Helsingin kaupunginvaltuuston seuraavassa kokouksessa (ke 11.9.) on jälleen paljon kiinnostavia asioita.
Itse luin erityisen tarkasti Helsingin kaupungin ympäristöraportin vuodelta 2012. Kyseessä on raportti, jossa kuvataan kaupungin ympäristötavoitteiden toteutumista ja toiminnan vaikutuksia ympäristöön.
Monella mittarilla katsottuna Helsingin ympäristön tila on menossa parempaan suuntaan. Esimerkiksi joukkoliikenne ja pyöräilyn osuus on kasvussa, kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet ja vedenkulutus on laskussa.
Toisaalta parannettavaa riittää. Helsingin pinta-alasta vain 3 prosenttia on suojeltu ja arvokkaita luontoalueita uhkaa jatkuvasti kaavoitus. Jätevesimäärät ja ravinnekuormitus on kasvussa ja hankinnoissa otetaan ihan liian harvoin huomioon ympäristökriteerit.
Tässä joitain mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia havaintoja raportista.
Maankäyttö ja luonnon monimuotoisuus
– Helsingissä noin 3 prosenttia kaupungin maapinta-alasta ja noin 1 prosentti vesipinta-alasta on luonnonsuojelulailla suojeltu tai Natura-aluetta.
– Vuonna 2012 valmistui 59 asemakaavaehdotusta, 75 liikennesuunnitelmaa sekä Koivusaaren, Meri-Rastilan länsirannan ja Hernesaaren osayleiskaavat.
– Kolmivuotinen biotooppikartoitushanke saatiin päätökseen ja luonnos kaupungin vieraslajilinjauksista valmistui vuonna 2012.
– Vuonna 2012 pilaantunutta maata toimitettiin 14 eri käsittely- tai loppusijoituspaikkaan 230 000 tonnia, joista 141 736 tonnia oli kaupungin omista kohteista.
Ilmasto ja energia
– Vuonna 2012 Helsingin kokonaispäästöt olivat kolme prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 2011 ja jo 18 prosenttia alemmat kuin vuonna 1990.
– Kasvihuonekaasupäästöistä 46 prosenttia syntyi kaukolämmityksestä, 22 prosenttia liikenteestä, 21 prosenttia kulutussähkön käytöstä ja kahdeksan prosenttia öljy- ja sähkölämmityksestä. Kaukolämpöä lukuun ottamatta kaikkien muiden sektoreiden päästöt pienenivät.
Vesiensuojelu, veden kulutus ja jätevesien puhdistus
– Asukasta kohden veden kulutus oli Helsingissä 192 litraa vuorokaudessa, mikä on seitsemän litraa vähemmän kuin vuonna 2011.
– Vuonna 2012 jätevesien kokonaisvesimäärä kasvoi 11 prosenttia vuodesta 2011. Mereen johdettu ravinnekuormitus nousi vuoteen 2011 verrattuna.
Liikenne ja liikenteen vaikutukset
– Vuonna 2012 joukkoliikennematkoja asukasta kohden tehtiin prosentin enemmän kuin edellisvuonna.
– Liikennemäärät vähenivät hieman Helsingissä. Kantakaupungissa liikennemäärät olivat keskimäärin 1,7 prosenttia alemmat vuoteen 2011 verrattuna.
– Pyörämatkojen osuus kaupungin kulkutapajakaumasta oli 11 prosenttia vuonna 2012. Tavoitteena on nostaa osuus 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
– Helsingin raitiovaunut ja metrojunat siirtyivät vuonna 2012 käyttämään energianlähteenään suomalaisella vesivoimalla tuotettua sähköä. Vuonna 2012 liikenteeseen tuli kaksi hybridibussia ja 54 kevytrakennebussia, joiden polttoaineenkulutus ja lähipäästöt ovat noin 25 prosenttia tavallista bussia vähäisemmät.
Hankinnat
– Vuoden 2012 aikana hankintakeskus kilpailutti yhteishankintoja 45 tarjouskilpailulla. Kestävän kehityksen mukaisia kriteerejä hyödynnettiin euromääräisesti 36 prosentissa ja määrällisesti 37 prosentissa yhteiskilpailutuksesta.
Mikä on Sinun mielestäsi kaikkein vakavin uhka Helsingin ympäristön tilalle ja miten nykyiset ympäristöongelmat kaupungissa ratkaistaan?
