuntien yhdistäminen johtaisi lisääntyneeseen seksuaaliseen häirintään tai ainakin kiusaamiseen.
Itselläni on se käsitys, että niissä kouluissa, joissa sekaryhmiä on ollut, ovat kokemukset olleet myönteisiä niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Laajempaa ja perusteellisempaa tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan itselläni ole tiedossa.
Mielelläni siis kuulisin perusteltuja näkemyksiä aiheeseen liittyen! Myös erilaiset tutkimukset aiheesta kiinnostavat. Mitä mieltä itse olet?
Hanna Huumonen: ”On myös lapsia ja nuoria joille oletettu tytön tai pojan rooli liikuntatunnilla on vahingollinen. Sekaryhmien kautta voidaan löytää keinoja yhteisöllisyyden parantamiseen ja toisten hyväksymiseen.”
Mihin perustuu oletus, että tyttö- ja poikaroolit katoavat sekaryhmissä? Oman kokemukseni mukaan sukupuoliroolit päinvastoin voimistuvat, kun esim. 11-15-vuotiaat nuoret toimivat yhdessä. En myöskään tajunnut, miksi yhteisöllisyys ja toisten hyväksyminen edellyttäisivät sekaryhmää. Kyllä tyttö- tai poikaryhmässäkin voi olla hyväksyvää yhteisöllisyyttä, jos niin halutaan.
Leo Stranius YLEn jutussa: ”Toki se voi olla herkkäkin paikka, jos on kokenut koululiikuntatunnit ahdistaviksi.”
Herkkyys ja taipumus kokea ahdistusta ovat yksilöllisiä ominaisuuksia, joille on vaikea tehdä mitään, mutta sukupuolinen häirintä on ikävä kyllä karuinta todellisuutta, vaikka kaikilla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Välttääkseni inhorealismiin sortumisen en tällä kertaa anna yksityiskohtaisia esimerkkejä (ehkä ne suorastaan estäisivät tajuamasta pääpointtia), mutta käytä mielikuvitustasi! Olennaista on myös se, ettei kyse ole mistään tilapäisestä ahdistuksen tunteesta vaan koulukärsimys johtaa myös mm. itsemurhiin, syrjäytymiseen ja lapsettomuuteen.
Ryhmän feminiinisin poika voi hyötyä siitä, jos häirintä siirtyy hänestä tyttöihin, mutta mennäänkö tällöin ojasta allikkoon? Sorrun nyt omakohtaiseen muisteluun, mutta todettakoon, että minua haukuttiin koulussa usein mm. ryssäksi, Tsernobyl-pakolaiseksi ja mustalaiseksi, kun todellisia vieraiden kansojen edustajia ei ollut tarjolla. Olisiko ongelma ratkennut sillä, että supisuomalaisten oppilaiden joukkoon olisi sekoitettu maahanmuuttajia? Mielestäni ei, sillä muutos jota tuollaisissa kouluyhteisöissä tarvittaisiin, on paljon hienovaraisempi. Kyse on pikemminkin siitä, rakentuuko yhteisö omien voimavarojensa vai erilaisuuden torjumisen varaan.
Hanna Huumonen: ”Toisen sukupuolen kehosta ei tule tehdä tabua erottelemalla liikuntaryhmiä”
Nyt en malta olla lisäämättä, että tyttöjen keho ei ainakaan omissa peruskouluissani totta vieköön ollut pojille tabu vaan pojat mm. arvioivat alinomaa tyttöjen huorahintoja, kommentoivat näiden muotoja, kävivät fyysisesti käsiksi tyttöihin ja tekivät tiliä seksuaalisista fantasioistaan, kuten erilaisten esineiden työntämisestä sisälleni. Meidän koulussa liikuntaan ulotetut sekaryhmät ehkä estivät tabujen muodostumista, mutta ylipäätään ajatus tytön kehosta tabuna tuntuu oudolta meidän päivinämme, kun v-sanakin esiintyy niin tiheään kielenkäytössä ja esim. mainoksissa on runsain määrin kuvia vähäpukeisista naisista.
Kuten mikä tahansa hallinnollinen uudistus, kysymys siirtymisestä sekaryhmiin koululiikunnassa vie huomiota ja voimavaroja pois muista mahdollisuuksista edistää tasa-arvoa. En ole asiantuntija, mutta minun on todella vaikea kuvitella, että ongelmakoulut muuttuisivat tasa-arvoisemmiksi laittamalla tytöt ja pojat jumppaamaan yhdessä. Toivottavasti Leo valtuutettuna (jota viime kunnallisvaaleissa äänestin) tekee siis muitakin aloitteita tasa-arvon edistämiseksi. Jotta liikunnan, kotitalouden, kuvaamataidon ja muidenkin aineiden sekaryhmät olisivat kestävällä pohjalla, pitäisi pikemminkin herättää keskustelua sukupuoliasenteiden synnystä ja pyrkiä vaikuttamaan asiaan esim. neuvoloissa jaettavalla materiaalilla sekä kasvattamalla kasvatusalan ammattilaisista nykyistä sukupuolisensitiivisempiä.
Ymmärtääkseni sekaryhmäaloite lähti liikkeelle nimenomaan halusta tehdä jotakin tasa-arvon eteen, mutta vahvin argumentti ryhmien yhdistämisen puolesta on mielestäni se, että sekaryhmä mahdollistaa jaon tekemisen jollakin oppiaineen sisällön kannalta relevantilla perusteella. Paras jakoperuste olisi mielestäni se, onko oppilaan pyrkimyksenä urheilusuoritusten parantaminen vai lempeän kunnioittava suhde kehollisuuteen. Sellaiset ryhmät tulisivat tarpeen, joissa mittaaminen ja kilpaileminen jäisivät vähemmälle ja kasvuikäinen voisi kuunnella omaa kehoaan opettajan pillin ja alatyylisen herjauksen sijaan.