Mitä suomalaiset ajattelevat tuulivoimasta?

Suomen Tuulivoimayhdistys, Energiateollisuus ja Motiva tekivät viime keväänä kiinnostavan kyselyn kuntalaisille ja kuntapäättäjille tuulivoima-asenteista.

Vastasin itsekin Helsingin kaupunginvaltuutetun ominaisuudessa kyselyyn. Tulokset julkaistiin jo kesäkuussa 2013, mutta perehdyin itse selvitykseen vasta nyt.

Kyselyn mukaan suurin osa kuntapäättäjistä ja kuntalaisista suhtautuu tuulivoimaan myönteisesti ja haluaa sitä lisää.

Tärkeimpänä positiivisena tekijänä tuulivoimassa pidetään sen uusiutuvuutta ja päästöttömyyttä. Eniten tuulivoimassa huolestuttaa niiden aiheuttamat melu- ja maisemahaitat. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että esimerkiksi loma-asukkaiden suhtautuminen tuulivoimarakentamiseen on huomattavasti myönteisempää kuin mitä kuntapäättäjät arvelevat.

Alla on vielä hiukan tarkemmin selvityksen tuloksia.

Kyselyn mukaan 83 % vastanneista kuntapäättäjistä suhtautuu tuulivoiman käyttöön energianlähteenä hyvin positiivisesti ja vain 7 % kielteisesti. Tuulivoimaa halutaan myös rakennettavan Suomeen lisää. Jopa 54 % kuntapäättäjistä haluaisi lisätä tuulivoiman käyttöä merkittävästi ja 33 % jonkin verran nykyisestä.

Erityisen ilahduttavaa oli mielestäni se, että kuntapäättäjät myös toivottavat tuulivoiman tervetulleeksi omiin kuntiinsa. Päättäjistä, joiden kunnassa tuulivoimaa on jo rakennettu tai tuulivoimahanke on parhaillaan käynnissä, 89 % suhtautuu positiivisesti tuulivoiman rakentamiseen kunnassa. Kysely osoitti myös, että tuulivoiman vastustus kuntapäättäjien parissa on vähäistä, eikä suhtautumiseen vaikuta vastaajan puoluekanta tai sukupuoli.

Hyvä on. Päättäjät kannattavat tuulivoimaa, entä kuntalaiset?

Viime vuosina on syntynyt vahva kuva siitä, että tuulivoimaa vastustetaan erityisesti niiden ihmisten keskuudessa, joiden naapuriin on tullut tai tulossa tuulivoimaloita. Minulle toimitettu selvityksen tiivistelmä kertoo kuitenkin ihan toista:

”Kansalaisten parissa toteutettu kysely kuitenkin osoittaa, että asukkaista suurin osa suhtautuu myönteisesti kuntansa tuulivoimahankkeeseen. Vastaajat, joiden asuinkunnassa on tuulivoimahanke vaikuttavat tutkimuksen perusteella varsin tyytyväisiltä kuntansa hankkeeseen, sillä jopa 73 % kertoo olevansa hankkeeseen jokseenkin tai erittäin tyytyväinen. Niistä vastaajista, jotka lomailevat tuulivoimahankepaikkakunnalla, jopa 57 % kertoo olevansa tyytyväinen kesämökkikuntansa hankkeeseen tyytymättömien jäädessä 16 %:iin.”

Aika usein hankkeita arvioidaan niiden talous- ja työllisyysvaikutusten näkökulmasta. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa kriteeri, kun pohditaan tuulivoimarakentamista. Selvityksen mukaan kuntapäättäjistä jopa 79 % pitää tuulivoiman uusiutuvuutta ja päästöttömyyttä erittäin tärkeänä tekijänä, kun he arvioivat tuulivoiman rakentamista kunnassaan.

Eniten kuntapäättäjiä sekä asukkaita huolestuttavat tuulivoimassa niiden aiheuttamat maisema- ja meluhaitat.  Tämä on toki asia, joka pitää ottaa huomioon uusia hakkeita suunniteltaessa. Kiinnostava yksityiskohta kyselyssä on kuitenkin se, että tuulivoimahankkeiden lähellä asuvat vastaajat kokivat tuulivoimaloiden äänihaitat pienempinä kuin vastaajat keskimäärin.

Tiivistelmä selvityksestä löytyy täältä ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen tiedote täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Mitä suomalaiset ajattelevat tuulivoimasta?”

  1. Tässäkin pitäisi muistaa, että tuulenkin pitäisi korvata vanhaa, eikä vain tulla mukavaksi lisäksi, eli vain lisäämään ekologista rasitusta. Pitäisi siis ryhtyä kasvamisen sijasta elämään. Sama koskee myös esimerkiksi ydinvoimaa, vaikka kiihkeimmät vihertävät ydinvoimalobbarit eivät ole asiaa huomaavinaan. Joskus oli sellaistakin puhetta, että merituulivoiman kaapelit saattaisivat häiritä esimerkiksi kalojen kutualueita. Varmaan nykyään jo parempaa tietoa, kun taitaa tutkijat jo päästä tutkimaankin ihan kruunun luvalla. Tuuli olisi kyllä työllisyyden kannalta montaa muuta parempi, koska pienikin firma kykenee sellaisia pystyttämään, joten kotimaisuus olisi korkeampi. Ei varmasti haittaa sekään, että sellainen tahkoaisi mahdollisesti rahaa paikallisesti, eikä pörssifirmalle.
    Vesivoimaan verrattuna tuulivoima ei ainakaan tuhoa ja estä sitä ympäröivän luonnon toimintaa. Jättää lintujen muuttoreitit rakentamatta, ja muistuttaa esimerkiksi autoilun tappavan jo pelkästään lintuja miljoonia, jolloin muutaman onnettoman tuulivoiman uhrin kohtalo asettuu oikeaan suhteeseen.

