Ekoisi: Neljä ajatusta vuoden hoitovapaasta

Hoitovapaalla pihalla leikkimässäOlen ollut helmikuun 2013 alusta lähtien kotona hoitovapaalla pienen lapseni kanssa.

Vuoden vaihteessa on jälleen aika palata töihin Luonto-Liiton toiminnanjohtajaksi.

Kun hoitovapaan lisäksi mukaan lasketaan isyysvapaa ja isäkuukausi, olen saanut olla kotona alle kolme vuotiaan lapseni kanssa yli vuoden. Sanoisin, että olen etuoikeutettu.

Harva kuolinvuoteellaan lopulta katuu sitä, että tuli oltua liikaa lapsen kanssa ja liian vähän töissä. Juuri tämä ajatus on minuakin motivoinut silloin, kun arki lapsen kanssa kaikkine kotitöineen ei ole ollut niin hohdokasta.

Ohessa on neljä vapaata ajatusta hoitovapaasta ja lapsen kanssa kotona olemisesta

1. Suhde lapseen on syventynyt. Vaikka meidän perheessä lapselle äiti tuntuu edelleen olevan kaikkein tärkein ihminen, on hoitovapaa tehnyt isä-lapsi suhteelle ihmeitä. Meillä on paljon omia juttuja, ja lapsi haluaa usein tehdä ja jakaa tiettyjä asioita juuri minun kanssani. Toki hermotkin ovat välillä koetuksella lapsen kokeillessa rajojaan. Arki ei suinkaan ole aina hohdokasta, ja kokonaisuudessaan oma onnellisuus on pikkulapsen myötä varmasti alentunut. Aikaa omille jutuille, hyville yöunille ja monelle muulle on yksinkertaisesti vähemmän. Tunteet ovat äärevämpiä. Välillä on äärimmäisiä rakkauden kokemuksia ja toisinaan hermojen pitäminen kurissa on aivan mahdotonta, kun pinna on viritetty huonojen yöunien jälkeen äärimmilleen. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

2. Hoitovapaalla ja lapsen kanssa voi tehdä yllättävän paljon muutakin. Itse olen toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna sekä ympäristölautakunnan ja Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana. Keväällä 2013 olin mukana kansalaisaloitekampanjassa turkistarhauksen kieltämiseksi sekä syksyllä viemässä eteenpäin Luonto-Liiton Ilmastokampanjaa ja Lihaton Lokakuu -kampanjaa. Olen kirjoitellut säännöllisesti blogia ja kolumneja, käynyt kymmenissä puhetilaisuuksissa ja seminaareissa sekä antanut kymmenittäin haastatteluja eri aiheista. Lisäksi olen harrastanut myös liikuntaa. Tämä ei olisi mahdollista, ellei mukana hoitovastuuta olisi jakamassa työssäkäyvä ja loputtomasti joustava puolisoni. Kiitos Annukka!

3. Ystävien kanssa voi toteuttaa innovatiivisia hoitoratkaisuja. Syksyllä meillä on ollut ystäväni kanssa järjestely, jossa olen hoitanut oman lapsen ohella heidän lastaan päivän tai pari viikossa ja vastaavasti hän on hoitanut meidän lasta saman verran. Lapsi on tykännyt olla samanikäisen kaverinsa kanssa ja kumpikin vanhempi on saanut säännöllisesti vähintään työpäivän viikossa omaa aikaa tehdä erilaisia omia hommia. Tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu Käpylän kirjastossa tällaisena päivänä. Järjestelyyn on kuulunut myös se, että se kenen lasta on tultu hoitamaan, on valmistanut lounaan hoitamaan tuleville. Lisäksi apuna ovat toimineet yläkerran naapurit. Kun minun on pitänyt mennä myöhään illalla vaikka Sarasvuon keskusteluohjelmaan tai Ylen A-streamiin puolisoni ollessa työmatkalla, ovat yläkerran naapurit olleet lapsemme kanssa. Sosiaalisesta verkostosta on korvaamatonta apua! Kiitos Minna, Elina, Jukka ja monet muut, jotka ovat olleet hoitamassa lastani!

4. Suomessa isä hoitovapaalla on edelleen valitettava harvinaisuus. On yllättävää, miten harva isä jää kotiin lapsen kanssa yhtään isyysvapaita pidemmäksi aikaa. Usein vedotaan taloudellisiin syihin. Meilläkin on hoitovapaani myötä ollut taloudellisesti tiukkaa. Siitä huolimatta olemme selvinneet. Koko elämän kaaressa pikkulapsiaika on niin lyhyt, että vuoden palkan menetys on siihen verrattuna pikkujuttu. Tästä syystä olen iloinen hallituksen valmistelemasta rakenneuudistuksesta, jossa kotihoidontuki jaetaan puolisoiden kesken tasan. Tämä varmasti lisää isien jäämistä kotiin ja edistää näin tasa-arvoa. Muutosta myös asenteissa on onneksi muutenkin tapahtumassa. Saan jatkuvasti kommentteja siitä, miten hienoa on, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotona lapseni kanssa yli vuosi. Aika harva on ihastellut samaan tapaan puolisoni toimintaa, vaikka hän ehti ennen minua olla kotona puolitoista vuotta. Äidin oleminen kotona lapsen kanssa on valitettavasti edelleen normi ja isän kotona oleminen erikoistapaus.

Itse kannustan lämpimästi kaikkia isiä olemaan mahdollisimman paljon kotona lapsensa kanssa! Millaisia kokemuksia sinulla on hoitovapaasta?

Kannattaa lukaista myös nämä:
Hoitovapaa alkoi: Miksi niin moni isi jättää mahdollisuuden käyttämättä?
Ekoisi: Kesä ja isäkuukausi
– Yhteensä 101 Ekoisi-kirjoitusta (blogia) löytyy täältä.

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Neljä ajatusta vuoden hoitovapaasta”

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin