Osallistuin keskiviikkona 18.9.2013 YLE Puheen Docventures -radiolähetykseen. Keskustelun aiheena oli luonto ja yksilön ympäristövalinnat.
Itse haluan elää niin ympäristöystävällisesti kuin mahdollista.
Käytännössä kyse on siitä, että pyrin toimimaan nykytiedon valossa niin oikein kuin se kohtuudella on mahdollista. Tarkoituksena ei ole nostaa itseä muiden yläpuolelle tai syyllistää ketään.
Tekeminen on sanomisen korkein muoto. Toimimalla omassa arjessani, voin nukkua yöni rauhassa. Samalla voin kokeilla arjessa erilaisia ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Ja kun lapseni joskus tulevaisuudessa kysyy, mitä tein silloin kun jotain oli vielä tehtävissä, voin vastata, että ainakin yritin.
Yksilön kannalta tärkeimmät valinnat tehdään asumisen, liikkumisen ja ruuan suhteen.
Käytännössä tämä tarkoittaa omassa arjessani esimerkiksi kohtuullisen kokoista asuntoa (20 m2/henkilö) ja ekosähköä, pyöräilyä kesät talvet ja vegaaniruokavaliota. Toki arjessa on paljon pieniäkin ympäristötekoja, kuten ledi- ja energiasäästölamput, ”ei mainoksia, kiitos” -tarra ovessa, jätteiden kierrätys, puuron syöminen lämmittämättä, nopeat suihkut, pyykin peseminen 30-asteessa ja paljon muuta.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin toiminta yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseksi siten, että ekologinen elämä olisi kaikkien ulottuvilla.
Tästä syystä pidän kaikkein tärkeimpänä ympäristövalintanani sitä, että edistän työkseni Luonto-Liiton toiminnanjohtajana ympäristöasioita ja nuorten ympäristökasvatusta sekä toimin vapaa-ajalla Helsingin kaupunginvaltuustossa sen puolesta, että ympäristöasiat huomioitaisiin nykyistä paremmin myös poliittisessa päätöksenteossa.
Vaikka luonnon monimuotoisuuden heikkenemisessä, ilmastokriisissä ja luonnonvarojen ylikulutuksessa kyse on kuolemanvakavista asioista, on meillä kaikki tekniset ja taloudelliset edellytykset ratkaista nykyiset ympäristöongelmat.
Tällä hetkellä vain poliittinen tahto puuttuu. Siksi yhteiskunnallinen toiminta on niin tärkeää. Se, että saamme vakuutettua poliittiset päättäjät asian tärkeydestä. Uskon, että tähän auttaa myös oma esimerkki ja inspiroivat yksilösuoritukset. Konkreettiset teot.
Päätinkin haastaa suorassa radiolähetyksessä Tunna Milonoffin autottomaan kuukauteen ja Riku Rantalan kuukauden vegaaniruokavalioon osana Luonto-Liiton 27.9.2013 avautuvaa ilmastolupaus-kampanjaa. Ilahduttavasti kaverit ottivat haasteen vastaan!
Kaverit muotoilivat haasteen Facebook-sivuillaan näin:
”Ympäristöasiantuntija Leo Stranius haastoi juuri suorassa Docventures -radiolähetyksessä omalla autollaan kaahaavan, trancea kuuntelevan ituhipin Tunna Milonoffin autottomaan kuukauteen ja makkaransyöjän, pelastusrengasvyötäröisen Riku Rantalan kuukauden vegaaniruokavalioon! Haaste otettiin vastaan! BOM BOM!”
Ohjelman lopussa listasin vielä viisi asiaa, joita jokaisen olisi hyvä tehdä omassa arjessa ympäristöasioiden edistämiseksi:
– Vaihda sähkösopimus ekosähköön
– Vietä kasvisruokapäiviä
– Luovu autoilusta
– Vähennä kuluttamista
– Toimi yhteiskunnallisesti edistääksesi ympäristöasioita
Otan mielelläni myös itse haasteita vastaan! Millä toimilla tai valinnoilla voisin itse edistää ympäristöasioita nykyistä tehokkaammin?
Ohjelma on kuunneltavissa kokonaisuudessaan täällä.
Kiitos kultturivinkistä, kun ehtii kuuntelemaan!
Heh, rentouttavista suihkuista ja lämpimästä puurosta (toki jälkilämmöllä hauduttaen, ja mahdolliset tähteet aina leipätaikinaan kätkien) en luovu – mutta asumisessa menemme jo noin 10 m2 /perheenjäsen.
Niille jotka miettivät, että miksi minä tekisin jotain kun muutkaan ei tee, tällainen esimerkin ja vinkkien antaminen on tärkeää. Moni varmasti tälläkin hetkellä tekee jotain omasta mielestään väärää ja tietää sen olevan ympäristölle haitallista, mutta koska yksilö eniten hyötyy taloudellisesti siitä, että tuhoaa ympäristöään itseltä ja muilta, lähellä ja kenties huomaamattaan enemmän kaukana, niin aika moni näyttää kieltävän vaikka fysiikan lakien olemassaolon, jottei oma asema vaarannu. Myös nykymenon kriitikot, vaikka takana olisi täysi tieteellinen tuki, nykykulttuuri yrittää hiljentää. Kuitenkin jos nämä kriitikot hyppäisivätkin kaivoon tai laittaisivat itsensä kiikkuun, niin mikään ei muuttuisi. Samat fysiikan lait toimisivat taustalla, vaikka niistä muistuttavat hiljennettäisiin medioista. Miksi esimerkiksi vihreät eivät vahvemmin sitten uskalla tukea näitä kriitikoita on minulle ihmetys. Lähinnä tarkoitan eduskuntaryhmää, joka nyt ainoa joka edes näkyy jotenkin vihreän kuplan ulkopuolelle.
Yksilötaso on tietysti tärkeä viestintuoja päättäjille, mutta jos yhteiskunnan johto sitoutuu esimerkiksi Jäämeren rataan, eli sitoo Suomen tulevaisuuden fossiilisten hyödyntämiseen ja pohjoisen kaivamiseen auki, niin aika paljon saa yksilö downshiftata. Jos Tar Sands on Amerikan suurimpia ongelmia, ja sitoo rahat pitkäksi aikaa fossiiliseen polkuun, niin tuo Jäämeri on mielestäni ihan samanlainen jatkoaika fossiilisille, johon sitoutuminen estää minkään muutoksen ajoissa.
Muutoksessa tärkeintä on mielestäni se, että miten kaupungit rakennetaan, kun niitä nyt kuitenkin rakennetaan. Kaupungit, oli koko mikä tahansa, kuitenkin käyttävät ne resurssit, jotka lähtevät matkaan poraustorneilta ja kaivoksilta. Siis jos rakentaa kysyntää, niin voiko sen jälkeen moittia tarjontaa? Hukkaan menee tämä Greenpeacen herättely-yritys jos Suomessa vihreätkin sitoutuvat lopulta rahoittamaan ja ylläpitämään yhteiskuntaa fossiilisilla. Suoraan tai sitten epäsuorasti.
Itseä kyllä ihmetyttää se, että kun makoilee Mustikkamaan kallioilla ja katselee taivasta, niin tulee mieleen, että kun tämä kivenmötikkä allani on kenties ainoa laatuaan ja liitelee pitkin taivaan takana olevaa avaruutta, niin kovin ihmeellistä on, että välillä itsensä tuplaviisaaksi nimennyt ihminen haluaa vain pistää koko mötikän paskaksi ja palamaan.
Vähennä autoilua olisi neutraalimpi ilmaisu, koska monien on ”pakko” ajaa autoa esim. työmatkansa, koska ajansäästö on tällöin merkittävä.
Minusta olisi edelleen kiva tietää, miten sinun mielestäsi eletään ilman autoa esim. isojen kaupunkien ulkopuolella, jossa joukkoliikenne tarkoittaa koululaisille suunnattuja busseja. Ja toisaalta Espoosta tai Helsingin naapurikunnista tulee paljon ihmisiä Helsinkiin töihin ja autolla työmatka on ajallisesti puolet (ellei enemmän) lyhyempi. Halvempi asuminen on monille syy asua Helsingin ulkopuolella. Toki monet haluavat myös asua ns. maalla (Helsingin naapurikunnissa) lähellä luontoa.
Minusta kasvisruokapäivien lisäksi tai sijaan voisi viettää päiviä, jolloin keskittyy itse tuottamaan ateriansa metsästä, järvistä, omalta kasvimaalta/parvekeviljelmiltä. Tässä toki proteiini tulisi usein lihasta tai kalasta, mutta itse pyydetystä.
Onko koskaan laskettu täysipainoisen vegaaniruokavalion ilmastovaikutuksia?
Aina keskitytään vain siihen miten kasvisruokavalio on ilmaston kannalta lihansyöntiä parempi vaihtoehto, mutta useimmat kasvisruokailijat käyttävät maitotuotteita. Tämä on terveysnäkökulmasta hyvä vaihtoehto (kaikilla ei ole halua/osaamista/aikaa koostaa terveellistä vegaaniruokavaliota), mutta ei välttämättä ole juurikaan ilmastoystävävällisempi vaihtoehto kuin sekaruokavalio, jossa lihaa ei syödä nykytyyliin joka aterialla.
Kiitos kommentista ja palautteesta Sara!
Mikäli palvelut ja maankäyttö on suunnitellaan fiksusti, ei autoa tarvitse edes pikkupaikkakunnilla. Mä olen esimerkiksi viettänyt lapsuuden Pohjanmaalla Kannuksessa ilman autoa.
Mikäli tarkastellaan ajankäyttöä laajemmin, on autoilu harvoin järkevä ratkaisu. Itse kävin töissä vuosikausia Helsingistä Espoossa. Mikäli kuljin matkat pyörällä, ei tarvinnyt erikseen lähteä aamulla tai illalla lenkille. Välillä bussilla/junalla kulkiessani käytetyn ajan sai taas hyödynnettyä lukemiseen tai muihin puuhiin, ja vaihtojen myötä tuli mukavasti vähän kävelyäkin/ulkoilua. Autolla kulkiessa matka-aika olisi mennyt ”hukkaan” vaikka suora matka-aika olisikin ollut julkisiin verrattuna puolet lyhyempi.
Kasvis- ja vegaaniruuan sekä sekasyönnin ilmastovaikutuksia on laskettu monessa eri yhteydessä. Tässä linkki esimerkiksi kotimaisen MTT:n tutkimuksiin: http://www.ymparistopassi.fi/valmennus.php?k=21402
Edelleen yleistät omien valintojesi olevan mahdollisia kaikille. Minäkin pyöräilen töihin ja aion tehdä niin vaikka työmatka saattaakin kasvaa n. 20 km suuntaansa. Samaa ei voi kuitenkaan edellyttää kaikilta ihmisiltä, sillä monet eivät tavallisen arkiliikkumisen (kävely, puutarhatyöt yms) edes harrasta liikuntaa, vaikka se suositeltavaa onkin. Toisekseen jos palettiin lisää pari lasta, voi olla kätevää päästä kotiin mahdollisimman pian, vaikka lapsia ei toivon mukaan tarvitsisi kuljettaa tarhaan tai kouluun autolla. Tuntikin arjessa on monille paljon. Espoo/Helsinki/Vantaa- akseli on myös joukkoliikenteen kannalta vähän eri asia kuin Helsingin muut lähikunnat ja toki tässäkin akselissa sijainti vaikuttaa paljon. Lyhyeenkin matkaan saa helposti tuhlattua 1.5 h julkisilla vs. 0,5 h henkilöautolla. Työajat myös vaikuttavat kulkuneuvon valintaan, kaikilla työ ei ala klo 8-9 tai joustavasti.
Pienemmillä paikkakunnillakin varmasti pärjää ilman autoa riippuen missä asuu, mutta melkoinen yleistys sekin, että se aina olisi kovin realistinen vaihtoehto. Minä puhuinkin niistä paikkakunnista missä se ei ole mahdollista ja niitä on Suomessa paljon.
Tuo MTT:n tutkimus ei ehkä ihan vastannut pointtiani. Toki kasvisruokavalio on ilmastoystävällisempi, jos verrataan yksittäisiä ateroita, mutta mistä raaka-aineista (miten tuotettu, jalostettu, kuljetettu, pakattu jne) ateriat on koostettu? Jossakin tutkimuksessa esim. juuston käyttäminen nostaa kasvisruokavalion samalle tasolle kuin liharuokavalion ja tuotteiden pakkaukset ja kuljetukset nostavat kasvistenkin ”ilmastoystävällisyyttä” melkoisesti. Siihen nähden itse pyydetty hirvi tai ahven on kaikista ilmastoystävällisin tapa saada proteiinia. Etenkin jos asuu sen metsän/järven vieressä lihan/kalan pyytää.
Hei Sara
En väitä, että omat valintani olisivat mahdollisia ”kaikille” – viittaan vain siihen, että autoton elämä on mahdollista (ja suositeltavaa), mikäli haluaa arkensa niin järjestää.
Parhain terveisin
-Leo
Moi! Kiinnostava keskustelu Puheella! Mainitsit ohjelmassa, että oma hiilijalanjälkesi on noin 3 tonnia. Millaista laskuria käytät jalanjäljen mittaamiseen? Monet netistä löytyvät laskurit tuntuvat olevan aika suurpiirteisiä.
Hei Elmo!
Oma hiilijalanjälkini on vähän alle 3 tonnia Helsingin Sanomien laskurilla aikanaan tehtynä. Laskureita on paljon, ne ovat vääjäämättä vain suuntaa-antavia ja ne kaikki antavat vähän eri tuloksia. 🙁
Parhain terveisin
-Leo
Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä. 🙂 Ei se autoton elämä aina omasta halusta ole kiinni.
Itse väitän, vaikka en lihaa itse syökään, että ilmastoystävällisin tapa hankkia proteiinia ruokavalioonsa, on metsästää itse. Sinulta tuskin saa tähän kommenttia, koska olet vakaasti sitä mieltä, että vegaaniruokavalio on ilmastoystävällisin. 🙂
Hei Sara
Metsästämällä voi toki hankkia osan proteiinitarpeestaan erittäin ekologisesti. Suomalaiset syövät lihaa noin 78 kiloa vuodessa – riistaa riittäisi suomalaisille ehkä noin puolikiloa vuodessa. Kaikkien ei toki tarvitse olla vegaaneja tai edes kasvissyöjiä, mutta aika paljon pitää nykyistä lihankulutusta (eläinperäisen proteiinin hankintaa) nykyisestä tasosta vähentää. Tunnetko metsästäjää, joka ei käytä mitään muuta eläinproteiinia kuin itse metsästämäänsä?
Parhain terveisin
-Leo
En tunne yhtään metsästäjää, joka söisi ainoastaan itse metsästämäänsä lihaa vaan tuntemani metsästäjät korvaavat osan syömästään luomu/tehotuotetusta lihasta metsästämällään lihalla ja toki osan lihasta antavat lahjaksi muille. Tunnen tosin muutaman ihmisen, jotka syövät silloin tällöin lihaa, joka on joko luoulihaa tai jonkun tuttavan metsästämää.
En ymmärrä tuollaista ehdottomuutta, josta kysymyksenasettelusi on loistava esimerkki, koska se harvoin johtaa hyvään lopputulokseen – varsinkaan jos ehdottomuus ei koske omia valintoja.
Itse metstästetty liha on joka tapauksessa ekologisin tapa hankkia proteiinia ja jos osa tehotuotetusta lihasta korvataan riistalla tai luomulihalla, sekin on hyvä asia. Jos haluaa vähentää MUIDEN ihmisten lihansyöntiä, pakko ei toimi.
Mielestäni Helsingissä vesitettiin koulujen kasvisruokapäivä vetämällä vihreä ideologia mukaan. Pinaattiletut ovat tietääkseni olleet 1980- luvulta lähtien koululaisten suosikkiruokalistan top 10:ssä, joten kasvisruokaan on ollut positiivinen suhtautuminen niin oppilailla kuin vanhemmilla. Kun ruokaa perustellaan vihreällä ideologialla, kasvisruoka ja -päivä ei monista kuulostanutkaan enää niin hyvältä.