Osallistuin viime viikolla Hiilivapaa Helsinki -kampanjan järjestämään seminaariin koskien Helsingin Energian tulevia energiaratkaisuja.
Helsingin Energia on parhaillaan tekemässä ympäristövaikutusten arviointia tulevista energiaratkaisuistaan. Päätös on tarkoitus tehdä kaupunginvaltuuston toimesta vuonna 2015.
Helsingin Energian voimaloita koskeva investointipäätös on merkittävin yksittäinen päätös ilmastonmuutoksen kannalta Suomessa.
Kuinka niin? Helsingin Energia aiheutti vuonna 2011 yhteensä noin 3,2 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt. Suomen kokonaispäästöt olivat samana vuonna 67,3 miljoonaa tonnia. Helsingin Energian päästöt muodostivat siis 4,9 prosenttia Suomen ilmastopäästöistä.
Tilaisuudessa kaikkein kiinnostavimman puheenvuoron käytti professori Peter Lund. Ohessa on viisi poimintaa hänen puheenvuorostaan.
1. Tuulivoiman hinta on viime vuosina tullut merkittävästi alas. Hinta on hänen mukaansa samalla tasolla ydinvoiman kanssa (esimerkiksi OL3-projekti). Itse olen kirjoittanut tuulivoiman kustannuksista tänne: Tuulivoima myötätuulessa.
2. Helsingissä voitaisiin tuottaa tuulivoimalla kaikki sähkö ja osa kaukolämmöstä. Peter Lund esitteli laskelmaa, jonka mukaan 486 MW tuulivoimaa tuottaisi 27 % Helsingin sähköntarpeesta vuodessa, 1349 MW tuulivoimaa tuottaisi 71 % sähköstä (2 % lämmöstä) ja 2910 MW tuulivoimaa (+142 GWh lämpövarasto) tuottaisi 95 % sähköstä ja 45 % lämmöstä vuodessa. (Lähde: Lund, P. : Large-scale urban renewable electricity schemes – integration and interfacing aspects. Energy Conversion and Management, 2012).
3. Myös kivihiilivoimalat ovat maisemahaitta. Yleensä tuulivoimasta puhutaan maisemahaittana. Helsingin paraatipaikalta Mäntyniemestä näkyy tällä hetkellä kuitenkin hiilivoimala, Sörnäisten rantatien merimaisemaa dominoi savupiiput ja kivihiilikasa. Itse katselisin mieluummin tuulivoimaloita.
4. Helsinki voisi luopua kivihiilestä vaikka heti vaarantamatta omaa sähkönsaantiaan. Helsinki tuottaa tällä hetkellä 40 prosenttia enemmän sähköä kuin käyttää. Jättämällä ylijäämä tuottamatta, voitaisiin kivihiilen käyttö lopettaa.
5. Tarvitaan poliittista tahtoa. Teknologia päästöjen vähentämiseksi on olemassa ja se on taloudellisesti kannattavaa. Helsingissä ei ole raskasta teollisuutta. Energiapoliittiset päätökset kaupungissa tehdään kuitenkin usein raskaan teollisuuden ehdoilla.
Lisäksi kannattaa huomata kolme seuraavaa seikkaa kaupungin energiapolitiikkaa miettiessä:
1. Kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa lähdetään siitä, että kivihiilen käyttö loppuu Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä tämä tarkoittaa sitä, että Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitokset tulee sulkea. Vaihtoehtoisesti voi tietysti olla mahdollista, että laitokset laitetaan toimimaan 100 % uusiutuvilla. Yhden mahdollisuuden tähän tarjoaa biohiili.
2. Fossiilisten polttoaineiden käytön jatkaminen tulee kaupungille kalliiksi. Pelkät Investointikustannukset Helsingissä uuteen biopolttoaineita käyttävään monipolttolaitokseen ovat toki korkeammat kuin Hanasaaren ja Salmisaaren uusiminen (1 200 miljoonaa euroa vs 500 miljoonaa euroa). Kannattaa kuitenkin huomata, että fossiilisiin polttoaineisiin tulee lisäksi päästökaupan päästöoikeuksien hinta. Tällä hetkellä päästöoikeuden hinta on vain noin 5 euroa päästötonnilta. Arvioiden mukaan päästöoikeuden hinta nousee kuitenkin vuoteen 2020 mennessä noin 22 euroon tonnilta. Tällä hinnalla Helsingin Energian päästöoikeuksien hinnaksi muodostuisi noin 47 miljoonaa euroa vuodessa, mikäli Salmisaaressa ja Hanasaaressa otettaisiin käyttöön vain 40 % uusiutuvaa.
3. Tuleeko biopolttoaineille päästökerroin? Biopolttoaineille tulee ennemmin tai myöhemmin jonkinlainen laskennallinen päästökerroin. Tällä hetkellä se on nolla, koska biomassan poltosta vapautuneen hiilidioksidin katsotaan sitoutuvan uuteen kasvillisuuteen. On todennäköistä, että päästökerroin on pienempi kestävyyskriteerit täyttäville raaka-aineille. Tästä johtuen kannattaa miettiä tarkkaan, mistä biopolttoaineensa hankkii ja pitäisikö panostaa merkittävästi tuulivoimaan.
Helsingin Energian tulevista ratkaisuista voi lukea lisää myös Tekniikka&Talous -lehden Energia-blogiin kirjoittamastani jutusta: Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia.
Ei kannattaisi Helsinki Energian myöskään unohtaa aurinkoenergiaa. Teollisen aurinkosähkön hinta on tällä hetkellä luokkaa 100 €/MWh ja laskee hyvin nopeasti.
Kausivarastoitu aurinkolämpö olisi laajassa mittakaavassa kannattavaa jo nyt.
Näillä vältytään suurelta määrältä hiukkaspäästöja ja kaikilta polttoainelogistiikan aiheuttamilta ongelmilta.
Markku Tahkokorpi
Aurinkoteknillinen yhdistys ry
Suomen Lähienergialiitto ry
Hienoa, että tuulivoima on halventunut ja jo ydinvoiman hintaista. Nyt on tullut aika lopettaa ilmeisen turhat tuet tuulivoimalle ja olla edes harkitsematta tukia aurinkoenergialle. Näin kyseiset energiamuodot ovat samalla viivalla vanhojen saastuttavien kanssa ja saavat vapaasti osoittaa erinomaisuutensa.
Kiitos palautteesta Janne! Itse lähtisin mielummin siitä, että nostetaan tuulivoiman, aurinkoenergian ja muiden uusiutuvien tukia vielä entisestään sekä tehdään samalla mahdottomaksi fossiilisten polttoaineiden käyttö verotuksen ja lainsäädännön kautta.
Ilmastonmuutoksen lisäksi arvioinnissa olisi hyvä ottaa huomioon muutkin ison luokan ympäristöriskit. Erilaisia vaihtoehtoja voisi siksi peilata myös esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden hupenemista ja typpikiertoa vasten.
”Biopolttoaineille tulee ennemmin tai myöhemmin jonkinlainen laskennallinen päästökerroin.”
Sanapari ”laskennallinen päästökerroin” kertoo, että todellisuus on laskelmia monimutkaisempi ja saattaa yllättää. Professori Markku Kulmalaa lainaten: ”Jos tuijotetaan vain päästöjä, saatetaan hukata jotain, joka on ympäristön kannalta olennaisempaa.”
Bioenergiaan liittyy runsaasti toiveajattelua ja riskien sivuuttamista. Usein näyttää sujuvasti unohtuvan paitsi hiilikiertoon kuluva aika, myös se, että monimuotoisella metsäluonnolla on merkitystä ilmaston tasapainottajana.
SLL ottaa tuoreessa energia- ja ilmastostrategialausunnossaan kantaa bioenergian luontovaikutuksiin:
http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/2013/lausunto-energia-ja-ilmastostrategiasta-2013/view
Tässä vielä linkki aiheeseen liittyvään professori Heljä-Sisko Helmisaaren haastatteluun:
http://www.helsinki.fi/insight/lahjoituskohteet/huippuhankkeet/ymparisto/ilmastonmuutos/neulasten-paikka-on-metsassa.html
Olen Hanna-Leenan kanssa samaa mieltä. Iso ongelma on kuitenkin siinä, että hiilitase- ja muista ympäristöasioista puhutaan liian usein aivan kuin ne olisivat toisistaan täysin irrallisia. Näin sama poliitikko voi näköjään vaatia sekä päästövähennyksiä että biomassan käytön rajoittamista.
Tämä näkyy erittäin selvästi jopa tuossa sinänsä mainiossa SLL:n kannanotossa. Ensin tekstissä vaaditaan varmistamaan, että kaikki uudet polttolaitokset voivat käyttää 100% uusiutuvia energianlähteitä, sitten pari sivua myöhemmin todetaan, että metsäbiomassan käytölle on asetettava tiukat rajat.
Nämä vaan ovat pitkälti toistensa poissulkevia tavoitteita. Yksinkertainenkin laskelma Suomessa edes teoriassa kasvavasta biomassasta kertoo aika selvästi, että biomassan osuutta ei voida nykyisestä enää merkittävästi kasvattaa vaarantamatta vakavasti luonnon monimuotoisuutta. Merkittävällä tarkoitan tässä esim. Helsingin voimaloiden muuttamista biomassalle samalla kun biomassan käyttö muualla säilyy entisellään tai kasvaa.
Tarkoitus siis näissä ehdotuksissa on varmasti hyvä, mutta jonkinlainen kokonaistarkastelukin olisi suotavaa aina aika ajoin.