Mitä suomalaiset ajattelevat tuulivoimasta?

Suomen Tuulivoimayhdistys, Energiateollisuus ja Motiva tekivät viime keväänä kiinnostavan kyselyn kuntalaisille ja kuntapäättäjille tuulivoima-asenteista.

Vastasin itsekin Helsingin kaupunginvaltuutetun ominaisuudessa kyselyyn. Tulokset julkaistiin jo kesäkuussa 2013, mutta perehdyin itse selvitykseen vasta nyt.

Kyselyn mukaan suurin osa kuntapäättäjistä ja kuntalaisista suhtautuu tuulivoimaan myönteisesti ja haluaa sitä lisää.

Tärkeimpänä positiivisena tekijänä tuulivoimassa pidetään sen uusiutuvuutta ja päästöttömyyttä. Eniten tuulivoimassa huolestuttaa niiden aiheuttamat melu- ja maisemahaitat. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että esimerkiksi loma-asukkaiden suhtautuminen tuulivoimarakentamiseen on huomattavasti myönteisempää kuin mitä kuntapäättäjät arvelevat.

Alla on vielä hiukan tarkemmin selvityksen tuloksia.

Kyselyn mukaan 83 % vastanneista kuntapäättäjistä suhtautuu tuulivoiman käyttöön energianlähteenä hyvin positiivisesti ja vain 7 % kielteisesti. Tuulivoimaa halutaan myös rakennettavan Suomeen lisää. Jopa 54 % kuntapäättäjistä haluaisi lisätä tuulivoiman käyttöä merkittävästi ja 33 % jonkin verran nykyisestä.

Erityisen ilahduttavaa oli mielestäni se, että kuntapäättäjät myös toivottavat tuulivoiman tervetulleeksi omiin kuntiinsa. Päättäjistä, joiden kunnassa tuulivoimaa on jo rakennettu tai tuulivoimahanke on parhaillaan käynnissä, 89 % suhtautuu positiivisesti tuulivoiman rakentamiseen kunnassa. Kysely osoitti myös, että tuulivoiman vastustus kuntapäättäjien parissa on vähäistä, eikä suhtautumiseen vaikuta vastaajan puoluekanta tai sukupuoli.

Hyvä on. Päättäjät kannattavat tuulivoimaa, entä kuntalaiset?

Viime vuosina on syntynyt vahva kuva siitä, että tuulivoimaa vastustetaan erityisesti niiden ihmisten keskuudessa, joiden naapuriin on tullut tai tulossa tuulivoimaloita. Minulle toimitettu selvityksen tiivistelmä kertoo kuitenkin ihan toista:

”Kansalaisten parissa toteutettu kysely kuitenkin osoittaa, että asukkaista suurin osa suhtautuu myönteisesti kuntansa tuulivoimahankkeeseen. Vastaajat, joiden asuinkunnassa on tuulivoimahanke vaikuttavat tutkimuksen perusteella varsin tyytyväisiltä kuntansa hankkeeseen, sillä jopa 73 % kertoo olevansa hankkeeseen jokseenkin tai erittäin tyytyväinen. Niistä vastaajista, jotka lomailevat tuulivoimahankepaikkakunnalla, jopa 57 % kertoo olevansa tyytyväinen kesämökkikuntansa hankkeeseen tyytymättömien jäädessä 16 %:iin.”

Aika usein hankkeita arvioidaan niiden talous- ja työllisyysvaikutusten näkökulmasta. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa kriteeri, kun pohditaan tuulivoimarakentamista. Selvityksen mukaan kuntapäättäjistä jopa 79 % pitää tuulivoiman uusiutuvuutta ja päästöttömyyttä erittäin tärkeänä tekijänä, kun he arvioivat tuulivoiman rakentamista kunnassaan.

Eniten kuntapäättäjiä sekä asukkaita huolestuttavat tuulivoimassa niiden aiheuttamat maisema- ja meluhaitat.  Tämä on toki asia, joka pitää ottaa huomioon uusia hakkeita suunniteltaessa. Kiinnostava yksityiskohta kyselyssä on kuitenkin se, että tuulivoimahankkeiden lähellä asuvat vastaajat kokivat tuulivoimaloiden äänihaitat pienempinä kuin vastaajat keskimäärin.

Tiivistelmä selvityksestä löytyy täältä ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen tiedote täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Mitä suomalaiset ajattelevat tuulivoimasta?”

  1. Tässäkin pitäisi muistaa, että tuulenkin pitäisi korvata vanhaa, eikä vain tulla mukavaksi lisäksi, eli vain lisäämään ekologista rasitusta. Pitäisi siis ryhtyä kasvamisen sijasta elämään. Sama koskee myös esimerkiksi ydinvoimaa, vaikka kiihkeimmät vihertävät ydinvoimalobbarit eivät ole asiaa huomaavinaan. Joskus oli sellaistakin puhetta, että merituulivoiman kaapelit saattaisivat häiritä esimerkiksi kalojen kutualueita. Varmaan nykyään jo parempaa tietoa, kun taitaa tutkijat jo päästä tutkimaankin ihan kruunun luvalla. Tuuli olisi kyllä työllisyyden kannalta montaa muuta parempi, koska pienikin firma kykenee sellaisia pystyttämään, joten kotimaisuus olisi korkeampi. Ei varmasti haittaa sekään, että sellainen tahkoaisi mahdollisesti rahaa paikallisesti, eikä pörssifirmalle.
    Vesivoimaan verrattuna tuulivoima ei ainakaan tuhoa ja estä sitä ympäröivän luonnon toimintaa. Jättää lintujen muuttoreitit rakentamatta, ja muistuttaa esimerkiksi autoilun tappavan jo pelkästään lintuja miljoonia, jolloin muutaman onnettoman tuulivoiman uhrin kohtalo asettuu oikeaan suhteeseen.

    Eduskunnassa näköjään ainakin Pekkarinen lobbaa puuta päästöttömänä ja ekologisena energiana. Itse en ole vieläkään ymmärtänyt miten puun palamisreaktio olisi päästötön tai metsään jäävä jälki ekologinen. McKibbenin vuosiakin jäljellä ne 15, joten minusta nämä hiilineutraalipuheet on aika lailla fuulaa.

    Hirmuinen hoppu olisi, mutta silti Suomessakin pistetään taas miljardi lentoliikenteen kasvattamiseen, joka syö lentokoneiden kehittymisen tuomat päästövähennykset. Ei puhettakaan edes mistään rautatietunneleista Eurooppaan. Lähinnä jakomielitautista puhetta ihan ylimmältä huipulta alkaen, jossa ensin ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta sitten seuraavaksi juhlitaan investointeja jotka aiheuttavat sen. Arktis, täältä tullaan! Pitäisi irroittaa yhteiskuntaa ja sen rahoitusta näistä riippuvuuksista, mutta kahlitaan vain enemmän. Missä kritiikki, että ihmiset edes huomaisivat asiaan liittyvän ongelmia? Energiamuodoistakin kaikki lyövät jotain kautta käsille, joten vakavamielinen ihminen odottaa, että myös negativiset puolet muistetaan kertoa kaikista. Lähes jokainen työkin on nyt riippuvainen jossain vaiheessa kestämättömästi toteutetusta liikenteestä vaikka jollain portaalla työ olisikin aineetonta, joten näitä riippuvuuksia ei saisi enää syventää.

    Kun vihreissäkin on johtohenkilöillä varaa sanoa tarkoituksena olevan maailman pelastaminen, niin kumman hiljaista on, kun mahdollisuuksia sen pelastamiseen tuhotaan. Luulenpa, että vihreitä uhkaa uskottavuuskriisi, jos tappioita ei rehellisesti myönnä. Tai alkajaisiksi voisi edes myöntää Finskin olevan muutakin kuin vain kansallinen ylpeys. Mistä kukaan enää tietää mikä on se pitkän aikavälin konkreettinen tavoite, johon parlamentissa kuljetaan toki kompromissein, kun ulospäin tulee naminamia tai ollaan hiljaa ja toivotaan ettei kukaan huomaa, kun mennään vain syvemmälle kuoppaan, josta pitäisi päästä ylös? Kompromissit alkavat näyttämään välinpitämättömyydeltä, eikä parlamenttiin kuuluvilta välttämättömyyksiltä. Parlamentti, ei sen portaat, on kuitenkin paikka, jossa sitä kuoppaa kaivetaan tai täytetään. Itse en jaksaisi olla huolissani, jos kielekkeen reunalta olisi mahdollisuus peruuttaa helposti pois vain vaihtamalla vaihde pakille, mutta kun ei ole, niin olisi vallan toivottavaa, että poliittisen eliitin jakomielitautisuus vaihtuisi vakavaan asenteeseen. Myönnettäisiin edes, että mennään väärään suuntaan, eikä lentoliikenteen kasvu tai vaikka loistoristeilijät ole ihan sitä mitä nyt pitäisi tehdä. Nyt vain uskotellaan, että kun tarpeeksi ensin luterilaisella työmoraalilla talvisodan hengessä tuhotaan, niin sitten joskus on varaa myös huolehtia ympäristöstä ja ilmestyy päästöttömät lentokoneet sun muut vempeleet. Tätä viestiä lienee tarjotun kansalle jo vuosikymmeniä, kun samalla metsää kaatuu asfaltin tieltä, jäät sulaa ja ppämmät nousee. Minusta Suomea uhkaa liiallinen positiivisuus ja katteeton uskottelu, eikä kyynisyys. Tuulta siis vain tarpeeksi elämistä varten, ei enempää.

  2. Asun Skånessa, Etelä-Ruotsissa, ja täällä on paljon tuulivoimaa. Minua on toistuvasti ihmetyttänyt puhe tuulivoiman meluhaitoista, koska en ole juurikaan huomannut voimaloiden pitävän ääntä. Kyllä tuulivoimalan pyörivistä lavoista sen verran ääntä lähtee, että se varmasti häiritsisi tyynessä kesäillassa mökkijärvellä. Tuppaa vain olemaan niin, että tyynessä kesäillassa tuulivoimalan lavat eivät pyöri, koska siihen tarvitaan tuulta. Tuuli taas pitää itse (useimmissa maastotyypeissä) sen verran ääntä, että se peittää tuulivoimalan äänen kohtuullisen hyvin.

    Jos jollakulla on tarjota tilastoja tuulivoimalan melusta eri tuulennopeuksilla, sekä sen suhteesta vastaavan tuulen aiheuttamaan meluun eri etäisyyksillä, olisin erittän kiinnostunut näkemään niitä.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!