Olin aamulla 9.11.2013 Ylen aamu-tv:ssä keskustelemassa Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista. Mukana oli myös tekniikan tohtori Tuula Pohjola.
Talvivaara on moniongelmainen yhtiö.
Käytetty tekniikka (bioliuotus) ei ole toiminut odotetulla tavalla, kaivos on aiheuttanut vakavia ympäristöhaittoja ja viime kuukausien aikana on käynyt selväksi, että myöskään taloudellisia toimintaedellytyksiä ei ole.
Ympäristön kannalta olisi parasta, jos kaivos saataisiin suljettua ja ajettua alas mahdollisimman nopeasti.
Käytännössä kaivoksen pysäyttäminen ei kuitenkaan suju nopeasti, helposti eikä halvalla. Pysäyttäminen on ikävää, hankalaa, vaikeaa ja kestää vuosia.
Pysäyttäminen kuitenkin onnistuu! Kyse ei ole ikiliikkujasta. Talvivaaralla pitää ympäristöluvankin mukaan olla suunnitelma siitä, miten kaivoksen toiminta ajetaan alas, kun sen käyttö loppuu.
Ohessa on kolmen kohdan suunnitelma Talvivaaran toiminnan lopettamiseksi ja sen jälkeen toimenpidesuunnitelma jatkotoimenpiteiksi.
1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.
2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.
3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.
Toisaalta voidaan ajatella, että jos ongelmat saadaan nyt lisärahoituksella kuntoon, voi kaivos vielä tuottaa omistajilleen taloudellista voittoa.
On kuitenkin vaikea uskoa, että sijoittajia löytyy. Luottamus yhtiön toimintaan on mennyt, koska prosessia ei ole saatu toimimaan viimeisen viiden vuoden aikana. On epätodennäköistä, että tilanne paranisi.
Jos toimintaa jatketaan, ympäristöongelmat vain lisääntyvät. Emme voi hyväksyä mitä tahansa ympäristölle tuhoisaa toimintaan taloudellisen voiton tavoittelun nimissä.
Mitä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi, ettei vastaavia tapauksia tulisi ilmi jatkossa:
1. Kaivosmaksu sekä pakollinen ja rajoittamaton vastuuvakuutus kattamaan Talvivaaran kaltaiset ongelmat
2. Lupa- ja valvontaresurssin kuntoon – resursseja alueellisille ympäristöviranomaisille
3. Kaivoslaki tulee ottaa uudelleen tarkasteluun, Talvivaaran kaivoslupa pitää perua
Entä kuka kaiken maksaa? Käytännössä osan kuluista kattaa Talvivaaran vakuutukset, loppu jää valitettavasti osakkeen omistajille sekä viime kädessä meille kaikille eli valtiolle ja sitä kautta veronmaksajille.
Talvivaaran kaivoksen tapauksessa kyse on myös klassisista ympäristöperiaatteista. Varovaisuusperiaate tai saastuttaja maksaa -periaate eivät näytä toteutuvan. Tämä on kieltämättä uskomatonta 2010-luvun Suomessa.
Ympäristöongelmat ja nikkelin alhainen hinta eivät ole ainoita asioita, jotka arveluttavat sijoittajia. Ympäristöministeri, Stranius ynnä muut samanhenkiset yrittävät tehdä tästä itsensä toteuttavaa ennustetta. On helppo uskoa, että sijoittajia ei löydy, jos ennustetaan, toivotaan ja suorastaan vaaditaan kaivoksen sulkemista.
Hassua, että nyt puhutaan, että tuleeko luonnolle vahinkoa. Metsän, maaperän ja kallion siirtäminen pois tuollaiselta alueelta näyttää ainakin minulle jo hivenen aiheuttaneen tappiota luonnolle. Vesistöön valuva päästö sitten levittää vain tuhoa. Jos vielä piruillen lisätään, että ihminen saa elämiseen tarvitsevan nikkelin jo ravinnosta, niin tässä näkyy vain mitä tulee tapahtumaan ympäri Suomen, jos maan alta kaivetaan taloutta, ei ihmistä, varten kaikki mitä sieltä löytyy. Pyhäjoen ydinvoimalakin tulee toteutuessaan sähköistämään samanlaisia kaivostuhoja ja Jäämeren radan, jolla tuodaan sitten öljyä, kaasua ja metalleja tuhlattavaksi. Näillä hankkeilla ei ilmastoa ja ympäristöä suojella.
Nyt esillä olevat asiantuntijat ovat itse laittaneet tämän alulle, joten varmaan myös omistavat Talvivaaraa. Ei ihme jos haluavat valtion sadoilla miljoonilla pelastamaan omistukset. Toiset asiaa tuntevat sanovat sitten, että prosessi pysyy ylipäätään niin huonosti käynnissä, että sen tukahduttaminen ei ole mikään temppu, tai kestä vuosia. Kukaan ei ole jättämässä sitä kuitenkaan valvomatta, vaikka jotkin sellaista kuvaa haluavatkin antaa. Olemme Vapaavuoren kaudella menossa kohti Neuvostoliittoa, jossa kapitalistiset hotellitornit asfaltin päälle kaadetaan, mutta sitten valtio sotkee tappiollisilla teollisilla hankkeilla luontonsa. Ei ole mitään järkeä, että Solidium on myynyt veronmaksajilta hyvää tuottoa tekevää omaisuutta pois, vain ostaakseen Talvivaaraa, jota pidetään hengissä ties mistä syystä.
Kaivoslaki tässä nyt ainakin täytyy saada myös yhteiskuntaa hyödyttäväksi. Kaivosherrojen väite siitä, että investointeja ei tulisi, jos vähän verotetaan, on pelkkää bluffia. Jos metalli on niin arvokasta ja sitä on niukasti markkinoilla, niin kaivostoimintaan tulee investointeja, vaikka yhteiskunta haluaisikin hyötyä verotuksen kautta myös itse omistamastaan omaisuudesta. Soininvaarahan jo ehti lööpissä raivoamaan tästä, mutta sitten tämä vihreiden dynaaminen duo veti huomion omilla töppäilyillään. Koskakohan vihreät raivoavat ihan vihreinä? Jos turhaa kaivamista ei pysty estämään, niin on sen hyödytettävä ainakin yhteiskuntaa taloudellisesti ja ympäristövalvonnan oltava sellaista, että vahinko luonnolle jää mitättömäksi kaivosalueen ulkopuolella. Nythän moni kaivos vuotaa, vaikka Talvivaaralla koitetaan peittää huomio muiden kaivosten ongelmista.
Jos asiantuntijoita kuunneltaisiin, ymmärrettäisiin se ratkaiseva seikka, että sulfidimineraalien valikoituun bakteerikantaan perustuvaa liuotusprosessia on vaikeampi pitää yllä kuin lopettaa. Kasvuolosuhteet ovat jo nyt epäedulliset, ja ne voidaan helposti saattaa bakteerikannalle tuhoaviksi. Bakteerien menehtyessä myös entsyymitoiminta pysähtyy, koska kyseessä EI ole elottomaan kemiaan liittyvä reaktiosarja vaan äärimmäisen herkkien, bakteerisoluissa kehittyvien entsyymien aikaansaama ilmiö. Puheet liuotusprosessin jatkumisesta vielä kaivostoiminnan päätyttyä täytyy siis arvioida todella kriittisesti.