Mitä haluat, että lupaan? – I Will if You Will -haastakampanja

I Will if You WillOlen luvannut osallistua WWF:n I Will If You Will -haastekampanjaan.

Kampanjassa WWF haastaa yllytyshullut tekoihin ympäristön puolesta.

Nyt mietin kuumeisesti, mikä olisi tarpeeksi hullua, mitä voisin luvata, jos esimerkiksi 500 ihmistä lupaa suosia kasvisruokaa seuraavan kuukauden aikana?

Seuraavat ideat ovat nousseet esille:

1. Olen kuukauden ilman vessapaperia
2. Olen kuukauden ilman jääkaappia tai kodinkoneita
3. Kirjoitan 24 tuntia putkeen mielipidekirjoituksia ja vetoomuksia
4. Osoitan 24 tuntia mieltä ilmastolain puolesta / turkistarhausta vastaan
5. Elän kuukauden 100 tavaralla
6. Joku muu, mikä?

Mikä olisi mielestäsi hyvä lupaus planeetan puolesta? 

Esimerkiksi Milla Paloniemi on luvannut ajaa hiuksensa siiliksi, jos 1000 ihmistä lupaa opetella tunnistamaan kymmenen ruokasientä ja Noora Shingler lupaa blogata 11 tuntia Linnanmäen maailmanpyörässä, jos 100 ihmistä lupaa tehdä tähteistä ruokaa.

I Will If You Will -haastekampanja: www.youtube.com/earthhour. Suomalaiset haastevideot tulevat näkyviin, kun sivulta valitsee oikean yläkulman language-valikon alta kieleksi suomen (Finnish) ja alueeksi Suomen (Finland).

5 kommenttia artikkeliin ”Mitä haluat, että lupaan? – I Will if You Will -haastakampanja”

  1. Miten nuo ideat ”auttaa planeettaa”? Jos esim. olet ilman vessapaperia tai kodinkoneita niin etköhän nämä palvelut hae sitten kotisi ulkopuolelta vai ajattelitko lopettaa vaatteiden pesemisen ja ruoan laittamisen (ja käyttää pesulaa ja ostaa valmis/ravintolaruokaa…)? Ja onko tähteistä ruoan tekeminen joku uusi asia planeetan hyväksi, itse olen aina syöntyt tähteet seuraavina päivinä… Mitä auttaa 100 tavaralla eläminen, jos ne yli 100 tavaraa on kuitenkin hankittu? Ideana siis asketisimi, oma ego ja siitä kirjoittelu, koska sehän ei ole sama asia, ettei kukaan saa tietää mitä on tehnyt ”planeetan puolesta”? 🙂

    Muuten, itse olen joka vuosi ilman jääkaappia 2 viikkoa ja sinä aikana käytössäni voi hyvinkin olla alle 100 tavaraa, olen netin ulottumattomissa jne. Ei ole tullut mieleenkään, että joku toinen pitäisi näitä ns. urotekoina. 😀

    • Hei Nanonyymi

      Kyse on symbolisista pilke silmäkulmassa tehtävistä teoista, jotka toivottavasti osaltaan herättävät ihmisiä miettimään omia kulutustottumuksiaan (vrt. Earth Hour, Älä osta mitään -päivä jne.).

      Suuri osa maailman ihmisistä taitaa elää edelleen ilman vessapaperia tai jääkaappia, joten ei kyse ole mistään kovin ihmeellisestä asiasta. Jos suostuisin vaikka luopumaan vessapaperista kuukaudeksi, niin hoitaisin alapäähygieniani muilla tavoin, esimerkiksi vedellä. Vaatteet taas voi pestä käsin ja ruokaa voi syödä ilman kypsentämistäkin.

      Hienoa, että olet itse jo kokeillut arkea ilman jääkaappia ja elämää alle 100 tavaralla!

      Parhain terveisin
      -Leo Stranius

  2. Kiinnostavatko ruuhkamaksut?

    Jos kirjoitat Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen ruuhkamaksujen puolesta, viisihenkinen perheemme viettää lihattoman kuukauden.

    Jos kirjoitat kannanoton tai aloitteen ruuhkamaksujen puolesta kaupunginvaltuustoon ja esität sen tämän vuoden puolella, perheemme viettää kaksi lihatonta kuukautta.

    Tämä on lupaus, jonka mieheni ja minä allekirjoitamme ja päätämme sen samalla lastemme puolesta. Uutisissa oli juttua liikennemäärien huimasta kasvusta lähitulevaisuudessa, ja itku meinasi päästä! Ympäristövaikutukset ovat tietysti selvä asia, mutta entä yleinen viihtyvyys: miten tuonne uskaltaa päästää enää lapsiansa koulutielle?!

    • Kiitos erinomaisen hyvästä haasteesta! Lupaan edistää ruuhkamaksuja sopivassa välissä sekä valtuustossa että mielipidekirjoituksella.

  3. Hienoa! Tämä ei ollut radikaalia eikä hauskaa, mutta yhtä kaikki tärkeää. Kun alat hoitaa ruuhkamaksuasiaa, me ja 50 parasta kaveriamme muodostamme vankat tukijoukot, jotka voivat vaikka kirjoittaa niitä vetoomuksia 24 tuntia putkeen tai tulla seisomaan päiväksi mielenosoitukseen! 🙂

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa