Ohi on: Lenkkeilemään oppii ilman armeijaakin

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläOheinen kirjoitukseni on julkaistu Ohi on -kampanjan vieraskynätekstinä 12.11.2013

Lenkkeilemään oppii ilman armeijaakin

Olen itse käynyt armeijan. Siviilipalvelus ei tullut 17-vuotiaana kutsunnoissa mieleenkään realistisena vaihtoehtona.

Se olisi kestänyt liian pitkään. Halusin mieluummin töihin. Totaalikieltäytymistä en edes harkinnut. Vankila oli liian pelottava paikka.

Lisäksi halusin olla tietysti kunnon kansalainen. Tuolloin ajattelin, että sivarina olisin poikkeus enkä saisi koskaan töitä. Siksi ilmoittauduin kutsuntoihin ja suoritin asevelvollisuuteni.

Voi kun tuolloin olisin törmännyt rauhanjärjestöjen toimintaan. Ehkä olisin harkinnut vaihtoehtoja vakavammin. Moni onneksi tänä päivänä harkitsee. Tällä hetkellä vain noin 65 prosenttia asevelvollisuusikäisistä miehistä käy armeijan.

Asevelvollisuuden kaltainen pakkotyö ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. On vaikea ymmärtää, miksi nykyisessä maailmantilanteessa pitää ylläpitää vanhan maailman väkivalta- ja pakkokoneistoa. Nykyiset turvallisuusuhat ovat jotain muita kuin sotilaallisia. Uskon, että demokratia ja kansainvälinen yhteistyö sekä huolehtiminen ympäristöstä ovat parhaita takeita rauhalle.

Sitä paitsi miesten asevelvollisuuden lakkauttaminen pidentäisi työuria niiden alkupäästä. Sen sijaan, että nuoret miehet pakotetaan opettelemaan toisten ihmisten tappamista, kannattaisivat resurssit käyttää todellisiin turvallisuusuhkiin, kuten ilmastonmuutoksen torjumiseen, ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja sosiaalisen ongelmien vähentämiseen.

Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi on onneksi käynnissä. Ohi on -kampanjan tavoitteena on, että asevelvollisuuden lakkauttamisen jälkeen nykyinen miehiä koskeva varusmiespalvelus ei olisi enää pakollinen. Varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyviä ei tuomittaisi vankeuteen. Perusteet tälle ovat aika selvät:

”Yleinen asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu. Suurimmassa osassa Euroopan valtioista asevelvollisuudesta on jo luovuttu.”

Onko armeijasta ollut lopulta itselleni jotain hyötyä? Töitä hakiessani armeijan käyntiä tai sotilasarvoani ei ole koskaan kysytty. Armeijassa opin olemaan korkeintaan keskinkertainen. Palveluksessa kun selvisi kaikkein helpoimmalla, kun ei pistänyt henkilökunnan silmään hyvässä tai pahassa. Itse asiassa nykyisissä työtehtävissä ja sosiaalisessa viiteryhmässä olen hiukan poikkeus. Olisin paljon ylpeämpi, jos olisin aikanaan tajunnut kieltäytyä asevelvollisuudestani.

Nyt kun katson vaikka Luonto-Liitossa palvelevia sivareita, käy kateeksi. Miten paljon enemmän eväitä he saavatkaan elämälleen verrattuna siihen, mitä itse sain armeijassa. Yksi asia on kuitenkin myönnettävä. Armeijassa opin nauttimaan aamulenkkeilystä ja juoksusta. Jotain hyvää siitä sentään siis oli.

Asevelvollisuudesta luopuminen edistäisi kuitenkin armeijaa paremmin nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Uskon, että ilman armeijaakin on mahdollista oppia nauttimaan lenkkeilystä.

Leo Stranius
Luonto-Liiton toiminnanjohtaja (hoitovapaalla 31.12.2013 asti)

7 kommenttia artikkeliin ”Ohi on: Lenkkeilemään oppii ilman armeijaakin”

  1. Muuten olen samaa mieltä, mutta armeijassa on sentään joitakin kasvatuksellisia elementtejä: 1) se opettaa itsehillintää, kykyä pitää edes osan niistä mölyistä mahassaan, joita auktoriteettien valistumattomuus saattaa kirvoittaa 2) armeija on läpileikkaus kansasta: tupakavereina tapaa erilaisia ihmisiä kuin mitä aiemmin on kuulunut kaveripiiriisi. Maailmankuva avartuu. Voi olla, että siviilipalveluksella on sama vaikutus, tosin yhteisöllisyyttä siviilipalvelus ei tarjoa samassa mittakaavassa.

    • Hyviä täydennyksiä Michael! Olen samaa mieltä. Toisaalta armeija opettaa tyhjäkäyntiä, laiskottelua ja odottamista. Lisäksi peruskoulu on periaatteessa samanlainen, vieläkin laajempi, läpileikkaus kansasta.

  2. Toki peruskoulukin on laaja läpileikkaus kansasta, kuten sanoit, mutta peruskoulussa ei asuta. Armeijassa jaetaan sama tila ja oikeastaan kaikki tuntemattomien kanssa, pakkia myöten. Ja elämässä tulee eteen paljon tätä turhaa tyhjäkäynti, laiskottelua ja odottamista, töissäkin. Kokemukseni mukaan, ainakin julkisen hallinnon virastoissa, sitä tulee paljon vastaan, ja sille yksittäinen ihminen ei paljoa mitään voi.

  3. Jos vähänkän seuraa uutisia, niin huomaa että viittaus nykyisen maailmantilanteeseen toimii itseään vastaan. Maassa on aina armeija, oma tai naapurin.

  4. Jos yhtään seuraa uutisia, niin huomaa että sekä Leo, että ”Aron” on oikeassa. Ajatus, että uhkia voisi kerrallaan olla vain yksi, ei ole realistinen.

    Todellisuudessa elämä on yhtä monimuotoista kuin Ohi On -kampanja. Sinähän hampaisiin asti aseistautunutta palkkasotilaiden muodostamaa ”tappokonetta” kannattavat militaristit ja ikuiseen rauhaan ja rakkauteen uskovat kukkaistytöt ja -pojat ovat löytänet toisensa.

    Minä kannatan armeijan lopettamista ja sen korvaamista pelkillä puolustusvoimilla. Siis asevelvollisista koostuvilla low-tech joukoilla. Sellaisilla joukoilla, joilla kaikki puolustussodat on toistaiseksi käyty, jollaisilla niitä tälläkin hetkellä käydään ja joilla niitä hoidellaan tulevaisuudessakin.

    On ekologisesti kestävää pitää nuoret miehet ja naiset edes hetken poissa pyörittämästä ja rasvaamasta talouskasvun rattaita. On myöskin ekologisesti ja eettisesti parempi olla tukematta kansainvälistä hi-tech aseteollisuutta, jonka elinehto ovat ahkerasti sotia käyvät ammattiarmeijat.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!