Ylen nettikeskustelu: 10 vastausta ilmastonmuutoksesta

Leo_Stranius_180_104792aOsallistuin keskiviikkona 2.4. klo 11.30-13.00 Ylen nettisivujen livekeskusteluun ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Minun lisäkseni keskustelussa olivat mukana Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo ja maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.

Kysymyksiä tuli 1,5 tunnin aikana satoja. Ylen toimitus valitsi kommenttivirrasta ne kysymykset, joihin halusi meidän vastaavan.

Keskustelun jälkeen Yle keräsi omille sivuilleen kaikkein mielenkiintoisimmat kysymykset ja vastaukset. Aihetta käsiteltiin myös pääuutislähetyksessä. Ohessa vielä omat vastaukseni Ylen poimimiin kysymyksiin.

10 kysymystä ja vastausta ilmastonmuutoksesta:

1. Onko varmaa, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama?

Leo Stranius:
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on selvä tosiasia. Esiteolliseen aikaan verrattuna lämpötila on noussut 0,85 astetta ja kolme viimeisintä vuosikymmentä ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi koko mittaushistorian aikana (vuodesta 1850 lähtien). Samaan aikaan jäätiköiden sulaminen on kiihtynyt, merenpinta noussut ja sään ääri-ilmiöt lisääntyneet. Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus on korkeimmillaan 800 000 vuoteen ja noussut 40 prosenttia esiteolliseen aikaan verrattuna.

2. Milloin ihmisperäinen ilmastonmuutos alkaa näkyä Suomessa?

Leo Stranius:
Muutos näkyy jo nyt. Lämpötila on Suomessakin noussut ja sään ääri-ilmiöt jonkin verran lisääntyneet. Kevät on esimerkiksi Luonto-Liiton Kevätseurannassa kerättyjen havaintojen mukaan aikaisemmassa kuin koskaan aiemmin.

3. Onko ilmastonmuutos Suomen maanviljelylle uhka vai mahdollisuus?

Leo Stranius:
Tutkija Kaija Hakala MTT:stä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) esitteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomelle IPCC:n toisen osaraportin julkaisutilaisuudessa maanantaina. Hänen mukaansa yli neljän asteen lämpeneminen Suomessa tai globaalisti ylittää maatalouden ja ruuan tuotannon sopeutumiskyvyn rajat.

4. Millä konkreettisilla toimilla Suomen maatalous voi varautua muutokseen?

Leo Stranius
Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion 10 hyvää teesiä ilmastonmuutokseen sopeutumisesta täällä: Miksi sopeutuminen ilmastonmuutokseen on Suomelle tärkeää

5. Millaisia sään ääri-ilmiöitä Suomeen on tulevaisuudessa odotettavissa?

Leo Stranius:
Ilmastonmuutos tuo mukanaan kovempia hellekausia, rankempia sateita ja tulvia sekä ajoittaisia kuivuusjaksoja.

6. Miten maamme infrastruktuuri kestää sään myllerryksiä?

Leo Stranius:
Monin paikoin infrastruktuuria, esimerkiksi viemäriverkostoa, ei ole mitoitettu sen mukaan, että esimerkiksi rankkasateita ja tulvia esiintyy tulevaisuudessa huomattavasti useammin kuin aiemmin. Uskoisin, että Suomessa rakennuskanta kestää suhteellisen hyvin. Ilmastonmuutoksen tärkeimmät suorat vaikutukset rakentamiseen ja maankäyttöön liittyvät maaperän ominaisuuksien ja tulvavaara-alueiden muuttumiseen.

7. Onko ihmiskunnan mahdollista sopeutua muutokseen, vai kuljemmeko kohti väistämätöntä tuhoa?

Leo Stranius:
Toivottomuus on moraalitonta. Kyllä ihmiskunnalla on omasta mielestäni vielä hyvät mahdollisuudet hillitä katastrofaalista ilmaston lämpenemistä ja sopeutua vääjäämättömään muutokseen. Osaamista, resursseja ja teknologiaa on. Tarvitaan poliittista tahtoa päästöjen vähentämiseksi. Uskon, että poliittista tahtoa ilmastonmuutoksen torjumiseksi kyllä riittää.

8. Miten mahdollinen merenpinnan voimakas nousu vaikuttaisi Suomeen?

Leo Stranius:
Tämänhetkisten arvioiden mukaan merenpinta nousee Suomenlahdella 90 cm, selkämerellä 65 cm ja Perämerellä 30 cm vuosisadan loppuun mennessä.

9. Onko myös Suomeen odotettavissa ilmastopakolaisten virtoja?

Leo Stranius:
IPCC on arvioinut, että maailmassa on 200 miljoonaa ilmastopakolaista vuoteen 2050 mennessä. Suurin osa tästä on kuitenkin maiden sisäistä muuttoliikettä eli Suomessa tämä ei välttämättä näy vielä kovin paljon.

10. Voiko yksittäinen ihminen hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä autoilua tai lihansyöntiä?

Leo Stranius:
Yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Eli kyllä autoilun vähentäminen ja kasvisruuan lisääminen ovat yksilön näkökulmasta hyviä konsteja vähentää päästöjä. Yksilön valinnoilla ilmastonmuutosta ei kuitenkaan pysäytetä. Tarvitaan myös muun muassa kansainvälistä sopimista, taloudellisia ohjauskeinoja, lainsäädäntöä ja verotusta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ylen nettikeskustelu: 10 vastausta ilmastonmuutoksesta”

  1. Ihan oikeasti tarvittaisiin ymmärrys, että väestö ja kulutus täytyy oikeasti lähteä nopeaan laskuun. Nyt tämä teknologiakeskeisyys vie aivan väärille urille, kun annetaan olettaa, että vaihtamalla teknologiaa nuo kaksi voivat jatkaa loputonta kasvua. Helpointa lienee ajatella asia maantieteellisenä tilana, johon ei nyt vaan sovi loputon kasvu, jos haluaa jättää jäljelle jotakin muutakin kuin ihmisen rakentamat asiat. Oikeastaan on moraalitonta äänestää sellaisia, jotka uskottelevat muuta. Itse ajattelin jättää äänestämättä ihan protestiksi tämän takia, kun politiikka on kaikilla pelkkää talouskasvua, joka vaatii kasvavan väestön ja kulutuksen. Itse en halua loputtomasti edes vihreitä taloja tai voimaloita täyttämään maailmaa.

    Ehkä on hullun hommaa edes ajatella ihmiskuntaa ilman talouskasvua ja kasvavaa väestöä, mutta minusta aidosti hullua on pistää kokonainen planeetta tietoisesti pilalle. Valitettavaa, että puolueista ei löydy tässä asiassa apua ja kasvukriitikot ajetaan niistä ulos. Sinänsä systeemin ulkopuolelta itse systeemin järjettömyys näyttäytyy vielä selvemmin ja huomaa miten paljon kaikkea turhaa monimutkaisuutta siinä on. Mieletöntä huomata miten lähes koko kansakuntaa ajaa ihan toiset tavoitteet kuin itseä, eikä oma ymmärrys näe koko hommassa mitään järkeä, vaikka muodollisesti järkevimmät kai tätä touhua johtaa.

Kommentointi on suljettu.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa