Nyt riitti: Joukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä käveli ulos Varsovan ilmastokokouksesta

Varsovan ulosmarssiJoukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä (mm. Greenpeace, Friends of the Earth ja WWF) sekä ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC käveli tänään (21.11.) ulos Varsovan ilmastokokouksesta.

Tempaus järjestettiin vain päivää ennen kokouksen päättymistä.

Järjestöjen mukaan Puolan ilmastoneuvottelut eivät ole tuottamassa mitään ja voimavarat kannattaa suunnata nyt muualle.

Varsovassa oli tarkoitus edetä kohti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Valitettavasti neuvottelut ovat ottaneet toistaiseksi vain takapakkia.

Osa maista on jopa ilmoittanut laskevansa aiemmin ilmoittamiaan päästövähennystavoitteita. Kehitysmaille tarkoitetun rahoituksen suhteen ei ole edetty. Lisäksi kokousta on jarruttanut kokouksen puheenjohtajamaana toimineen Puolan haluttomuus vähentää kivihiilen käyttöä.

Tätä vauhtia maailma on edelleen menossa kohti 4-6 asteen lämpenemistä. Toivottomuus on kuitenkin moraalitonta, joten toivotaan, että valtioiden johtajat ja neuvottelijat saavat aikaiseksi vielä kokouksen viimeisenä päivänä tärkeitä edistysaskelia.

Vastaavaa ulosmarssia ei ole tapahtunut ilmastoneuvotteluiden historiassa aiemmin. Mielenkiintoista on myös se, että mukana on ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC. Toivottavasti myös suomalainen ammattiyhdistysliike löytää ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kanssa yhteisen sävelen ilmastovaikuttamisen suhteen.

Kaikki järjestöt eivät myöskään kävelleet ulos. Esimerkiksi Climate Action Network (CAN) jäi vielä jatkamaan tärkeää vaikuttamistyötään.

Kannattaa lukea aiheesta myös nämä:
WWF ja 12 muuta järjestöä marssivat ulos Varsovan ilmastoneuvotteluista
Ulosmarssi Varsovan ilmastoneuvotteluista: päättäjien kuunneltava ihmisiä, ei fossiiliteollisuutta
Oras Tynkkynen: Varsovassa myrskyää
NGOs, Social Movements Walk Out Of Warsaw Talks

Yksi kommentti artikkeliin ”Nyt riitti: Joukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä käveli ulos Varsovan ilmastokokouksesta”

  1. Minusta on moraalitonta, jos päättäjät toivovat jonkun muun tekevän, eivätkä huomaa, että vain he voivat jotain tehdä. Toivominen se vasta turhaa onkin. Kuten armeijassa varusmiehenä, niin myös reservissä voi vain esittää turhat toiveensa niille joilla on valta ne heti torpata. Toiveet voi esittää monella tapaa, mutta mikään ei näytä kiinnostavan poliitikkoja, kuten on nyt viimeisinä parina kuukautena nähty. Hyvä vain, että järjestöt kävelivät pois edes protestoidakseen, ettei tämä ole ihan kokonaan sitä, että poliitikot pitävät kansalaisia oman korruptoituneen pelinsä pelleinä. Kuitenkaan kansalainen ei voi päättää heidän puolestaan tai estää heidän päätöksiään, elleivät miljoonat lähde samaan aikaan liikkeelle ja kieltäydy tekemästä mitä poliitkot haluavat. Tämä vain on epätodennäköistä, koska samat miljoonat ovat riippuvaisia nykyisistä rakenteista, kun eivät elä omavaraisuudessa.

    Kun kuitenkin niinkin koulutetussa maassa kuin Suomessa päättäjät eivät ota koko asiaa huomioon kuin puheissa, niin päättäjien on turha moralisoida kansalaisia toivottomuudesta. Eivätkä ne asiatkaan riitele, jos ihmiset eivät riitele asioista. On kuitenkin typerää kansalaisten tapella keskenään, kun kukaan heistä ei tule asioista päättämään. Nyt tämä politiikka on pelkkää toistensa ohi puhumista siellä missä asioista päätetään, ei näy paloa tunteessa tai löydy sydänverta pakista. Ei voida edes luopua autosta Helsingin kaupunkisuunnittelun perustana, vaikka sen tiedetään olevan jo ihmisten terveydellekin haitallisempi kuin vaikka hiilivoimalan piipun ja tuottaa pysyvän kaupunkirakenteellisen tarpeen kuluttaa jotakin polttoainetta, josta ainakin jossain vaiheessa tulee päästöjä. Oikeastaan koko kulttuuria vaivaa jokin hidastetun murhan himo, jota kukaan päättäjä ei myönnä, vaikka teidän päätökset siihen johtavat. Te tapatte hitaasti mutta varmasti, ja sitten ette edes halua riidellä keskenänne asioista ja odotatte asioiden riitelevän itsestään. Minä olen ainakin pettynyt koko poliittiseen kenttään, kun yksikään puolue ei edes yritä kääntää laivaa, vaan vihreätkin yrittävät ministerinsä suulla viherpestä Arktikselle menoa, vaikka tiedetään, että koko homma rahoitetaan sieltä saatavin fossiilisten synnyttäminen tuloin, jolloin puheet jostakin matkailusta on aika ikävää vedätystä. Eihän se homma siihen loppuisi, jos vihreät eivät sitä suosisi, mutta olisi nyt edes joku puolue yrittämässä edes jotakin. Onhan se hyvä, että luontoa suojellaan pala palalta kotimaassa, joka tuottaa tarpeen raahautua äänestyskoppiin, mutta tieto siitä, että eräänlainen globaali aikapommi tikittää, vie osan ilosta niistäkin voitoista. Ehkä ensin olisi tarve kääntää vihreänkin laivan keulaa hitusen, jotta sillä voisi tuuppia sitten sitä suurta laivaa?

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa