Geenimuuntelun hyödyt ja haitat: Mitä pitäisi tehdä?

Yle aamu-tv geenikeskusteluOlin keskiviikkona 26.2.2014 Ylen aamu-tv:ssä keskustelemassa geeniruuasta yhdessä Helsingin yliopiston dosentti Kristiina Himasen kanssa.

Keskustelu on katsottavissa Ylen Areenassa.

Aiemmin ollaan oltu huolissaan geenimuuntelun terveysvaikutuksista ja lajien hallitsemattomista risteytyksistä. Lisääntyvän tutkimustiedon pohjalta tälle huolelle ei ehkä kuitenkaan enää ole kovin vankkoja perusteita.

Keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti (1) luonnon monimuotoisuuteen, (2) torjunta-aineiden ja kemikaalien käyttöön, (3) geenimuunneltujen kasvien leviämiseen sekä (4) suuryhtiöiden vallan kasvuun ruuantuotannossa.

1. Geenimuunnellut kasvit edustavat äärimmilleen vietyä teollista viljelyä. Ne ovat omiaan lisäämään maaperän kunnon ja maatalousympäristön monimuotoisuuden heikentymistä sekä altistavat taudeille, tuholaisille ja kadoille.

2. Geenimuunnellut kasvit lisäävät torjunta-aineiden käyttöä erityisesti niiden kasvien osalta, jotka ovat torjunta-ainekestäviä. Toisaalta geenimuuntelu vähentää ulkoisia kemikaaliruiskutuksia niillä pelloilla, joilla käytetään torjunta-ainetta itsetuottavia kasveja (esimerkiksi puuvilla).

3. Geenimuunneltuja kasveja ei kyetä pitämään erillään muusta maataloudesta. Tuulen, hyönteisten, vesistöjen ja maatalouskoneiden mukana kulkeva siitepöly sekä siemenet voivat matkata kymmeniä kilometrejä. Luomu- ja tavanomaiset viljelijät kärsivät tappioita, kun sadosta tulee tahattomasti ”gm-satoa”.

4. Suuryhtiöiden valta kasvaa ruoantuotannossa. Kasvien patentointi: viljelijöiden ostettava joka vuosi kylvösiemenet, mikä on tulonsiirto viljelijöiltä firmoille.

Geenimuuntelua on tarjottu ratkaisuksi ruokapulaan. Mielestäni on kuitenkin vanhanaikaista pyrkiä tuotannon lisäämiseen ja tehostamiseen.

Lisääntyvän ihmismäärän ruuan saanti turvataan sillä, että (1) vähennetään eläinperäisen ruuan kulutusta, (2) jaetaan ruoka tasaisemmin ja (3) vähennetään ruokahävikkiä.

Yle aamu-tv Leo StraniusMitä sitten pitäisi tehdä esimerkiksi Suomessa?

1. Pitää tukea luomu- ja geenimuuntelusta vapaan ruuan tuotantoa, joka edistää luonnon monimuotoisuutta eikä vähennä sitä. Suomessa kannattaisi käyttää enemmän kotimaisia rehuja: härkäpapuja ja herneitä sekä vähentää lihankulutusta ylipäätään.

2. Julkista tukea ei tulisi suunnata gm-viljelyn edistämiseen.

3. Tarvitaan kunnon elintarvikemerkinnät. Ihmisillä on oikeus tietää hankkimansa ruuan alkuperä. Geenimuunnellun rehun käyttö pitäisi merkitä myös eläinkunnan tuotteisiin.

4. Pitää noudattaa varovaisuusperiaatetta: Suomi, kunnat sekä esimerkiksi ravintolat ja kaupat voisivat halutessaan julistautua gm-vapaiksi.

Geenimuuntelua koskevassa kritiikissä on kyse osittain keskittyneen, suuryritysten hallitseman ja monokulttuuria edistävän agribisneksen vastustamisesta. Samat ongelmat ovat nähtävissä monin paikoin muuallakin ruuan tuotannossa. Gm-bisnes on siis vain yksi keskeinen ongelmien aiheuttaja, johon kiteytyy paljon niitä huolia, joita on muutenkin suuryritysvetoisessa maataloustuotannossa.

Lisätietoja myös täällä: GMO-vapaa Suomi.

3 kommenttia artikkeliin ”Geenimuuntelun hyödyt ja haitat: Mitä pitäisi tehdä?”

  1. ”Geenimuuntelua on tarjottu ratkaisuksi ruokapulaan. Mielestäni on kuitenkin vanhanaikaista pyrkiä tuotannon lisäämiseen ja tehostamiseen.”

    Tuohon vielä lisäisin että ruokaa on tarpeeksi kaikille ja sitä päätyy suuria määriä roskikseen. Geenimanipulaation lisäys toisi vain lisää hukkaruokaa. Ongelmana ei olekkaan ruoan tuotanto vaan sen huono jakeluketju sekä luomutuotannon puute.

    http://www.hs.fi/talous/artikkeli/YK+Luomuviljely+voisi+tuplata+sadon+köyhissä+maissa/1135264616155

  2. 1. Geenimuunnellut kasvit edustavat äärimmilleen vietyä teollista viljelyä.

    Mikään ei estä soveltamaan viljelykiertoa ja muita maaperän ominaisuuksia parantavia menetelmiä myös gm-lajikkeiden kanssa.

    2. Geenimuunnellut kasvit lisäävät torjunta-aineiden käyttöä

    Modernissa maataloudessa pyritään vähentäämään kemikaalitorjuntaa ns ipm-menetelmillä, jotka tulivat voimaan koko eu:n alueella vuoden 2014 alusta. Eikä mikään pakota käyttämään torjunta-aine resistenttejä kasveja.

    3. Geenimuunneltuja kasveja ei kyetä pitämään erillään muusta maataloudesta.

    Joo, mutta eikö yhtälailla joku voi väittää, että luomu-lajikkeet leviävät saastuttamaan gm-ruokaa.

    4. Suuryhtiöiden valta kasvaa ruoantuotannossa

    Ei ole olemassa mitään sellaista luonnonlakia joka estäisi suomea kehittämästä omia lajikkeita. Lisäksi gm-lajikkeiden vastustus on aiheuttanut sen, että lajikkeiden testauttaminen on niin kallista, että vain suuryhtiöillä on siihen varaa.

    5. Geenimuuntelua on tarjottu ratkaisuksi ruokapulaan. Mielestäni on kuitenkin vanhanaikaista pyrkiä tuotannon lisäämiseen ja tehostamiseen.

    Lisääntyvän ihmismäärän ruuan saanti turvataan sillä, että (1) vähennetään eläinperäisen ruuan kulutusta, (2) jaetaan ruoka tasaisemmin ja (3) vähennetään ruokahävikkiä

    Ruoan tuotantoa täytyy tehostaa, koska tulevaisuudessa sitä tarvitaan enemmän. Kasvisruokailu, ruuan jaon tasaisuus tai hävikin vähentäminen eivät poissulje geenimuuntelua. Kaikkia tarvitaan.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa