Ekoisi: Neljä ajatusta vuoden hoitovapaasta

Hoitovapaalla pihalla leikkimässäOlen ollut helmikuun 2013 alusta lähtien kotona hoitovapaalla pienen lapseni kanssa.

Vuoden vaihteessa on jälleen aika palata töihin Luonto-Liiton toiminnanjohtajaksi.

Kun hoitovapaan lisäksi mukaan lasketaan isyysvapaa ja isäkuukausi, olen saanut olla kotona alle kolme vuotiaan lapseni kanssa yli vuoden. Sanoisin, että olen etuoikeutettu.

Harva kuolinvuoteellaan lopulta katuu sitä, että tuli oltua liikaa lapsen kanssa ja liian vähän töissä. Juuri tämä ajatus on minuakin motivoinut silloin, kun arki lapsen kanssa kaikkine kotitöineen ei ole ollut niin hohdokasta.

Ohessa on neljä vapaata ajatusta hoitovapaasta ja lapsen kanssa kotona olemisesta

1. Suhde lapseen on syventynyt. Vaikka meidän perheessä lapselle äiti tuntuu edelleen olevan kaikkein tärkein ihminen, on hoitovapaa tehnyt isä-lapsi suhteelle ihmeitä. Meillä on paljon omia juttuja, ja lapsi haluaa usein tehdä ja jakaa tiettyjä asioita juuri minun kanssani. Toki hermotkin ovat välillä koetuksella lapsen kokeillessa rajojaan. Arki ei suinkaan ole aina hohdokasta, ja kokonaisuudessaan oma onnellisuus on pikkulapsen myötä varmasti alentunut. Aikaa omille jutuille, hyville yöunille ja monelle muulle on yksinkertaisesti vähemmän. Tunteet ovat äärevämpiä. Välillä on äärimmäisiä rakkauden kokemuksia ja toisinaan hermojen pitäminen kurissa on aivan mahdotonta, kun pinna on viritetty huonojen yöunien jälkeen äärimmilleen. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

2. Hoitovapaalla ja lapsen kanssa voi tehdä yllättävän paljon muutakin. Itse olen toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna sekä ympäristölautakunnan ja Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana. Keväällä 2013 olin mukana kansalaisaloitekampanjassa turkistarhauksen kieltämiseksi sekä syksyllä viemässä eteenpäin Luonto-Liiton Ilmastokampanjaa ja Lihaton Lokakuu -kampanjaa. Olen kirjoitellut säännöllisesti blogia ja kolumneja, käynyt kymmenissä puhetilaisuuksissa ja seminaareissa sekä antanut kymmenittäin haastatteluja eri aiheista. Lisäksi olen harrastanut myös liikuntaa. Tämä ei olisi mahdollista, ellei mukana hoitovastuuta olisi jakamassa työssäkäyvä ja loputtomasti joustava puolisoni. Kiitos Annukka!

3. Ystävien kanssa voi toteuttaa innovatiivisia hoitoratkaisuja. Syksyllä meillä on ollut ystäväni kanssa järjestely, jossa olen hoitanut oman lapsen ohella heidän lastaan päivän tai pari viikossa ja vastaavasti hän on hoitanut meidän lasta saman verran. Lapsi on tykännyt olla samanikäisen kaverinsa kanssa ja kumpikin vanhempi on saanut säännöllisesti vähintään työpäivän viikossa omaa aikaa tehdä erilaisia omia hommia. Tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu Käpylän kirjastossa tällaisena päivänä. Järjestelyyn on kuulunut myös se, että se kenen lasta on tultu hoitamaan, on valmistanut lounaan hoitamaan tuleville. Lisäksi apuna ovat toimineet yläkerran naapurit. Kun minun on pitänyt mennä myöhään illalla vaikka Sarasvuon keskusteluohjelmaan tai Ylen A-streamiin puolisoni ollessa työmatkalla, ovat yläkerran naapurit olleet lapsemme kanssa. Sosiaalisesta verkostosta on korvaamatonta apua! Kiitos Minna, Elina, Jukka ja monet muut, jotka ovat olleet hoitamassa lastani!

4. Suomessa isä hoitovapaalla on edelleen valitettava harvinaisuus. On yllättävää, miten harva isä jää kotiin lapsen kanssa yhtään isyysvapaita pidemmäksi aikaa. Usein vedotaan taloudellisiin syihin. Meilläkin on hoitovapaani myötä ollut taloudellisesti tiukkaa. Siitä huolimatta olemme selvinneet. Koko elämän kaaressa pikkulapsiaika on niin lyhyt, että vuoden palkan menetys on siihen verrattuna pikkujuttu. Tästä syystä olen iloinen hallituksen valmistelemasta rakenneuudistuksesta, jossa kotihoidontuki jaetaan puolisoiden kesken tasan. Tämä varmasti lisää isien jäämistä kotiin ja edistää näin tasa-arvoa. Muutosta myös asenteissa on onneksi muutenkin tapahtumassa. Saan jatkuvasti kommentteja siitä, miten hienoa on, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotona lapseni kanssa yli vuosi. Aika harva on ihastellut samaan tapaan puolisoni toimintaa, vaikka hän ehti ennen minua olla kotona puolitoista vuotta. Äidin oleminen kotona lapsen kanssa on valitettavasti edelleen normi ja isän kotona oleminen erikoistapaus.

Itse kannustan lämpimästi kaikkia isiä olemaan mahdollisimman paljon kotona lapsensa kanssa! Millaisia kokemuksia sinulla on hoitovapaasta?

Kannattaa lukaista myös nämä:
Hoitovapaa alkoi: Miksi niin moni isi jättää mahdollisuuden käyttämättä?
Ekoisi: Kesä ja isäkuukausi
– Yhteensä 101 Ekoisi-kirjoitusta (blogia) löytyy täältä.

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Neljä ajatusta vuoden hoitovapaasta”

Kommentointi on suljettu.

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.