Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 6.8.2013 www.tavarafillari.fi -sivuilla.
Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?
Ekoisi-kolumneista tuttu Leo Stranius on tähän asti pärjännyt lapsen kanssa lastenistuimella, mutta nyt harkinnassa on peräkärry. Mitä sellaisen hankkimisessa pitäisi osata ottaa huomioon?
Lapsen syntyessä minulle oli selvää, että emme hanki autoa. Joukkoliikenne toimii ja pyörällä pääsee. Enkä todellakaan halua opettaa lapselleni, että auto on ensisijainen tapa liikkua paikasta toiseen.
Ensimmäisen kevään koittaessa ja lapsen ollessa 7,5 kuukauden ikäinen hankimme ensimmäisen lastenistuimen ja kypärän. Kokemuksista kirjoitin heti Ekoisi-blogiin.
Pyöränistuin on mallia Hamax Sleepy ja kypärä on liskokuviolla varustettu ja lapsille säädettävä Met. Kypärä ja istuin maksoivat Velosportissa Helsingin Polkupyöräilijöiden (Hepo) jäsenkortilla saadun alennuksen jälkeen yhteensä 103 euroa.
Hamax Sleepy oli helppo ja nopea asentaa, ja se sopii hyvin melkein pyörään kuin pyörään. Tarakkaa ei tarvita. Hyvänä ominaisuutena on se, että istuimen saa irti pidikkeestä ja vaihdettua toiseen pyörään. Eli toisella pidikkeellä, jonka myös hankimme, istuinta voi käyttää sekä omassa että puolison pyörässä.
Tällä mentiin ensimmäinen kevät ja kesä. Istuin on toiminut hyvin ja lapsi tykkää pyöräilystä. Toisaalta pakkohan lapsen on tykätä, koska hänet on siihen totutettu eikä muita vaihtoehtoja ole tarjottu.
Kaksi ongelmaa on kuitenkin tullut vastaan.
Ensinnäkään lastenistuimen kanssa ei voi juurikaan kuljettaa tavaraa. Esimerkiksi selkäreppu on inhottavasti lapsen naaman edessä.
Toisekseen lapsi nauttii pyöräilystä niin paljon, että hän nukahtaa istuimeen usein viimeistään puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. Hamax Sleepyn saa nimensä mukaisesti säädettyä hiukan takakenoon, mutta käytännössä lapsen pää alkaa retkottaa sinne tänne aika hurjan näköisesti. Tiedätte kyllä.
Ystävieni suositus pyöräperäkärryn hankkimisesta on alkanut kuulostaa houkuttelevalta. Laatikkopyörä sen sijaan tuntuisi edelleen vähän turhalta, koska sen lisäksi pitäisi kuitenkin olla perinteiset pyörät omia matkoja varten. Naapureiden peräkärryä olemme muutaman kerran kokeilleetkin. Sillä vauva pääsi aikanaan myös elämänsä ensimmäiselle pyöräretkelle.
Aika nopeasti olen eksynyt eri pyöräperäkärryjen ihmeelliseen maailmaan. Malleja ja ominaisuuksia riittää. Ja mikä harmillista, käytettyjen peräkärryjen markkinat näyttävät olevan hyvin lähellä nollaa. Mikäli peräkärryn ostaa uutena, tulee hankintaa pohtia erityisen tarkoin. Millainen olisi sopiva juuri meidän tarpeisiin?
Tässä joitakin asioita, joita kannattaa miettiä kun on hankkimassa peräkärryä:
– Hinta. Pyöräperäkärrystä kannattaa maksaa suunnilleen saman verran kuin uudesta pyörästä miinus 200 euroa. Lisäksi kannattaa olla tarkkana, mitä kaikkea hintaan sisältyy. Täytyykö esimerkiksi osia tai kiinnityspaloja ostaa erikseen?
– Käytettävyys. Joitakin peräkärryjä voi käyttää myös vaunuina ja juoksurattaina, mutta ei kaikkia. Saako peräkärryn kätevästi kasaan vaikka juna- tai bussikuljetusta varten? Onnistuuko peräkärryn kiinnitys pyörään pikalukituksella vai tarvitaanko erillisiä työkaluja? Kestääkö peräkärry sateen ja ulkona säilyttämisen ja onko siinä sadesuoja tai kuumalla ilmalla tuuletusaukot?
– Paino: Mitä painavampi kulkupeli, sen raskaampaa ja kankeampaa on kulkeminen. Jousitus lisää ajomukavuutta, mutta tekee polkemisesta myös todennäköisesti aavistuksen verran raskaampaa.
– Tilavuus. Joihinkin peräkärryihin mahtuu yksi tai kaksi lasta ja toisiin lasten lisäksi myös tavaraa. Peräkärryä valittaessa pitää siis samalla miettiä, kuljettaako sillä tavaraa tai onko hankkimassa lisää lapsia.
– Jälleenkäyttöarvo. Materiaalien kestävyys ja huollettavuus kannattaa tarkastaa. Kun lapsi alkaa muutaman vuoden sisällä kuitenkin itse pyöräillä, ei peräkärrylle jää kovin montaa vuotta käyttöikää. Tällöin myös jälleenmyyntiarvoa kannattaa miettiä.
Tässä vaiheessa kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Mitä muuta kannattaisi ottaa huomioon pyöräperäkärryä hankkiessa?
Leo Stranius on hoitovapaalla oleva Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu, joka tykkää pyöräilystä kesällä ja talvella.
Minulla on eskarilainen, 4 ja 3 vuotiaat kerhoikäiset ja 1,5v päiväunia nukkuva. Auto on käytössä kun haluan. Mutta ei ole miehen työpäivän jälkeen aikaa harrastaa liikuntaa. Pitäisi sisällyttää se varmaankin eskari ja kerhomatkoihin. Toimisiko tämmöinen hyvin: minulle pyörä, kaks peräkärryyn ja yks joko istuimeen tai ite pyöräilis ja eskarilainen ehdottomasti ite pyöräilis. Miten talvella kun eskarilainen liukastuu polkiessa kuitenkin.. Miten kulkisit tällasen väen kans talvella?
Kiitos kommentista Sara! Aika haastava setti. Peräkärryyn mahtuu tosiaan parhaimmillaan pari ja istuimeen yksi. Toinen vaihtoehto on tietysti laatikkopyörä, johon mahtuu ehkä kolme lasta. Ihailen, jos onnistut kulkemaan kaikkien kanssa pyörällä – ja vielä talvellakin.