Viisi vinkkiä kehityskeskusteluun ja mahdollinen keskustelurunko

Talvi 2014Tammikuu on kehityskeskusteluiden kulta-aikaa.

Useilla työpaikoilla pidetään kerran vuodessa kehityskeskustelu juuri alkuvuodesta. Monilla on käytössä myös kahden kehityskeskustelun malli, jossa toinen sessio käydään esimerkiksi juuri ennen kesälomia tai heti niiden jälkeen.

Miksi kehityskeskusteluita kannattaa pitää? Kehityskeskustelu on mahdollisuus sekä saada että antaa palautetta, arvioida omaa toimintaa, omia ja työyhteisön/työnantajan kehittymistarpeita sekä sopia tavoitteista ja toimenpiteistä.

Miten sitten järjestää sellainen kehityskeskustelu, että siitä olisi oikeasti iloa ja hyötyä eri osapuolille?

Ohessa on viisi vinkkiä kehityskeskusteluun ja alla tänä vuonna käyttämäni keskustelurunko.

1. Valmistele ja valmistaudu etukäteen. Kehityskeskustelua varten on hyvä olla jonkinlainen keskustelurunko. Toiset tykkäävät yksityiskohtaisista lomakkeista ja kysymyspatteristoista, kun taas toiset suosivat vapamuotoisempaa keskustelurunkoa. Sovi ajankohdat hyvissä ajoin etukäteen ja lähetä jokaiselle osallistujalle keskustelurunko etukäteen. Yleisen valmistautumisen lisäksi valmistaudu myös yksilöllisesti jokaiseen keskusteluun erikseen.

2. Mieti keskustelulle sopiva paikka. Kehityskeskustelu voidaan järjestää melkein missä vain: ulkona kävellen, lounaalla, kahvilassa, neuvotteluhuoneessa tai työhuoneessa. Kannattaa olla herkkä sille, minkälaista tilaa eri työntekijät suosivat. Puitteiden ei tarvitse olla kaikille samat. Sopivaa on kuitenkin välttää lähijohtajan omaa huonetta ja hakeutua ”puolueettomalle maaperälle”, jotta asetelma olisi mahdollisimman tasa-arvoinen.

3. Varaa keskustelulle aikaa. Puolen tunnin pikakeskustelut eivät ehkä palvele tarkoitusta. Itse olen joskus käyttänyt kokonaisen työpäivänkin yhteen keskusteluun. Nykyään pyrin varaamaan aikaa vähintään pari tuntia keskustelu kohti ja pyrin välttämään sitä, että samana päivänä olisi useampi kuin yksi kehityskeskustelu.

4. Pidä myönteinen ilmapiiri. Kehityskeskustelua voi pitää onnistuneena, jos tunnelma on hyvä ja eteenpäin katsova. Johtamisen näkökulmasta kun on tärkeää, että kuulumisia vaihdetaan ja keskusteluja omien työntekijöidensä kanssa käydään säännöllisesti. Mahdollinen kriittinen palaute kannattaa antaa heti konkreettisista asioista eikä hautoa sitä seuraavaan kehityskeskusteluun.

5. Kirjaa asiat ylös ja palaa niihin. Vaikka pitäisit kehityskeskustelun kävelyllä tai kahvilassa, kirjaa tärkeimmät asiat muistiin ja palaa niihin myöhemmin, viimeistään seuraavassa kehityskeskustelussa. Sovi mitä tehdään ja tee mitä sovitaan. On tärkeää, että keskusteluissa nostettuihin asioihin palataan mahdollisimman pian.

Millainen olisi sitten hyvä keskustelurunko?

Keskustelurunkoja on varmasti lähes yhtä paljon kuin kehityskeskusteluiden pitäjiäkin. Wikipediakin tarjoaa yhden tyypillisen keskustelurungon.

Itse olen valmistellut kehityskeskustelurungon joka vuosi sen hetkisen tilanteen ja tavoitteiden mukaan. Alla on valmistelemani kehityskeskustelu runko vuodelle 2014. Joitain ideoita nappasin tähän Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion erinomaisesta Työkirjasta.

* * *

Kehityskeskustelurunko 2014 / Leo Stranius

1. Vuoden 2013 tärkeimmät asiat, onnistumiset (ja epäonnistumiset), oppimiset (ja kehittämistä vaativat asiat)

2. Vuoden 2014 tavoitteet
– määrittele 1-3 tavoitetta itsellesi
– kerro miten aiot seurata tavoitteiden toteutumista
– millaista apua ja kannustusta (tai kannusteita) toivoisit tavoitteiden edistämiseksi

3. Työtapa-check
– miten mieluiten kommunikoit?
– milloin olet parhaiten tavoitettavissa?
– mistä tietää, että sinua ei saa häiritä?
– onko tässä kuussa jotain, joka vaatii erikoishuomiota?
– mikä on yleinen fiilis ja miten muut voivat vaikuttaa siihen?
– miten parhaita työtapoja voisi ottaa laajemmin käyttöön työyhteisössä?

4. Tulevaisuus: Mitä teet kolmen vuoden päästä? Täydennä seuraavat lauseet:
– Työni olisi paljon antoisampaa, jos…
– Saisin paljon enemmän aikaan, jos…
– Olisin paljon energisempi, jos…
– Minulle olisi tärkeää, että…

5. Toimenkuvan mahdollinen päivittäminen

* * *

Kaikki mahdollinen palaute ja vinkit sekä kokemuksia kehityskeskusteluista ja hyvistä keskustelurungoista otetaan enemmän kuin ilolla vastaan!

Yksi kommentti artikkeliin ”Viisi vinkkiä kehityskeskusteluun ja mahdollinen keskustelurunko”

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin