Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?

Leo Stranius puhuu valtuustossaKaupunginvaltuutetun työ on luottamustehtävä. Siitä ei siis makseta palkkaa. Työtä on tarkoitus tehdä oman toimen ohella.

Näin siis periaatteessa. Käytäntö on kuitenkin toinen.

Käytännössä kaupunginvaltuutetuille maksetaan Helsingissä kokous- ja muita palkkioita sekä korvaukset ansiomenetyksistä ja lastenhoidosta. Lisäksi tulevat muut edut, kuten esimerkiksi HSL:n maksuton matkakortti ja liikuntaviraston vapaakortti.

Esimerkiksi ensimmäisen kolmen kuukauden ajalta minulle maksettiin kokouksista yhteensä 4295 euron korvaus. Tämä kertyi kaupunginvaltuuston, ympäristölautakunnan ja Helsingin Energian johtokunnan kokouksista sekä varapuheenjohtajan palkkioista. Verojen ja puoluemaksun jälkeen tuosta summasta käteen jäi 2419,19 euroa.

Palkkio piti sisällään seuraavaa korvaukset:
– 6 x Kaupunginvaltuuston kokous (joista yksi yli 3 tuntia): 2307,50 euroa
– 4 x Ympäristölautakunnan kokous (joista yksi puheenjohtajana): 520 euroa
– 3 x Helsingin Energian johtokunnan kokous: 375 euroa
– varapuheenjohtajan vuosipalkkio (Helsingin Energian johtokunta): 546,25 euroa
– varapuheenjohtajan vuosipalkkio (Ympäristölautakunta): 546,25 euroa

Samaan aikaan (ensimmäisen kolmen kuukauden aikana) käytin yllä oleviin kokouksiin ja niiden valmisteluun yhteensä 139 tuntia. Tuntipalkaksi muodostui näin 30,90 euroa, joka kuukausipalkkana tarkoittaisi yli 5000 euron korvausta.

Ei tätä hommaa siis ihan maksutta tarvitse tehdä.  Vuositasolla omalla kohdallani puhutaan kokousten määrästä riippuen noin 15 000 – 18 000 euron palkkioista. Paljonkos toimeentulotuki tai opintotuki olivatkaan?

Ovatko palkkiot mielestäsi kohtuullisella tasolla?

10 kommenttia artikkeliin ”Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?”

  1. Haluaisin tarkennuksen seuraavaan kohtaan:

    Olettaisin varapuheenjohtajan vuosipalkkioiden olevan vuosittaisia. Mikäli ne maksetaan kertasummana, ja muita vuosipalkkioita ei ole tulossa, on niistä laskettava kolmen kuukauden kokousansioihin vain neljäsosa. Tälläkin tavalla tuntipalkaksi tulee kuitenkin noin 25 euroa, ja kokoaikaiseksi lasketuksi kuukausipalkaksi yli 4000 euroa.

  2. Hyvä kysymys. Minusta vastaus on, että suhteessa työmäärään kokouspalkkiot ovat kohtuullisia.

    Ainakin ne ovat todella paljon kohtuullisempia, kuin Vihreiden aiemmin esittämä malli, jossa kaupunginhallituksen jäsenille (tai ainakin osalle keskeisistä luottamushenkilöistä) maksettaisiin täysi palkka luottamustoimen hoitamisesta.. Jos siis Leo päädyt siihen, etteivät ole, niin vaikuttaminen kannattaa aloittaa oman puolueen sisältä.

  3. En ole omalta osaltani jaksanut laskea vastaavia lukuja, eikä minulla olekaan tarkkaa kirjanpitoa käytetyistä tunneista. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että tuntipalkkani jää selvästi pienemmäksi.

    Laajemmin kyse on myös siitä, mikä kaikki toiminta lasketaan mukaan. Luottamushenkilöiden ainoa tehtävä ei suinkaan ole istua kokouksissa tekemässä päätöksiä. Demokratian ydin on kansalaiskeskustelussa. Luottamushenkilöiden kuuluu seurata sitä ja osallistua siihen aktiivisesti eri tavoin. Epäilen, että sinunkin osaltasi tuntipalkka jäisi selvästi pienemmäksi, jos kaikki polittinen toiminta laskettaisiin.

    Ja viime kädessä kyse ei ole tuntipalkasta. Kyse on siitä, paljonko aikaa voi poliittiseen toimintaan (kansalaiskeskusteluun jne) käyttää. Palkkioon voi suhtautua, kuten vanhassa virkamiessäännössä: sen tehtävä on turvata elanto, jotta voi keskittyä yhteisiin asioihin. Aivan kuten eduskunnassakin (jossa sielläkään ei pelkkiin kokouksiin mene kauhean paljon aikaa)

    Tästä on myös vihreiden täyspäiväisyysideassa kyse: tarvitsemme parempaa poltiiikkaa, ja se edellyttää, että ihmisillä on aikaa sitä tehdä. Nykyisellään kaupunginhallituksessa toimiakseen käytännössä tarvitsee joko poliittisen työpaikan jossa muu työ joustaa sopivasti kaupunginhallituksen ehdoilla tai muutoin toimeentulon joka ei edellytä kovin aktiivista työssäkäyntiä.

