Euroopan parlamentti hylkäsi komission ehdotuksen 900 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöoikeuksien huutokaupan lykkäämisestä vuosikymmenen lopulle.
Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Niklas Kaskeala kommentoi vieraskynäblogissa, miksi komission esitys vetää pois osa päästöoikeuksista EU:n hiilimarkkinoilta olisi tärkeää:
1. Muuten EU uhkaa lukkiutua hiili-intensiiviselle polulle, jolloin tulevaisuuden alat sekä puhtaat ja vähäpäästöiset innovaatiot, eivät pääse kehittymään ja kilpailukykymme kärsii.
2. Kilpailukyvyn ja työpaikkojen menetyksen pelkoa on käsityksemme mukaan myös vahvasti liioiteltu, sillä jo nyt yli 160 teollisuuden alaa, joilla on identifioitu hiilivuodon riski, saavat ilmaiseksi päästöoikeuksia eikä back loading-esitys uhkaisi niitä. Myös jäsenvaltioilla on mahdollisuuksia tarjota tukea ko. aloille tarvittaessa. Kompensaatio on myös laskettu nykyiseen verrattuna moninkertaisilla (30 e) hiilen hinnan arvioilla. Monilla aloilla on niin paljon päästöoikeuksia varastossa, kuten teräs- ja sementtiteollisuudella, että niiden oletetaan maksavan vain murto-osan verrattuna vuonna 2008 arvioituihin kuluihin. Ilmastotoimet ovat ylipäänsä investoinneille vähämerkityksisempiä kuin esim verot, työn kustannukset yms. Monet kilpailijamaame kuten Kiina, suunnittelevat sitä paitsi jo omia hiilimarkkinoitaan.
3. EU:n 80-95% ilmastotavoite vuoteen 2050 mennessä tulee kalliimmaksi, jos interventiota ei tehdä nyt.
4. Päästökauppamekanismi on EU:n ilmastopolitiikan kulmakivi ja se on saatava toimivaksi ja ylitarjonta korjattava. Komission arvion mukaan 2020 ylitarjonta ylittäisi ilman siihen puuttumista jo kaikkien ETSn kattamien alojen päästöt. Jollei mekanismin puutteita korjata, fragmentoituu EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ja jäsenmaat ottavat sääntelyn omiin käsiinsä kansallisella tasolla, kuten esim UK ja Hollanti jo tekevät.
5. Saastuttaminen ei voi olla ilmaista. Toimivan ETSn avulla yksityinen sektori ottaa huomioon investoinneissaan ja päätöksissään ilmastolaskun hinnan. Jollemme lisää ilmastotoimia nostamalla hiilen ennätysalhaista hintaa ja lisäämällä EU:n päästötavoitteita ilmastotieteen edellyttämälle tasolle 30%iin vuoteen 2020 mennessä tämänhetkisestä ja jo saavutetusta 20 %:sta , lapsenlapsemme joutuvat nykymenon jatkuessa selviytymään neljä astetta lämpimämmässä maailmassa. Näistä seurauksista ovat kuitenkin tämän päivän päättäjät vastuussa.
(Lähde: CAN-E muistio: EU ETS at a crossroads: recalibrating an oversupplied market to spur investments and innovation).
Niklas Kaskeala on Kepan Kehityspoliittinen asiantuntija.
Ehdotuksesta parlamentissa ja sen ulkopuolella käyty keskustelu paljastaa aika selvästi (jos nyt jotain todisteita vielä kaipaa), millainen kriittinen kohtalonyhteys on hiilettömän energian hinnalla ja päästökiintiöiden tiukkuudella.
Voisi olla siis korkea aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja edes väliaikaisesti hieman rajoittaa edelleenkin tärkeimmän yksittäisen hiilettömän energianlähteemme alasajon vaatimista.
Siis jos haluaa rehellisesti käyttää itsestään termiä ”ympäristönsuojelija.”
PS. toivottavasti tämä tutkimus on tuttu?
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_ydinenergia_saastaa_miljoonia_ihmishenkia/6564977?origin=rss
Näytti EU:ssa kiinnostavan se, että täälläkin pitää voida päästellä, ei päästöt sinänsä. Mihinköhän Korhonen sen ydinvoiman käyttää? Nykyisen teollisuuden ylläpitoon, kuten nyt käy, vai sitten ihmiselämän sähköistämiseen ja kasvutalouden lopettamiseen? Teollinen yhteiskunta, joka perustuu rajallisten resurssien käyttöön ei ole, eikä voi olla koskaan kestävä. Toisaalta sitten kestävä elintaso ei tarvitse ydinvoiman tuomaa suurta energiamäärää. Jos elintasoa laskettaisiin kestävälle tasolle, niin uusiutuvat riittäisi. Tuulta- ja aurinkoa, kunnes fossiiliset olisi korvattu. Tarkoittaa siis myös energian kokonaiskulutuksen selvää laskua, ja esimerkiksi aivan erinäköistä kaupunkia kuin mitä nyt rakennetaan. Straniuksesta en tiedä, mutta vihreiden ohjelmassa ydinvoimaa ei ajeta ymmärtääkseni alas, jos samalla hiilipäästöt nousisivat. Lienee selvää, että uusiutuvia ajavien kestävä elintaso on ihan jotain muuta kuin ydinvoimaa ajavien, ja siksi tulee ihmettelyä puolin ja toisin. Näyttää tosin olevan vihreissäkin aika monta mielipidettä kestävästä elintasosta aina johtoa myöden. Yhteiskunnan kokonaisvaltainen päämäärien muutos tässä tarvittaisiin. Eipä tämä keskustelu ole edes kovin tarpeellista, koska kehittyvät maat eivät ehdi rakentaa ydinvoimaa siinä tahdissa, jota haluttua talouskasvun taso vaatii.
Tällä hetkellä tilanne on se, että yksin hiilivoimaa rakennetaan maailmassa kahdeksan kertaa nopeammin kuin kaikkia uusiutuvia yhteensä. Tämän lisäksi tulee kaikkien muidenkin fossiilisten polttoaineiden käytön merkittävä lisääntyminen. Maailma ei siis näytä olevan samaa mieltä salovaarojen ja muiden kulutuksen vähentämistä vaativien kanssa, vaan näin pääsääntöisesti näyttää aikovan ensisijaisesti hankkia enemmän suhteellisen edullista energiaa ja vasta toissijaisesti säästää sitä.
Tälläisessä tilanteessa edelleenkin kaikkia ”uusia” uusiutuvia (siis muut kuin vesivoima ja perinteinen biomassa) yhteenlaskettunakin enemmän hiilivapaata energiaa tuottavan energianlähteen alasajon vaatiminen ja rakentamisen hidastaminen kriittistä, tutkimustuloksiin perustuvaa tarkastelua heikosti kestävistä syistä (vaarallisuus, jäteongelma, hinta) on suoraan sanottuna vaarallista ja vastuutonta uhkapeliä. Tämä pätee nyt nähtävässä lähitulevaisuudessa ihan riippumatta siitä, onko lopullisena tavoitteena kasvun kääntäminen laskuksi, kasvun lopettaminen vai sen jatkaminen.
Niin kauan kun kellään ei ole esittää realistisia keinoja, millä tuohon ”yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen päämäärien muutokseen” käytännössä päästään ennen ilmastojärjestelmän ylikuormittumista, suunnitelmien ripustaminen sen varaan on myöskin erittäin vastuutonta ideologian asettamista ratkaisujen edelle. Toiveajattelu ja utopia eivät ole sama asia kuin suunnitelma.
Myönnän ihan suoraan, että rajallisten luonnonvarojen käyttö ei voi olla rajallisen järjestelmän puitteissa mielivaltaisen pitkällä aikavälillä kestävää. Tämä on tautologia. Mutta jos emme ratkaise välittömän akuuttia kriisiä, keskustelun siirtäminen näille urille on lähinnä akateemista sofismia jolla vältellään oikeista asioista puhumista. Sydänkohtauksesta sinertyvää ei auteta jeesustelemalla terveellisten elintapojen merkityksestä, eikä maailman ympäristökriisiä ratkaista vaatimalla ihmisiltä jotain mihin he eivät aivan selkeästi ole riittävän suuressa mitassa valmiita ja halukkaita. Kääntämällä keskustelu jeesusteluksi lähinnä varmistetaan, että mitään ei tapahdu.
Lisäksi teoreettista tautologiaa ”rajaton kasvu ei ole mahdollista rajallisessa tilassa” mielellään toistelevat jättävät säännönmukaisesti huomiotta esimerkiksi sen, että ihmiskunnan väkiluvun huippu saavutetaan suurella todennäköisyydellä vuoden 2050 tienoilla ja 9-10 miljardissa ihmisessä. Siitä väkiluku kääntyy laskuun. Meidän ei siis tarvitse tuottaa rajatonta kasvua mielivaltaisen kauan, vaan vain riittävästi noin 10 miljardille ihmiselle. Tämä haaste on vaikea, mutta sentään ratkaistavissa. Siihen sisältyy varmasti myös käsitteiden ”vauraus” ja ”talous” uudellenmäärittely, mutta aivan yhtä varmasti siihen sisältyy nykyisin köyhyydessä elävien materiaalisen elintason ja sitä kautta kulutuksen merkittävä nousu.