Siirtokehotus laitettiin toimeen ja lumet aurattiin jalkakäytävälle

Siirtokehotus laitetaan toimeen
Autot hinataan pois lumitöiden alta

Harmittelin eilen (ti 19.2.) sitä, että autojen siirtokehotus lumenaurauksen takia ei toimi Helsingin Käpylässä/Kumpulassa joukkoliikennekaduksi merkityllä Sofianlehdonkadulla.

Soitin asiasta Rakennusvirastolle ja Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluun sekä laitoin viestin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille.

Tänään (ke 20.2.) alkoi tapahtua. Luvattomasti pysäköidyt autot siirrettiin pois ja lumet aurattiin tieltä heti aamupäivän aikana.

Valitettavasti lumet aurattiin vain jalkakäytävälle (ks. alla kuva).

Talonhoitajan mukaan siirtokehotus on pistetty toimeen ja lumet aurattu edellisen kerran joulukuussa. Ei ole siis ihme, että osa autoilijoista ei ole paljon siirtokehotuksesta välittänyt.

Auratut lumet ja jäät jalkakäytävällä
Auratut lumet ja jäät jalkakäytävällä

Kun auraus oli vielä menossa ja leikin lapsen kanssa jalkakäytävällä, pysäköi yksi auto kadunvarteen. Kuljettaja nousi pois ja kysyi, joka tienvarteen voisi pysäköidä.

Sanoin, että siinä on siirtokehotus klo 15 asti eli saat todennäköisesti 80 euron sakon, jos pysäköit siihen. Hän kuitenkin kommentoi, että olisi menossa viereiseen taloon töihin eikä jaksaisi viedä autoa kauemmaksi sekä pohdiskeli ääneen, voisiko auton kuitenkin jättää siihen.

Sanoin toisen kerran, että paikalle ei juuri nyt saa pysäköidä. Pohdinnan jälkeen hän lopulta päätti lähteä etsimään paikkaa jostain muualta.

Vaikka aurauskalusto oli siis vielä hommissa, olisi tämä kuljettaja ollut valmis pysäköimään autonsa selvästi siirtokehotuksella merkittyyn paikkaan.

Iso Kiitos kaupungin viranhaltijoille ja työntekijöille asian saattamisesta kuntoon!  Toivottavasti huomenna torstaina hoidetaan kadun toinen puoli.

Ystävältäni sain myös vinkin: Väärin pysäköidyistä autoista voi ja kannattaa soittaa pysäköinninvalvontaan (virka-aikana: p. 09 310 39000 ja sen ulkopuolella: p. 09 310 39 310).

 

6 kommenttia artikkeliin ”Siirtokehotus laitettiin toimeen ja lumet aurattiin jalkakäytävälle”

  1. Tuo jalkakäytävälle auraaminen on muuten ihan prosessin mukainen oikea toimintatapa. Se on sitten taloyhtiöiden vastuulla kuljettaa lumi pois.

    Kaupungin aluejaossa Sofianlehdonkatu on kantakaupunkia, ja kantakaupungissa jalkakäytävien hoito ja lumenpoistiu kuuluu kiinteistöille, vastuutaulukon mukaisesti.

    Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta näin on lumenhoito toistaiseksi määritelty. Nyt on pikkuhiljaa käynnissä kokeilujen laajennos, jossa lumen poiskuljetus siirtyy kaupungille alue kerrallaan.

    • Kiitos Otso! Toki se on juuri noin, mutta ihan eri asia, onko tuossa mitään järkeä. Kun kalusto on kerran jo liikkeellä ja autot siirretty pois, olisi useimmiten helppo napata ne lumet myös siitä jalkakäytävältä. Tästä voitaisiin sitten lähettää vaikka pieni lasku taloyhtiölle/kiinteistölle.

  2. Jalkakäytävälumien vastuuttaminen kaupungille ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Pakilalaisena olen tottunut siihen, että kaupunki auraa asuinkatujen jalkakäytävät lumisateiden tai ajoradan aurausten jälkeen joskus parin viikon päästä, ehkä, ja silloinkin laatu vaihtelee. Jos oman kadun jalkakäytävät olisivat vanhaan tapaan pientaloasukkaiden omien lumitöiden varassa, laatu voisi tuskin olla tätä heikompaa ja toiminta hitaampaa.

    Nyt puhutaan kovasti siitä, että kantakaupungin jalkakäytäväkunnossapitoa tarkkaillaan ja sen laiminlyönnistä voidaan jopa sakottaa. Itse toivoisin kaupungin keskittyvän paljon voimakkaammin ensin OMAAN kunnossapitotasoonsa ja nykyisten alueiden hoitoon, ennen kuin haalitaan lisää alueita omalle vastuulle. Kuka sakottaisi kaupunkia?

  3. Jalkakäytävien auto- ja lumiongelmasta!

    Lumiongelmaa vaikeuttaa jatkuva ”väliaikainen” pysäköinti jalkakäytäville. Sama täällä Jyväskylässä ja siellä Helsingissä. Lumen takia tilanne on tietysti pahin talvella mutta samaa ongelmaa kesäisin. Toki voin vielä terveillä jaloillani hyppiä vaikka ajotien kautta mutta pääsen jo vähän haistelemaan tulevaa vanhuutta kun vedän lapsenlapsiani, kaksosia, kahdessa pulkassa rinnakkain ja väistän jalkakäytävällä seisovia autoja ajotielle laillisesti pysäköityjen autojen välistä penkkojen yli.

    Suomeen pitäisi säätää laki joka kieltää tilapäisenkin pysähtymisen autolla jalkakäytävälle. Nyt on käytäntö jakeluajossa, ”pikaisissa” käynneissä asioita hoitamassa jättää auto jalkakäytävälle. Ilmeisesti tyhjäkäynti ja nelivalovilkut vähentävät rikettä. Jakeluliikenteessä pakettiautot seisovat jalkakäytävällä, koska se sallitaan nykysäännöillä ja vieressä olevalle vapaalle lailliselle paikalle pitäisi maksaa pysäköintilapusta. Pitäisi vaatia kaikilta jakeluautoilta sähköisen pysäköintimittarin hankkimista. Tämä kielto edes pysähtyä tarvitaan erityisesti kun mennään siihen Hollannin ja Tanskan systeemiin (tulossa Etu-Töölöön?), jossa pyörätie on ajotien reunassa. Toki turvallinen mutta johtaa siihen että jakeluautot ajavat pyörätien yli ja pysäköivät kokonaan jalkakäytävälle.

    Uutena ilmiönä on vielä tullut firmojen nimissä olevien pakettiautojen seisottaminen pihoilla ja hätäteillä. Tämä tehdään siksi että kuski asuu ko. talossa, mutta auto on firman nimissä eikä siitä makseta autoetua, joten sille ei saa asukaspysäköintitunnuksia. Pitäisi ostaa yrityslupa joka maksaa kymmeniä kertoja enemmän. Ja jos sen ostaa on riskinä että kuski joutuu maksamaan autoedusta veroa. Kun autossa on esim. asennusliikkeen tekstit kyljessä voi homma jatkua ilman sakkoja vuosia.

  4. Onneksi asun itse paikassa, jossa omaa autoa ei yleensä tarvitse pysäköidä tien viereen. Mutta niiden osalta, joilla ei ole muuta paikkaa, voin todeta seuraavaa: Muistan lukeneeni, että kaupunki laittaa siirtokehotusmerkit jopa kaksi päivää ennenkuin ryhtyät lumitöihin. Come on, auton omistaja saattaa olla matkoilla, sairas, ehkä ei käytä päivittäin autoa tai muuten vaan voi liikennemerkillä oleva siirtokehotus jäädä huomaamatta, varsinkaan kun rupeaa olemaan harvinaista, ettei tiellä muutenkaan tehdä jatkuvasti jotain töitä. 1 – 2 viikkoa olisi kohtuullisempi aika. Voisi myös informoida kirjeellä kotiin kotiin auton omistajalle tai edes laittaa ennakkovaroitus auton ikkunaan. Jos pelkästään varoitetaan liikennemerkillä muutama päivää etukäteen, ei ainakaan saisi veloittaa auton siirrosta.

    • Hei Jan
      Hyvä huomio! Siirtokehotuskyltit ovat olleet Sofianlehdonkadulla koko talven. Eli tässä tapauksessa autoilijalla on ollut kuukausikaupalla aikaa nähdä ne. Ja kylttejä ei voi olla näkemättä, niin selkeästi ja tiheästi niitä on laitettu.
      Parhain terveisin
      -Leo

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!