T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu 19.3.2013 Tekniikka & Talous -lehden Energia-blogissa.

Tuulivoima myötätuulessa

Uuden tuulivoimakapasiteetin rakentaminen on Suomessa halvempaa kuin investoiminen ydinvoimaan. Vanhat energiayhtiöt pelkäävät kuitenkin ikääntyvien laitostensa kilpailukyvyn puolesta. Kuka uskaltaa tehdä ensimmäisenä jätti-investoinnin tuulivoimaan?

Esimerkiksi helmikuussa 2013 tuulivoiman voittokulusta saatiin lukea jatkuvasti eri puolilta maailmaa. Tässä on muutama uutinen aiheesta:

”Espanjassa on marraskuun alusta lähtien tuotettu tuulivoimalla enemmän sähköä kuin millään muulla tuotantomuodolla.”
YLE 4.2.2013,

”Uutistoimisto Bloombergin mukaan esimerkiksi Australiassa tuulivoima on jo hiilellä tuotettua sähköä edullisempaa.”
CO2-raportti 12.2.2013,

”Tuulivoimalla tuotettiin Kiinassa viime vuonna hieman enemmän sähköä kuin ydinvoimalla.”
Tekniikka & Talous 20.2.2013,

Euroopan Tuulivoimayhdistyksen (EWEA) mukaan 26 prosenttia kaikesta asennetusta sähköntuotannosta Euroopassa tehtiin tuulivoimalla. Edelleen 69 prosenttia uudesta sähköntuotantokapasiteetista oli uusiutuvaa energiaa siinä missä öljyn, hiilen ja ydinvoiman kapasiteetti laski.

Suomessa ei mennä vielä ihan näin kovaa. Vuoden 2012 lopussa maassamme oli 163 tuulivoimala (288 MW). Vauhti on kuitenkin kiihtymässä. Vuonna 2012 kapasiteetti kasvoi 45 prosenttia ja Suomen Tuulivoimayhdistys arvioi, että vuonna 2013 asennetaan uutta tuulivoimaa 125 MW edestä.

Ja pian asennetaan vielä paljon enemmän. Esimerkiksi Tuuliwatti Oy on tekemässä 75 miljoonan euron tuulivoimapuistoinvestointia Porin Peittoon.

12 tuulivoimalan vuosituotannon arvioidaan olevan 175 GWh/a ja kapasiteetin 54 MW. Tämä tarkoittaa, että tässä hankkeessa tuulivoiman kustannus on 1,39 euroa/W ja sähköä tuotetaan noin 3240 tuntia vuodessa.

Tuulivoimaeuro tuottaa ydinvoimaa enemmän

Vastaavat luvut Olkiluoto 3-ydinvoimahankkeelle on 5,3 euroa/W (viimeisin hinta-arvio noin 8,5 miljardia euroa) ja tuottoa noin 8000 tuntia vuodessa. Olkiluodon uusi ydinvoimala, mikäli koskaan valmistuu, on siis 3,825 kertaa kalliimpi ja tuottaa vuodessa 2,46 kertaa enemmän sähköä verrattuna Tuuliwatin uusiin tuulivoimaloihin. Yhden euron sijoitus tuulivoimaan tuottaa 55 prosenttia enemmän sähköä verrattuna euron ydinvoimasijoitukseen.

Laskelma ei olennaisesti muutu vaikka ottaisi huomioon koko tuotantokustannuksen eli pääoman koron, erilaiset takaisinmaksuajat ja juoksevat kustannukset, kuten huollot. Tämä johtuu siitä, että tuulivoima on erittäin pääomaintensiivistä, polttoaine ilmasta ja huolto kohtuuhintaista.

Ratkaiseva tekijä on se, kuinka monta tuntia tuulivoiman vuosituotannoksi arvioidaan. Uusilla ja isommilla tuulivoimaloilla päästään sellaisiin tuntimääriin, että tuulivoima on ydinvoimaa kannattavampi investointi, eikä vain ympäristön näkökulmasta vaan myös taloudellisesti.

Epävarmuuksiakin tuulivoimassa on

Suomen osalta tuulivoima on lähtemässä hyvin liikkeelle. Toki epävarmuuksiakin on, kuten lapojen jäätymisen lisääntyminen voimalakorkeuksien kasvaessa sekä toteutuneet huoltokustannukset pohjoisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että epävarmuudet saadaan haltuun muutaman vuoden sisällä. Ja jos ongelmat ovat kohtuullisilla kustannuksilla hallittavissa, voimalahankkeiden riski pienenee ja rahoitus muuttuu helpommaksi.

Missä sitten viipyvät tuulivoimainvestoinnit? Mikäli pohjoismaisille sähkömarkkinoille tulee paljon uutta tuulivoimakapasiteettia, tarkoittaa se samalla sitä, että vanha hiililauhdesähkö käy nopeasti kannattamattomaksi.

Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tämä olisi tietysti erinomainen uutinen. Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden sähköntuotannon ominaispäästöt tippuisivat merkittävästi, kun uusi tuulivoima syrjäyttäisi hiililauhdetta. Vanhoille energiayhtiöille se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että vielä käytössä olevat fossiilisilla polttoaineilla toimivat laitokset jäisivät käyttämättä. Näin käy etenkin siksi, että sähkönkulutus ei enää kasva. Samalla myös suunnitellut ydinvoimainvestoinnit jäisivät kannattamattomiksi.

Sähkömarkkinoille tarvittaisiin nopeasti uusia toimijoita. Juuri nyt näyttää siltä, että uusilla tuulivoimainvestoinneilla saisi vähennettyä päästöjä merkittävästi ja käärittyä kaiken lisäksi vielä hyvät rahat.

Valmisteilla olevat ydinvoimainvestoinnit keräsivät ison joukon energiayhtiöitä ja muita toimijoita taakseen. Nyt kun todellisuus on paljastunut, en näiden lukujen valossa ihmettelisi, vaikka tämä sama joukko jättäisi ydinvoimahankkeet taakse ja ryhmittyisi tekemään 5-10 miljardin euron investointia tuulivoimaan.

Leo Stranius
Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja ympäristöbloggaaja. Hänen ajatuksiaan voi seurata osoitteesta www.leostranius.fi

2 kommenttia artikkeliin ”T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa”

  1. Hyvää luettavaa erityisesti Leolle:

    OECD/NEA 2012. Nuclear energy and renewables. System effects in low-carbon electricity systems.

    http://www.oecd-nea.org/ndd/reports/2012/system-effects-exec-sum.pdf

    Suomea koskettavat luvut Taulukko ES.2 sivulla 7. Nuo kustannukset per MWh vähäpäästöistä sähköä ovat aika erilaisia yhteiskunnan näkökulmasta kuin mitä yo. tekstistäsi voisi päätellä.

    Pitäisikö meidän olla kiinnostuneempia yksittäisten energia-alalle investoivien toimijoiden tuotoista vai ilmastotavoitteiden täyttämisen kustannuksista yhteiskunnan näkökulmasta kokonaisuutena?

    -Tuomas

  2. Tuulivoima on uusiutuvasta energiasta kyllä ainakin täällä pohjoisessa se paras vaihtoehto. Suurimpana hidasteena tällä hetkellä on mielestäni kuitenkin se, että mökkiläiset ja muut pelkäävät tonttien arvon laskevan tuulivoimaloiden maisemahaitan vuoksi. Tuossahan ihmetyttää vain se, että eivätpä maanteiden meluhaitat, ja rumat kännykkä- ja radiomastot haittaa tippaakaan. Hyvä kuitenkin, että suurin osa kansasta on ottanut ajatuksen vastaan niin positiivisella asenteella.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Seuraa minua Instagramissa