Suunnitelma: Miten Talvivaaran kaivos suljetaan ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi?

Talvivaara Leo Stranius ja Tuula PohjolaOlin aamulla 9.11.2013 Ylen aamu-tv:ssä keskustelemassa Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista. Mukana oli myös tekniikan tohtori Tuula Pohjola.

Talvivaara on moniongelmainen yhtiö.

Käytetty tekniikka (bioliuotus) ei ole toiminut odotetulla tavalla, kaivos on aiheuttanut vakavia ympäristöhaittoja ja viime kuukausien aikana on käynyt selväksi, että myöskään taloudellisia toimintaedellytyksiä ei ole.

Ympäristön kannalta olisi parasta, jos kaivos saataisiin suljettua ja ajettua alas mahdollisimman nopeasti.

Käytännössä kaivoksen pysäyttäminen ei kuitenkaan suju nopeasti, helposti eikä halvalla. Pysäyttäminen on ikävää, hankalaa, vaikeaa ja kestää vuosia.

Pysäyttäminen kuitenkin onnistuu! Kyse ei ole ikiliikkujasta. Talvivaaralla pitää ympäristöluvankin mukaan olla suunnitelma siitä, miten kaivoksen toiminta ajetaan alas, kun sen käyttö loppuu.

Ohessa on kolmen kohdan suunnitelma Talvivaaran toiminnan lopettamiseksi ja sen jälkeen toimenpidesuunnitelma jatkotoimenpiteiksi.

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Toisaalta voidaan ajatella, että jos ongelmat saadaan nyt lisärahoituksella kuntoon, voi kaivos vielä tuottaa omistajilleen taloudellista voittoa.

On kuitenkin vaikea uskoa, että sijoittajia löytyy. Luottamus yhtiön toimintaan on mennyt, koska prosessia ei ole saatu toimimaan viimeisen viiden vuoden aikana. On epätodennäköistä, että tilanne paranisi.

Jos toimintaa jatketaan, ympäristöongelmat vain lisääntyvät. Emme voi hyväksyä mitä tahansa ympäristölle tuhoisaa toimintaan taloudellisen voiton tavoittelun nimissä.

Mitä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi, ettei vastaavia tapauksia tulisi ilmi jatkossa:

1. Kaivosmaksu sekä pakollinen ja rajoittamaton vastuuvakuutus kattamaan Talvivaaran kaltaiset ongelmat
2. Lupa- ja valvontaresurssin kuntoon – resursseja alueellisille ympäristöviranomaisille
3. Kaivoslaki tulee ottaa uudelleen tarkasteluun, Talvivaaran kaivoslupa pitää perua

Entä kuka kaiken maksaa? Käytännössä osan kuluista kattaa Talvivaaran vakuutukset, loppu jää valitettavasti osakkeen omistajille sekä viime kädessä meille kaikille eli valtiolle ja sitä kautta veronmaksajille.

Talvivaaran kaivoksen tapauksessa kyse on myös klassisista ympäristöperiaatteista. Varovaisuusperiaate tai saastuttaja maksaa -periaate eivät näytä toteutuvan. Tämä on kieltämättä uskomatonta 2010-luvun Suomessa.

7 kommenttia artikkeliin ”Suunnitelma: Miten Talvivaaran kaivos suljetaan ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi?”

  1. Ympäristöongelmat ja nikkelin alhainen hinta eivät ole ainoita asioita, jotka arveluttavat sijoittajia. Ympäristöministeri, Stranius ynnä muut samanhenkiset yrittävät tehdä tästä itsensä toteuttavaa ennustetta. On helppo uskoa, että sijoittajia ei löydy, jos ennustetaan, toivotaan ja suorastaan vaaditaan kaivoksen sulkemista.

  2. Hassua, että nyt puhutaan, että tuleeko luonnolle vahinkoa. Metsän, maaperän ja kallion siirtäminen pois tuollaiselta alueelta näyttää ainakin minulle jo hivenen aiheuttaneen tappiota luonnolle. Vesistöön valuva päästö sitten levittää vain tuhoa. Jos vielä piruillen lisätään, että ihminen saa elämiseen tarvitsevan nikkelin jo ravinnosta, niin tässä näkyy vain mitä tulee tapahtumaan ympäri Suomen, jos maan alta kaivetaan taloutta, ei ihmistä, varten kaikki mitä sieltä löytyy. Pyhäjoen ydinvoimalakin tulee toteutuessaan sähköistämään samanlaisia kaivostuhoja ja Jäämeren radan, jolla tuodaan sitten öljyä, kaasua ja metalleja tuhlattavaksi. Näillä hankkeilla ei ilmastoa ja ympäristöä suojella.

    Nyt esillä olevat asiantuntijat ovat itse laittaneet tämän alulle, joten varmaan myös omistavat Talvivaaraa. Ei ihme jos haluavat valtion sadoilla miljoonilla pelastamaan omistukset. Toiset asiaa tuntevat sanovat sitten, että prosessi pysyy ylipäätään niin huonosti käynnissä, että sen tukahduttaminen ei ole mikään temppu, tai kestä vuosia. Kukaan ei ole jättämässä sitä kuitenkaan valvomatta, vaikka jotkin sellaista kuvaa haluavatkin antaa. Olemme Vapaavuoren kaudella menossa kohti Neuvostoliittoa, jossa kapitalistiset hotellitornit asfaltin päälle kaadetaan, mutta sitten valtio sotkee tappiollisilla teollisilla hankkeilla luontonsa. Ei ole mitään järkeä, että Solidium on myynyt veronmaksajilta hyvää tuottoa tekevää omaisuutta pois, vain ostaakseen Talvivaaraa, jota pidetään hengissä ties mistä syystä.

    Kaivoslaki tässä nyt ainakin täytyy saada myös yhteiskuntaa hyödyttäväksi. Kaivosherrojen väite siitä, että investointeja ei tulisi, jos vähän verotetaan, on pelkkää bluffia. Jos metalli on niin arvokasta ja sitä on niukasti markkinoilla, niin kaivostoimintaan tulee investointeja, vaikka yhteiskunta haluaisikin hyötyä verotuksen kautta myös itse omistamastaan omaisuudesta. Soininvaarahan jo ehti lööpissä raivoamaan tästä, mutta sitten tämä vihreiden dynaaminen duo veti huomion omilla töppäilyillään. Koskakohan vihreät raivoavat ihan vihreinä? Jos turhaa kaivamista ei pysty estämään, niin on sen hyödytettävä ainakin yhteiskuntaa taloudellisesti ja ympäristövalvonnan oltava sellaista, että vahinko luonnolle jää mitättömäksi kaivosalueen ulkopuolella. Nythän moni kaivos vuotaa, vaikka Talvivaaralla koitetaan peittää huomio muiden kaivosten ongelmista.

  3. Jos asiantuntijoita kuunneltaisiin, ymmärrettäisiin se ratkaiseva seikka, että sulfidimineraalien valikoituun bakteerikantaan perustuvaa liuotusprosessia on vaikeampi pitää yllä kuin lopettaa. Kasvuolosuhteet ovat jo nyt epäedulliset, ja ne voidaan helposti saattaa bakteerikannalle tuhoaviksi. Bakteerien menehtyessä myös entsyymitoiminta pysähtyy, koska kyseessä EI ole elottomaan kemiaan liittyvä reaktiosarja vaan äärimmäisen herkkien, bakteerisoluissa kehittyvien entsyymien aikaansaama ilmiö. Puheet liuotusprosessin jatkumisesta vielä kaivostoiminnan päätyttyä täytyy siis arvioida todella kriittisesti.

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.