  4. Jos tekee työnsä itse ja tutustuu jokaiseen asiaan mihin laittaa nimensä alle, eikä vain äänestele muiden mukana, ansaitsee palkkansa. Mieluummin katselen demokratiaa, jossa edustajat ovat väärässä, mutta sentään tutustuneet asioihin. Kuten Männistön puheenvuorosta huomaa, kokoomus on vain tyytyväinen, jos valtuusto ja kaupunginhallitus koostuu vain oto-lampaista, jotka äänestelevät konsulttien ja virkamiesten tekemän työn puolesta ilman tutustumista itse asioihin, kuten vaikkapa Guggenheimissa, terveys-ja sosiaalipuolella tai vaikka tiehankkeissa. Tällainen se vasta tulee kaupungille kalliiksi, kun päättäjät ulkoistavat vastuunsa ja kaupunki käy yhä vieraammaksi itse kaupunkilaisille. On surullista katseltavaa valtuuston istunnot, joissa valtuutetut toistelevat joltain eturyhmältä tai firmalta saatuja järjettömyyksiä, ja toimivat vain hyödyllisinä idiootteina kaupunkilaisten kokonaisetuja vastaan, vaikka faktat ja tutkimustieto huutaisivat vastaan. Elleivät sitten itse ole virkamiehiä, tai istu jossakin edustajistossa ja hommaile sitten valtuustossa omalle tai kavereiden puljuille esimerkiksi kaavoitushyötyjä. Toinen, mutta pienenpi epäkohta on se, että valtuutetut joutuvat päättämään roskapönttöjen sijainnista tai muusta sellaisesta, johon paras tietämys löytyisi alempaa kaupungin työntekijäportaasta.

    Jos edustajat nappaisivat päätäntävallan takaisin itselleen, niin minun puolesta voitte vaikka nostaa itse palkkojanne, kuten vallasta riisutut kansanedustajat nyt tekevät. Nyt jo esimerkiksi kaupunkisuunnittelu on blogeissa paremmalla tasolla kuin KSV:ssa, mitä tulee taloudelliseen kannattavuuteen, viihtyisyyteen, liikenteen sujuvuuteen, ilmastopäästöihin jne. Blogistit kun voivat ajatella omilla aivoillaan, eivätkä ole tiettyjen tahojen painostuksen alla. Sääli vain, että maailmaa pilataan aina kopaus kerrallaan, kun valtuustossa tai eduskunnassa kopsahtaa nuija pöytään, ja ainakaan kansalaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, jos edustajat menevät vain sen mukana mitä EK/ay/suurfirmat yms. sanovat, ja jättävät omat aivot narikkaan. Ihan sama kuinka monta tuntia viettää sateessa mielenosoituksissa tai koittaa olla muuten olla aktiivinen päättäjien suuntaan. Nuijat ratkaisee.

  5. Mielestäni palkkioiden määrä on yläkanttiin, etenkin kaupunginvaltuustossa, jossa joka kokouksesta saa kuitattua useamman satasen. Valtuusto on kuitenkin käytännössä kaupunginhallituksen kumileimasin. Lautakunnissa rivijäsenille maksetaan noin 100 euron kokouspalkkio, mutta valtuuston etuudet, kuten bussilippu, puuttuvat. HBL:n taannoisessa vertailussa Helsingin palkkiot olivat selvästi muita kaupunkeja korkeampia, esim. Sipoon kaupunginvaltuutetut pärjäävät satasten sijaan parinkympin palkkiolla.

    Kaikki perheelliset luottamushenkilöt voivat pyytää lastenhoidon korvausta ilman kuitteja. Tässä voisi olla tutkivalle journalistille työsarkaa: paljonko luottamushenkilöt nostavat ”lisäpalkkaa” lastenhoidon korvausten muodossa, kun puoliso on jäänyt katsomaan lasten perään. 🙂

    Kaupunginhallituksessa työtä sen sijaan on niin paljon, että ymmärrän ehdotuksen palkkakäytäntöön siirtymisestä. Mutta paljonkohan hallituslaisten tilille nyt tipahtaa rahaa?

  6. Toimeentulotuki vuonna 2014 on 5762,40 euroa vuodessa; vuonna 2015 se on 5826 euroa. (2014: 480,20 e/kk; 2015: 485,50 e/kk (2015).

    Opintotuki on 11243,04 euroa vuodessa. (Opintolaina luetaan mukaan termiin; ilman sitä 6443,04 vuodessa)

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa