Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?

Leo Stranius tavarafillari - kuva Teppo MoisioOheinen kirjoitukseni julkaistiin 6.8.2013 www.tavarafillari.fi -sivuilla.

Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?

Ekoisi-kolumneista tuttu Leo Stranius on tähän asti pärjännyt lapsen kanssa lastenistuimella, mutta nyt harkinnassa on peräkärry. Mitä sellaisen hankkimisessa pitäisi osata ottaa huomioon?

Lapsen syntyessä minulle oli selvää, että emme hanki autoa. Joukkoliikenne toimii ja pyörällä pääsee. Enkä todellakaan halua opettaa lapselleni, että auto on ensisijainen tapa liikkua paikasta toiseen.

Ensimmäisen kevään koittaessa ja lapsen ollessa 7,5 kuukauden ikäinen hankimme ensimmäisen lastenistuimen ja kypärän. Kokemuksista kirjoitin heti Ekoisi-blogiin.

Pyöränistuin on mallia Hamax Sleepy ja kypärä on liskokuviolla varustettu ja lapsille säädettävä Met. Kypärä ja istuin maksoivat Velosportissa Helsingin Polkupyöräilijöiden (Hepo) jäsenkortilla saadun alennuksen jälkeen yhteensä 103 euroa.

Hamax Sleepy oli helppo ja nopea asentaa, ja se sopii hyvin melkein pyörään kuin pyörään. Tarakkaa ei tarvita. Hyvänä ominaisuutena on se, että istuimen saa irti pidikkeestä ja vaihdettua toiseen pyörään. Eli toisella pidikkeellä, jonka myös hankimme, istuinta voi käyttää sekä omassa että puolison pyörässä.
Tällä mentiin ensimmäinen kevät ja kesä. Istuin on toiminut hyvin ja lapsi tykkää pyöräilystä. Toisaalta pakkohan lapsen on tykätä, koska hänet on siihen totutettu eikä muita vaihtoehtoja ole tarjottu.

Kaksi ongelmaa on kuitenkin tullut vastaan.

Ensinnäkään lastenistuimen kanssa ei voi juurikaan kuljettaa tavaraa. Esimerkiksi selkäreppu on inhottavasti lapsen naaman edessä.

Toisekseen lapsi nauttii pyöräilystä niin paljon, että hän nukahtaa istuimeen usein viimeistään puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. Hamax Sleepyn saa nimensä mukaisesti säädettyä hiukan takakenoon, mutta käytännössä lapsen pää alkaa retkottaa sinne tänne aika hurjan näköisesti. Tiedätte kyllä.

Ystävieni suositus pyöräperäkärryn hankkimisesta on alkanut kuulostaa houkuttelevalta. Laatikkopyörä sen sijaan tuntuisi edelleen vähän turhalta, koska sen lisäksi pitäisi kuitenkin olla perinteiset pyörät omia matkoja varten. Naapureiden peräkärryä olemme muutaman kerran kokeilleetkin. Sillä vauva pääsi aikanaan myös elämänsä ensimmäiselle pyöräretkelle.

Aika nopeasti olen eksynyt eri pyöräperäkärryjen ihmeelliseen maailmaan. Malleja ja ominaisuuksia riittää. Ja mikä harmillista, käytettyjen peräkärryjen markkinat näyttävät olevan hyvin lähellä nollaa. Mikäli peräkärryn ostaa uutena, tulee hankintaa pohtia erityisen tarkoin. Millainen olisi sopiva juuri meidän tarpeisiin?

Tässä joitakin asioita, joita kannattaa miettiä kun on hankkimassa peräkärryä:

– Hinta. Pyöräperäkärrystä kannattaa maksaa suunnilleen saman verran kuin uudesta pyörästä miinus 200 euroa. Lisäksi kannattaa olla tarkkana, mitä kaikkea hintaan sisältyy. Täytyykö esimerkiksi osia tai kiinnityspaloja ostaa erikseen?

– Käytettävyys. Joitakin peräkärryjä voi käyttää myös vaunuina ja juoksurattaina, mutta ei kaikkia. Saako peräkärryn kätevästi kasaan vaikka juna- tai bussikuljetusta varten? Onnistuuko peräkärryn kiinnitys pyörään pikalukituksella vai tarvitaanko erillisiä työkaluja? Kestääkö peräkärry sateen ja ulkona säilyttämisen ja onko siinä sadesuoja tai kuumalla ilmalla tuuletusaukot?

– Paino: Mitä painavampi kulkupeli, sen raskaampaa ja kankeampaa on kulkeminen. Jousitus lisää ajomukavuutta, mutta tekee polkemisesta myös todennäköisesti aavistuksen verran raskaampaa.

– Tilavuus. Joihinkin peräkärryihin mahtuu yksi tai kaksi lasta ja toisiin lasten lisäksi myös tavaraa. Peräkärryä valittaessa pitää siis samalla miettiä, kuljettaako sillä tavaraa tai onko hankkimassa lisää lapsia.

– Jälleenkäyttöarvo. Materiaalien kestävyys ja huollettavuus kannattaa tarkastaa. Kun lapsi alkaa muutaman vuoden sisällä kuitenkin itse pyöräillä, ei peräkärrylle jää kovin montaa vuotta käyttöikää. Tällöin myös jälleenmyyntiarvoa kannattaa miettiä.

Tässä vaiheessa kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Mitä muuta kannattaisi ottaa huomioon pyöräperäkärryä hankkiessa?

Leo Stranius on hoitovapaalla oleva Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu, joka tykkää pyöräilystä kesällä ja talvella.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?”

  1. Minulla on eskarilainen, 4 ja 3 vuotiaat kerhoikäiset ja 1,5v päiväunia nukkuva. Auto on käytössä kun haluan. Mutta ei ole miehen työpäivän jälkeen aikaa harrastaa liikuntaa. Pitäisi sisällyttää se varmaankin eskari ja kerhomatkoihin. Toimisiko tämmöinen hyvin: minulle pyörä, kaks peräkärryyn ja yks joko istuimeen tai ite pyöräilis ja eskarilainen ehdottomasti ite pyöräilis. Miten talvella kun eskarilainen liukastuu polkiessa kuitenkin.. Miten kulkisit tällasen väen kans talvella?

    • Kiitos kommentista Sara! Aika haastava setti. Peräkärryyn mahtuu tosiaan parhaimmillaan pari ja istuimeen yksi. Toinen vaihtoehto on tietysti laatikkopyörä, johon mahtuu ehkä kolme lasta. Ihailen, jos onnistut kulkemaan kaikkien kanssa pyörällä – ja vielä talvellakin.

Kommentointi on suljettu.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa