T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu 19.3.2013 Tekniikka & Talous -lehden Energia-blogissa.

Tuulivoima myötätuulessa

Uuden tuulivoimakapasiteetin rakentaminen on Suomessa halvempaa kuin investoiminen ydinvoimaan. Vanhat energiayhtiöt pelkäävät kuitenkin ikääntyvien laitostensa kilpailukyvyn puolesta. Kuka uskaltaa tehdä ensimmäisenä jätti-investoinnin tuulivoimaan?

Esimerkiksi helmikuussa 2013 tuulivoiman voittokulusta saatiin lukea jatkuvasti eri puolilta maailmaa. Tässä on muutama uutinen aiheesta:

”Espanjassa on marraskuun alusta lähtien tuotettu tuulivoimalla enemmän sähköä kuin millään muulla tuotantomuodolla.”
YLE 4.2.2013,

”Uutistoimisto Bloombergin mukaan esimerkiksi Australiassa tuulivoima on jo hiilellä tuotettua sähköä edullisempaa.”
CO2-raportti 12.2.2013,

”Tuulivoimalla tuotettiin Kiinassa viime vuonna hieman enemmän sähköä kuin ydinvoimalla.”
Tekniikka & Talous 20.2.2013,

Euroopan Tuulivoimayhdistyksen (EWEA) mukaan 26 prosenttia kaikesta asennetusta sähköntuotannosta Euroopassa tehtiin tuulivoimalla. Edelleen 69 prosenttia uudesta sähköntuotantokapasiteetista oli uusiutuvaa energiaa siinä missä öljyn, hiilen ja ydinvoiman kapasiteetti laski.

Suomessa ei mennä vielä ihan näin kovaa. Vuoden 2012 lopussa maassamme oli 163 tuulivoimala (288 MW). Vauhti on kuitenkin kiihtymässä. Vuonna 2012 kapasiteetti kasvoi 45 prosenttia ja Suomen Tuulivoimayhdistys arvioi, että vuonna 2013 asennetaan uutta tuulivoimaa 125 MW edestä.

Ja pian asennetaan vielä paljon enemmän. Esimerkiksi Tuuliwatti Oy on tekemässä 75 miljoonan euron tuulivoimapuistoinvestointia Porin Peittoon.

12 tuulivoimalan vuosituotannon arvioidaan olevan 175 GWh/a ja kapasiteetin 54 MW. Tämä tarkoittaa, että tässä hankkeessa tuulivoiman kustannus on 1,39 euroa/W ja sähköä tuotetaan noin 3240 tuntia vuodessa.

Tuulivoimaeuro tuottaa ydinvoimaa enemmän

Vastaavat luvut Olkiluoto 3-ydinvoimahankkeelle on 5,3 euroa/W (viimeisin hinta-arvio noin 8,5 miljardia euroa) ja tuottoa noin 8000 tuntia vuodessa. Olkiluodon uusi ydinvoimala, mikäli koskaan valmistuu, on siis 3,825 kertaa kalliimpi ja tuottaa vuodessa 2,46 kertaa enemmän sähköä verrattuna Tuuliwatin uusiin tuulivoimaloihin. Yhden euron sijoitus tuulivoimaan tuottaa 55 prosenttia enemmän sähköä verrattuna euron ydinvoimasijoitukseen.

Laskelma ei olennaisesti muutu vaikka ottaisi huomioon koko tuotantokustannuksen eli pääoman koron, erilaiset takaisinmaksuajat ja juoksevat kustannukset, kuten huollot. Tämä johtuu siitä, että tuulivoima on erittäin pääomaintensiivistä, polttoaine ilmasta ja huolto kohtuuhintaista.

Ratkaiseva tekijä on se, kuinka monta tuntia tuulivoiman vuosituotannoksi arvioidaan. Uusilla ja isommilla tuulivoimaloilla päästään sellaisiin tuntimääriin, että tuulivoima on ydinvoimaa kannattavampi investointi, eikä vain ympäristön näkökulmasta vaan myös taloudellisesti.

Epävarmuuksiakin tuulivoimassa on

Suomen osalta tuulivoima on lähtemässä hyvin liikkeelle. Toki epävarmuuksiakin on, kuten lapojen jäätymisen lisääntyminen voimalakorkeuksien kasvaessa sekä toteutuneet huoltokustannukset pohjoisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että epävarmuudet saadaan haltuun muutaman vuoden sisällä. Ja jos ongelmat ovat kohtuullisilla kustannuksilla hallittavissa, voimalahankkeiden riski pienenee ja rahoitus muuttuu helpommaksi.

Missä sitten viipyvät tuulivoimainvestoinnit? Mikäli pohjoismaisille sähkömarkkinoille tulee paljon uutta tuulivoimakapasiteettia, tarkoittaa se samalla sitä, että vanha hiililauhdesähkö käy nopeasti kannattamattomaksi.

Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tämä olisi tietysti erinomainen uutinen. Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden sähköntuotannon ominaispäästöt tippuisivat merkittävästi, kun uusi tuulivoima syrjäyttäisi hiililauhdetta. Vanhoille energiayhtiöille se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että vielä käytössä olevat fossiilisilla polttoaineilla toimivat laitokset jäisivät käyttämättä. Näin käy etenkin siksi, että sähkönkulutus ei enää kasva. Samalla myös suunnitellut ydinvoimainvestoinnit jäisivät kannattamattomiksi.

Sähkömarkkinoille tarvittaisiin nopeasti uusia toimijoita. Juuri nyt näyttää siltä, että uusilla tuulivoimainvestoinneilla saisi vähennettyä päästöjä merkittävästi ja käärittyä kaiken lisäksi vielä hyvät rahat.

Valmisteilla olevat ydinvoimainvestoinnit keräsivät ison joukon energiayhtiöitä ja muita toimijoita taakseen. Nyt kun todellisuus on paljastunut, en näiden lukujen valossa ihmettelisi, vaikka tämä sama joukko jättäisi ydinvoimahankkeet taakse ja ryhmittyisi tekemään 5-10 miljardin euron investointia tuulivoimaan.

Leo Stranius
Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja ympäristöbloggaaja. Hänen ajatuksiaan voi seurata osoitteesta www.leostranius.fi

2 kommenttia artikkeliin ”T&T Energiablogi: Tuulivoima myötätuulessa”

  1. Hyvää luettavaa erityisesti Leolle:

    OECD/NEA 2012. Nuclear energy and renewables. System effects in low-carbon electricity systems.

    http://www.oecd-nea.org/ndd/reports/2012/system-effects-exec-sum.pdf

    Suomea koskettavat luvut Taulukko ES.2 sivulla 7. Nuo kustannukset per MWh vähäpäästöistä sähköä ovat aika erilaisia yhteiskunnan näkökulmasta kuin mitä yo. tekstistäsi voisi päätellä.

    Pitäisikö meidän olla kiinnostuneempia yksittäisten energia-alalle investoivien toimijoiden tuotoista vai ilmastotavoitteiden täyttämisen kustannuksista yhteiskunnan näkökulmasta kokonaisuutena?

    -Tuomas

  2. Tuulivoima on uusiutuvasta energiasta kyllä ainakin täällä pohjoisessa se paras vaihtoehto. Suurimpana hidasteena tällä hetkellä on mielestäni kuitenkin se, että mökkiläiset ja muut pelkäävät tonttien arvon laskevan tuulivoimaloiden maisemahaitan vuoksi. Tuossahan ihmetyttää vain se, että eivätpä maanteiden meluhaitat, ja rumat kännykkä- ja radiomastot haittaa tippaakaan. Hyvä kuitenkin, että suurin osa kansasta on ottanut ajatuksen vastaan niin positiivisella asenteella.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin