Syksyllä Helsinki on täynnä hienoja kaupunginosatapahtumia.
Esimerkiksi itse vierailin viime viikonloppuna Meilahti-päivässä ja Malminkartano-päivässä. Edellisenä viikonloppuna piipahdin Kontulassa Kontufestissä ja tulevana viikonloppuna ovat vuorossa ainakin Lauttasaari-päivä ja Pitäjänmäki-päivä.
Tapahtumissa on mahdollisuus keskustella ihmisten kanssa.
Tämä taas antaa eväitä siihen, mitä asioita on syytä viedä eteenpäin poliittisessa päätöksenteossa. Varsinkin jos haluaa toimia proaktiivisesti eikä vain reagoida siihen, mitä virkakoneisto tuottaa.
Ohessa on kolme pientä asiaa, jotka itselle tarttuivat tapahtumista matkaan.
1. Meilahti-päivän yhteydessä nousi esille ajatus Tukholmankadun pyöräkaistasta. Tukholmankatu on ruuhkainen, alueella liikkuu paljon pyöräilijöitä ja he ajavat usein jalkakäytävillä. Parempi olisi jos kadulle rakennettaisiin pyöräkaistat.
2. Malminkartano-päivän yhteydessä taas nousi esille Malminkartanonhuipun kehittäminen. Helsingin korkeimman kohdan ulkoiluväylät ovat puutteellisia. Aluetta voisi kehittää moneen suuntaan. Olen itsekin käynyt alueella harrastamassa ylämäkipyöräilyä.
3. Kontulassa Kontufestin yhteydessä sain tietää leikkipuisto Lammen surkeasta tilanteesta. Puisto on ollut suljettuna joulukuusta 2011 puistorakennuksen sisäilmaongelmien vuoksi. Vaikka puistorakennus onkin remontissa, ehkä itse puiston voisi pitää auki.
Näitä kolmea asiaa pyrin nyt selvittämään ja viemään eteenpäin kaupunginvaltuutettuna. Tavoitteena on ottaa jokaisesta käymästäni tapahtumasta ainakin yksi asia eteenpäin vietäväksi.
Kannattaa siis tulla juttelemaan ja antaa palautetta! Kiitos jo nyt kaikille, jotka olette tulleet juttelemaan näistä ja muista kysymyksistä kanssani!
Poliitikot tapaavat jalkautua kadulle yleensä vaalien alla. Parasta on ihmisten kohtaaminen kuitenkin vaalien välillä. Silloin saattaa syntyä parhaimmat ideat.
Lampipuistosta muuten oli hyvä juttu Hesarissa taannoin:
http://www.hs.fi/mesta/Suljettu+puisto+kuplii+iloa/a1370319395007
Meillä Roihuvuoressahan on vähän sama tilanne, eli Tuhkimonpuisto suljettiin ja sitten purettiin sisäilmaongelmien vuoksi, eikä uutta rakennusta saatu tilalle. Nyt siellä on väliaikainen kylätalo (= kaksi parakkia), joissa pyörii jos jonkinlaista asukastoimintaa (soppakuppila lapsiperheille, käsityökerho, ilmainen meditaatioryhmä, tavaranvaihtopäiviä…) Etenkin soppakuppilan kanssa meinaavat tilat välillä loppua kesken, koska alueella on niin paljon lapsiperheitä, eivätkä kaikki ole kotiutuneet kaupungin ”viralliseen” leikkipuistoon nuokkarilla. Olisi mahtavaa, jos nimenomaan tuollaisten paikkojen pyörittämistä tuettaisiin, joissa ihmiset itse haluavat oleilla ja joiden ylläpitoon he itse haluavat aktiivisina kansalaisina osallistua.
Asukkailla on paljon käytännön näppituntumaa kaupungin kehittämisen avuksi. On hyvä, jos kehittämisen isot suuntaviivat ja asukkaiden osaaminen kotiseudulle merkittävistä asioista kohtaavat paremmin.
Itä-Helsingin osalta yksi merkittävä asia on turvata itäisen Helsingin viherverkosto. Se tukee asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia monin tavoin. Samalla toteutettaisiin myös esimerkiksi pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaa. Tämä olisi yksi esimerkki tilanteesta, jossa isot suuntaviivat ja asukkaiden tieto kotialueistaan voitaisiin yhdistää. Tavoitteenahan on kaupunki, jossa voidaan tulevaisuudessakin hyvin.
Itäinen viherverkosto on merkittävä monen kaupunginosan asukkaiden hyvinvoinnille.