    Eduskunnassa näköjään ainakin Pekkarinen lobbaa puuta päästöttömänä ja ekologisena energiana. Itse en ole vieläkään ymmärtänyt miten puun palamisreaktio olisi päästötön tai metsään jäävä jälki ekologinen. McKibbenin vuosiakin jäljellä ne 15, joten minusta nämä hiilineutraalipuheet on aika lailla fuulaa.

    Hirmuinen hoppu olisi, mutta silti Suomessakin pistetään taas miljardi lentoliikenteen kasvattamiseen, joka syö lentokoneiden kehittymisen tuomat päästövähennykset. Ei puhettakaan edes mistään rautatietunneleista Eurooppaan. Lähinnä jakomielitautista puhetta ihan ylimmältä huipulta alkaen, jossa ensin ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta sitten seuraavaksi juhlitaan investointeja jotka aiheuttavat sen. Arktis, täältä tullaan! Pitäisi irroittaa yhteiskuntaa ja sen rahoitusta näistä riippuvuuksista, mutta kahlitaan vain enemmän. Missä kritiikki, että ihmiset edes huomaisivat asiaan liittyvän ongelmia? Energiamuodoistakin kaikki lyövät jotain kautta käsille, joten vakavamielinen ihminen odottaa, että myös negativiset puolet muistetaan kertoa kaikista. Lähes jokainen työkin on nyt riippuvainen jossain vaiheessa kestämättömästi toteutetusta liikenteestä vaikka jollain portaalla työ olisikin aineetonta, joten näitä riippuvuuksia ei saisi enää syventää.

    Kun vihreissäkin on johtohenkilöillä varaa sanoa tarkoituksena olevan maailman pelastaminen, niin kumman hiljaista on, kun mahdollisuuksia sen pelastamiseen tuhotaan. Luulenpa, että vihreitä uhkaa uskottavuuskriisi, jos tappioita ei rehellisesti myönnä. Tai alkajaisiksi voisi edes myöntää Finskin olevan muutakin kuin vain kansallinen ylpeys. Mistä kukaan enää tietää mikä on se pitkän aikavälin konkreettinen tavoite, johon parlamentissa kuljetaan toki kompromissein, kun ulospäin tulee naminamia tai ollaan hiljaa ja toivotaan ettei kukaan huomaa, kun mennään vain syvemmälle kuoppaan, josta pitäisi päästä ylös? Kompromissit alkavat näyttämään välinpitämättömyydeltä, eikä parlamenttiin kuuluvilta välttämättömyyksiltä. Parlamentti, ei sen portaat, on kuitenkin paikka, jossa sitä kuoppaa kaivetaan tai täytetään. Itse en jaksaisi olla huolissani, jos kielekkeen reunalta olisi mahdollisuus peruuttaa helposti pois vain vaihtamalla vaihde pakille, mutta kun ei ole, niin olisi vallan toivottavaa, että poliittisen eliitin jakomielitautisuus vaihtuisi vakavaan asenteeseen. Myönnettäisiin edes, että mennään väärään suuntaan, eikä lentoliikenteen kasvu tai vaikka loistoristeilijät ole ihan sitä mitä nyt pitäisi tehdä. Nyt vain uskotellaan, että kun tarpeeksi ensin luterilaisella työmoraalilla talvisodan hengessä tuhotaan, niin sitten joskus on varaa myös huolehtia ympäristöstä ja ilmestyy päästöttömät lentokoneet sun muut vempeleet. Tätä viestiä lienee tarjotun kansalle jo vuosikymmeniä, kun samalla metsää kaatuu asfaltin tieltä, jäät sulaa ja ppämmät nousee. Minusta Suomea uhkaa liiallinen positiivisuus ja katteeton uskottelu, eikä kyynisyys. Tuulta siis vain tarpeeksi elämistä varten, ei enempää.

  2. Asun Skånessa, Etelä-Ruotsissa, ja täällä on paljon tuulivoimaa. Minua on toistuvasti ihmetyttänyt puhe tuulivoiman meluhaitoista, koska en ole juurikaan huomannut voimaloiden pitävän ääntä. Kyllä tuulivoimalan pyörivistä lavoista sen verran ääntä lähtee, että se varmasti häiritsisi tyynessä kesäillassa mökkijärvellä. Tuppaa vain olemaan niin, että tyynessä kesäillassa tuulivoimalan lavat eivät pyöri, koska siihen tarvitaan tuulta. Tuuli taas pitää itse (useimmissa maastotyypeissä) sen verran ääntä, että se peittää tuulivoimalan äänen kohtuullisen hyvin.

    Jos jollakulla on tarjota tilastoja tuulivoimalan melusta eri tuulennopeuksilla, sekä sen suhteesta vastaavan tuulen aiheuttamaan meluun eri etäisyyksillä, olisin erittän kiinnostunut näkemään niitä.

Kommentointi on suljettu.

Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!