Ympäristölautakunta päätti tänään (17.9.2013) osaltaan hyväksyä Helsingin meluntorjunnan toimintasuunnitelman vuosille 2013-2017.
Tie- ja katuliikenteen melualueella asuu Helsingissä 282 060 asukasta. Käytännössä siis lähes puolet kaupunkilaisista.
Ympäristömelun keskeisimmät terveysvaikutukset ovat häiritsevyyden ohella unihäiriöt, vaikutukset kielelliseen viestintään, kognitiiviset häiriöt sekä sydän- ja verisuonitautien riski.
Parhaiten melun aiheuttamia ongelmia vältetään ennaltaehkäisemällä melua esimerkiksi maankäytön ja liikenteen suunnittelussa. Maankäytön pyrkimys yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen, virkistysalueiden säästämiseen ja asuinalueiden kaavoittamiseen hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrelle on meluntorjunnan kannalta tietysti haastavaa.
Ohessa viisi keinoa meluhaittojen vähentämiseen:
1. Yksityisautoilun vähentäminen
2. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosiminen
3. Melua vaimentavat päällysteet
4. Nopeusrajoitusten alentaminen
5. Nastarenkaiden käytön vähentäminen
Melunvähentämisellä on positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyden lisäksi myös ilman laatuun, ilmastoon ja liikenneturvallisuuteen.
Meluntorjunnan toimintasuunnitelman tärkeimmät toimenpiteet Helsingin melutilanteen parantamiseksi ovat seuraavat:
Melu huomioidaan hankinnoissa ja suunnittelussa:
– Kaupunki toimii esimerkkinä mm. huomioimalla melun ajoneuvojen hankintakriteereissä
– Melu otetaan huomioon maankäyttö- ja liikennejärjestelmäsuunnittelussa
– Liikennesuunnittelussa arvioidaan meluvaikutukset
– Lisätään joukkoliikenteen houkuttelevuutta
– Edistetään kävelyä ja pyöräilyä
Melupäästöä ja -altistusta vähennetään
– Otetaan hiljaiset päällysteet käyttöön tavoiteverkolla
– Rakennetaan meluesteitä kaduille ja herkkien kohteiden läheisyyteen
– Tehostetaan nopeusvalvontaa
– Edistetään hybridi- ja sähköbussien käyttöönottoa
– Parannetaan raideliikenteen ratoja teknisesti
Tiedotetaan kiinteistökohtaisista meluntorjuntamahdollisuuksista
– Lisätään tietoa ikkunoiden ääneneristävyyden parantamiskeinoista
– Lisätään tietoa tonttimeluaidoista
Koulutetaan hiljaisempaan ajotapaan
– Lisätään sekä melua että pakokaasupäästöjä pienentävää taloudellisen ajon koulutusta
Tutkitaan melun vaikutuksia
– Selvitetään melun häiritsevyyttä
Hiljaisia alueita säilytetään ja kehitetään
– Selvitetään mahdollisuudet hiljaisten alueiden huomioon ottamiseen uudessa yleiskaavassa
– Kehitetään uusia ns. kaupunkimaisia hiljaisia alueita
Ovatko toimenpiteet tarpeeksi kattavia? Miten sinun mielestäsi Helsingissä tai muissa kaupungeissa tulisi vähentää meluhaittoja?
Onko ajoneuvotyypillä tai mottorityypillä väliä?
Tuleeko enemmän melua henkilö-, paketti-, linja- tai rekka-autosta? Entä raitiovaunu?
Jos ajelee sähköautolla, muriseeko se vähemmän kuin polttomoottori? Vai onko suurin ongelma rengasmelu?
Voittajia meluamisessa ovat kuitenkin moottoripyörät ja mopot, joissa on äänekäs pakoputki.
Hyviä kysymyksiä Joni!
– Ajoneuvotyypillä ja moottorilla on varmasti vaikutusta meluun ja sen häiritsevyyteen
– Mitä suurempi auto (esim. rekka-auto), sen enemmän todennäköisesti myös melua
– Sähköauto on merkittävästi hiljaisempi kuin polttomoottori. Toki renkaista ja ilmanvastuksesta tuleva melu on niissäkin ongelma.
Jonia komppaan: yksi tehokas, mainitsematta jäänyt meluntorjuntakeino olisi saada äänenvaimentimettomat moottoripyörät pois liikenteestä, auttaisiko tähän sitten katsastuspakko vai joku kampanjaluontoinen melupoliisi? Jos sellainen osuu kohdalle ulkona, niin korviin sattuu ja asuntoihinkin kuuluu todella häiritsevästi sisälle. Nykyinen koti on Munkkivuoressa aika lähellä Turunväylää, mutta sen verran on etäisyyttä, ettei liikenne yleisemmin juurikaan häiritse, ainoita on juurikin moottoripyörät. Saman ongelman muistan vaivanneen myös Punavuoressa asuessani, kesäisin ikkunoiden ollessa auki öisin heräsin useamman kerran siihen, kun joku kaasutteli hiljaisilla pikkukaduilla.
En pidä noita toimenpiteitä riittävinä eivätkä ne käytännössä sitä ole. Varsinkin esikaupunkialueilla kaupunkimotarit muodostavat sellaisen 24/7 meluhaitan, että pinta-alaltaan varsin huomattavat alueet ovat jatkuvassa rasituksessa. Kehyskuntien henkilöautoilijoiden edut on priorisoitu helsinkiläisten veronmaksajien edelle. Moottoriteiden rakentaminen asutuksen keskelle on ollut todella huono idea.
Taas sivuutettiin pirullisin melusyöpä; julkisissa tiloissa syötettävä pakkomusiikki. Pakkomusiikki kuuluu modernin ajan suurimpiin stressin aiheuttajiin. On rasittavaa asioida kaupoissa tai olla asiakkaana ravitsemusliikkeissä pakkomusiikin sotkiessa ajattelua, keskittymiskykyä ja ihmisten välistä kommunikaatiota.
Keitä varten pakkomusiikki edes on? Ne, jotka eivät kyseisestä roskamusiikista (roskamusiikki nyt samassa merkityksessä kuin internet-maailmassa roskaposti) välitä, eivät usein edes huomaa minkään musiikin soivan eetterissä, ja ne jotka asiasta kärsivät, kärsivät sitten muidenkin puolesta.
On myös sietämätöntä auditiivista häirintää alistua erilaisten palvelunumeroiden jonotusmusiikkiterrorille. Julkisissa tiloissa pakkosyötettävän roskamusiikin Teosto- ja muut Gramex-maksut tulisikin asettaa niin järkyttävän korkealle tasolle, että millään instanssilla ei olisi enää varaa kiduttaa asiakkaita ja muita kaupungilla liikkuvia ihmisiä meluterrorilla.
Normaali liikennemelu on luonnollista kaupunkimelua, eikä se minua häiritse. Suurempi riski on nykyautojen vähämeluisuus; auton läheisyyttä ei pyöräilijä tai jalankulkija enää välttämättä kuule.