Kirkko & kaupunki -kolumni: Elätkö tässä ja nyt?

Leo Stranius Kuva KirkkojakaupunkiOheinen kirjoitukseni julkaistiin tällä viikolla (2.4.2014) ilmestyneessä Kirkko & kaupunki -lehdessä.

Elätkö tässä ja nyt?

Keskellä ruuhkavuosia on harvoin aikaa miettiä omaa elämää syvällisemmin.

Yhtenä vapaapäivänä mietimme puolisoni kanssa, olisimmeko tyytyväisiä elämäämme, jos saisimme tietää kuolevamme seuraavan puolen vuoden aikana. Teemmekö niitä asioita, jotka koemme kaikkein tärkeimmäksi ja mielekkäimmiksi?

Mitä jos saisit tietää kuolevasi tänään?

Teetkö juuri nyt sitä, mikä on kaikkein tärkeintä? Sanotko läheisillesi niitä asioita, joita todella haluat ja joista haluat heidän muistavan sinut?

Vaikka elämää ei toki aina kannata eikä voi elää kuin viimeistä päivää, kannattaa ehkä muistaa, että elämä on usein tässä ja nyt. Aika usein huomaamme kuitenkin olevamme negatiivisia, väsyneitä ja vihaisia. Miten näistä tunteista voi vapautua?

Ensinnäkin kannattaa ottaa vastuu omista teoistaan. On turha syytellä muita omasta tilanteestaan. Parhaiten omaan hyvinvointiin voi vaikuttaa itse. Alkoholistiakaan eivät paranna mitkään yhteiskunnan rakenteet ennen kuin hän itse päättää ottaa vastuun tilanteesta ja suostuu ottamaan apua vastaan.

Toisekseen kannattaa nousta muiden odotusten ja mielipiteiden yläpuolelle. Sinä itse päätät, millaista elämää haluat elää ja mitä mieltä olet asioista. Ei kannata antaa kiusaajille valtaa suhteessa omaan hyvinvointiisi. Älä anna muiden määritellä sitä, millainen olet.

Kolmanneksi kannattaa luopua huonoista tavoista ja vältellä huonoa seuraa. Jos ylenmääräisestä päihteiden käytöstä, television katselusta, liikkumattomuudesta tai roskaruuan syömisestä tulee huono olo, lopeta se.

Ja lopuksi kaikkein tärkein. Katkeruuden sijaan kannattaa palvoa kiitollisuutta. Jokaisessa meissä on hyvät puolet. Useimmissa asioissa ja tapahtumissa on paljon hyvää, joka antaa aihetta suurelle kiitollisuudelle.

Kun ottaa tavaksi ilmaista armollisuutta, kiitollisuutta ja onnellisuutta, elämästä tulee elämisen arvoista juuri tässä ja nyt.

Mietimme puolisoni kanssa myös vanhenemista. Millaisia mummoja ja pappoja haluaisimme olla? Haluamme olla rohkeita, pehmeitä ja notkeita.

Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.

2 kommenttia artikkeliin ”Kirkko & kaupunki -kolumni: Elätkö tässä ja nyt?”

  1. Hei, Sinua saattaisi kiinnostaa samoja asioita pohdiskelleen Ortega y Gassetin filosofia. Siitä yksi kaverini Pekka Lempiäinen väitteli eilen HY:ssä, kirja ”Elämä. Tutkimys Ortega y Gassetin filosofiasta” on vieläpä hauskasti kirjoitettu. Saat lainaksi jos kiinnostaa!

Kommentointi on suljettu.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.