Hei, mielenkiintoisia ja painoarvoisia asioita kaikki edellä mainitut. Olen pohtinut uuden teknologian energiankulutusta myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Miksi yhä panostamme langattomaan teknologiaan? Matkapuhelinliikenteen antennithan ovat varsinaisia energiansyöppöjä kuten wlan ja vastaavat ei-luvanvaraiset laitteet? Verkkoja rakennetaan lisää, rakenteilla 4G ja tulossa 5G. Samalla osin tästä syystä lisärakennetaan myös ydinvoimaa. Kuitenkin meillä olisi vaihtoehtoja kuten valokuitu. Se on nopea, häiriötön ja energiankulutus on olematonta langattomiin verkkoihin nähden. Lisäksi kuituun ei liitetä mitään vastaavia epäilyksiä terveys- tai ympäristövaikutuksista, toisin kuin langattoman teknologian kohdalla tapahtuu. Kysymys on hyvin perustavaa laatua olevasta ongelmasta. Hehkulamppujen lämpöhukasta keskusteleminen on absurdia suuren tuhlauksen rinnalla. Eikö kaupunkialueilla pitäisi olla julkisia tiloja, joissa ei toimisi langaton verkko? Samaten julkisissa liikennevälineissä. Näin on monissa valistuneissa maissa (Sveitsi, Itävalta, Ranska). Käyn mittauskeikoilla ja Helsingin keskustassa mastojen ja wlanin mikroaaltosäteily on moninkertaistunut viime vuoden aikana. Muualla Euroopassa luontojärjestöt yrittävät vaikuttaa asioihin, mutta Suomessa tällä rintamalla on valitettavan hiljaista. Toivoisin tähän asiaan hiljalleen muutosta. Olen huomannut, että edes arvovaltaiset kansanedustajamme tai virkamiehet eivät tiedä, että Maailman terveysjärjestö, WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut 2011 radiotaajuiset verkot (30 kHz-300 GHz) ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”. EEA, Euroopan Ympäristövirasto on kehottanut jäsenvaltioita tammikuussa 2013 panostamaan kiinteään kaapelitekniikkaan langattoman sijaan ja noudattamaan varovaisuusperiaatetta. Euroopan neuvostolta on vastaava kannanotto (2011). Lisätietoja kaipaavalle hyvä linkki: http://www.microwavenews.com
Kaavoitus on ilman muuta vakavin uhka Helsingin kaupungin ympäristön tilalle. Kuten kanadalainen konsultti Brett Toderian eilen KSV:n Laiturilla järjestämässä tilaisuudessa totesi, kaupungin pystyy muuttamaan täysin yhdessä sukupolvessa, joko hyvässä tai pahassa.
Helsingissä ollaan nyt tekemässä suunnitelmia, jotka (jos ne hyväksytään ja niiden annetaan toteutua) romuttavat kaupungin viihtyisyyden. Luonnontilaiset virkistysalueet ovat olleet Helsingin erityisyys. Jos ne rakennetaan sen sijaan, että etsittäisiin luovia tapoja kasvattaa kaupunkia kuten Vancouverissa näytettiin tehdyn, jäljelle jää vain mitätön metropolintynkä.
Olen erityisen huolissani tavasta, jolla Helsinki esittää hoitavansa ympäristövastuuta, mutta jättää sen sanojen tasolle. Yksi esimerkki tällaisesta on Helsingin luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelma vuosille 2008 – 2017. Siinä kaavoituksesta todetaan näin: ”Turvataan kaavoituksen keinoin laajat yhtenäiset viheraluekokonaisuudet ja niiden väliset yhteydet. Vahvistetaan heikentyneitä ekologisia yhteyksiä. Merkitään nämä yleiskaavaan luo-alueina.” Kun keskustelin tästä keväällä kaavoittajan edustajien kanssa, oli vastaus suurin piirtein, ettei heidän tarvitse ohjelmasta välittää.
Tässä olisi paikka poliittiselle muutokselle. Pisteitä on pitkään pystynyt keräämään pelkistä sanoiksi puetuista hyvistä tavoitteista. Samalla on unohtunut vahtia, että tavoitteet myös johtaisivat johonkin. Muutos on haastava, sillä kaupungin virkamiesjohdossa vallitsee erittäin vahva päinvastainen tahtotila.
Hups, aamun tohinassa jäi toimintaohjelman nimestä puuttumaan yksi sana. Kyse on siis Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmasta vuosille 2008 – 2017 ja se on ladattavissa täältä:
http://www.hel.fi/hki/ymk/fi/Ymp_rist_ohjelmat/Ymparistonsuojelun+osa-alueiden+ohjelmat/lumo-ohjelma
Keskeiset ympäristöhaasteet linkittyvät vahvasti. Monimuotoinen luonto on Helsingissä uhattuna. Kuitenkin olisi löydettävissä ratkaisuja, joilla asukkaiden virkistyksellekin tärkeät luontoalueet turvattaisiin ja vastattasiin samalla myös ilmastonmuutoksen haasteisiin.
Toisaalta toimivat ratkaisut ympäristöpulmiin tukisivat myös asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia tavalla, joka ehkäisee samalla eriarvoistumista. Siten monenlaiset asiat yhteiskunnassa linkittyvät toisiinsa. Ympäristökysymykset ja yhteiskunnan toimivuus ovat osa samaa pakettia.
Toimivien ratkaisujen hakeminen Helsingissä kytkeytyy paljolti kaavoitukseen. Kun autoilu sitoo tavalla tai toisella neljänneksen kaupungin pinta-alasta, on aidolle ja luontoa säästävälle tiivistämiselle akuutti tilaus. Samalla voitaisiin elävöittää rakennettua Helsinkiä.
Pienenä huomiona tuli mieleeni, ettei Meri-Rastilan länsirannan osayleiskaava ole vielä valmiiksi päätetty asia.
Erja puhuu asiaa. Langaton teknologia on tällä hetkellä valtavan hyvä bisnes ja käyttäjät ovat iloisia, kun läppäri toimii maksutta yhä laajemmalla alueella, mutta ketä kiinnostaa kansanterveys? Syöpä on jo nyt suurimpia kansanterveysongelmia ja harva tulee ajatelleeksi, miten nopealla aikataululla olemme lisänneet verkon voimakkuutta ja tukiasemien määrää. Kuinka monta älypuhelinta on yhdessä koululuokassa -entä yhdessä koulussa koko ajan päällä? Ja siihen päälle koulun katoille tai viereen ilmestyneet tukiasemat? Säteilyllä on biologisia vaikutuksia (myös hyönteisiin ja eläimiin!), halusimme tai emme.