Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia heinäkuusta 2011 lähtien. Viime aikoina olemme kotona miettineet lapsen julkisuudessa esiintymistä.

Tällä hetkellä minua kysytään usein haastatteluihin esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, vaipattomuudesta ja monista muista ekovanhemmuuteen liittyvästä jutuista.

On tietysti ilahduttavaa, että ekovanhemmuus ja nimenomaan isän näkökulma siihen kiinnostavat niin monia.

Toistaiseksi olen halunnut kertoa hyvinä pitämistäni jutuista niin avoimesti kuin mahdollista. Tosin lapsen nimeä ei ole mainittu jutuissa tai blogissa pitkään aikaan. Kuvia ja muita arkisia asioita olen julkaissut kuitenkin sitäkin enemmän.

Onko kuitenkaan lapsen kannalta sopivaa toimia esimerkkiperheenä eri jutuissa?

Lapsi kasvaa ja alkaa itse ymmärtää asioita. Hänellä alkaa myös olla pian kavereita. Onko riskinä, että lapsi joutuu tämän myötä silmätikuksi tai kiusatuksi tai häneen suhtaudutaan erityistapauksena?

Onko syytä jatkaa enää esimerkiksi tätä Ekoisi-blogia? Pitäisikö jatkossa kirjoittaa vanhemmuudesta vain yleisellä tasolla ilman henkilökohtaista näkökulmaa ja samalla kieltäytyä mahdollisista haastatteluista?

Miten itse olette ratkaisseet lapsen mahdollisen esiintymisen julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja blogissa?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?”

  1. Olet pohdinnoissasi varmasti oikeilla jäljillä. Lapsesta kirjoittaessa kannattaa olla varovainen. Ihmisen laumakäyttäytymiseen kuuluu julmuus ja internet antaa uusia mahdollisuuksia kiusaamiseen. Lapset myös alkavat käyttää hakukoneita heti lukemaan opittuaan ja osaavat etsiä tietoa kavereistaan (ja myös kavereiden vanhemmista, mistä siitäkin saattaa löytyä aihetta kiusaamiseen).

    Eli suosittelen lämpimästi, että jatkat asioiden käsittelyä, mutta ilman suoraa kytkentää omaan perheeseesi.

  2. Heti alkuun haluan sanoa, että arvostan sinua valtavasti henkilönä ja poliitikkona. Urasi on ollut todella nousujohteinen, ja olet varmasti itsekin onnellinen, että saat olla edistämässä itsellesi tärkeitä arvoja. Työnkuvasi on eettisesti kestävä.

    Olen kuitenkin hieman ihmetellyt sinun ja monen muunkin vihreän poliitikon toimissa sitä, minkä vuoksi niinkin tärkeä asia kuin ympäristönsuojelu on ”kerhoutettu”. Monien teidän city-vihreiden tekstejä lukiessa tulee sellainen olo, että minussa ei ole ympäristönsuojelupotentiaalia ennen kuin olen

    * sitoutunut sukupuolineutraaliin kasvatukseen
    * eronnut kirkosta ja järjestämään nimiäiset
    * onnistunut imettämään ja kantamaan lasta kantoliinassa
    * nukuttamaan lasta kainalossa leikki-ikään asti
    * jakamaan vanhempainvapaat pilkulleen
    * haluton kertomaan lapseni sukupuolen.

    Tämä liittyy sikäli Ekoisi-blogiin, että olen usein pohtinut, miten sukupuolisensitiivisyys ja ekologisuus liittyvät yhteen? Mikä edellä olevista asioista oikeasti pysäyttää ilmastonmuutoksen? Toki ymmärrän, että tasa-arvo on yksi Vihreän liiton kulmakivistä, mutta edelleen kysyn, onko ympäristönsuojelen ollessa kyseessä varaa tai oleellista nostaa tuollaisia asioita esille.

    Esimerkiksi sukupuolineutraali kasvatus vauvojen kohdalla – minusta on ylipäätään kiinnostavaa, miten KASVATAT vauvaa – kertoo minusta enemmän vanhemman halusta näyttää omia periaatteitaan ympäristölle. Ainakaan meidän leikki-ikäiset eivät muista tuon taivaallista siitä, minkä värisiä vaatteita he käyttivät yksivuotisneuvolassa eikä se täten ole heidän kehitykseensä vaikuttanut trauman tai minkään muun muodossa, kun perusturvallisuus on kunnossa. Ja isompien lasten ollessa kyseessä ainakin
    meidän perheessä on ihan riittävästi asioita, mihin lapset joutuvat vastentahtoisesti (nukkumaanmeno illalla, joskus pahanmakuisen lääkkeen syöminen, kurahousujen vetäminen, leikin lopettaminen kun on ruoka-aika), joten minä en todellakaan ala kehittämään kiistää joistakin vaatteista ja vaatteiden väristä. Pääasia, kun ne ovat lämpimät, siistit ja sopivat. Minusta sukupuolineutraali kasvatus ahtaimmillaan on aivan sama asia kuin lapsen ahtaminen tiettyyn sukupuolirooliin. Miksi lapsen ei voisi antaa olla rauhassa sitä, mitä on?

    Ja se, jos tyttäreni haluavat leikkiä vain barbeilla ja nukeilla, viettää vapaa-aikaa tyttöporukassa ja katsoa videolta prinsessatarinoita, ei taatusti tee heistä alisuoriutujia työelämässä tai alistettuja vaimoja nyrkin ja hellan välissä. Jos näin käy, syyt ovat taatusti jossakin muualla.

    Kuten kirjoitit viimeisessä Ekoisi-postauksessa, ilmastonmuutos on vakava asia. Mielestäni sinun kannattaisi siis pohtia, millaisiin asioihin alat keskittyä poliitikkona? Kenen asiaa ajat? Ketkä ihmiset ovat viestisi kohderyhmä? Mikä on ajamiesi asioiden tärkeysjärjestys? Mistä haluat sinun muistettavan?

    Ja mitä lapseesi tulee, tuollainen sukupuolen pihtaaminen on minusta lähinnä vähän höpsoä. Ymmärrän kyllä, että toimimalla noin haluat viestittää ihmisille, että asia on aivan sama. Mutta sitten asioilla voi olla myös käänteinen reaktio (lue kommentit, joita muskariäidit löpisevät liittyen blogitekstiin)

    http://tingeltangeli.blogspot.fi/2012/11/ajatus-kulkee-ja-henkikin-jotenkin.html

    Toivon, etten ollut epäkohtelias. Se ei ollut tarkoitus. Kannatin sinua kunnallisvaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa toivon sydämestäni sinun menevän läpi. Kannattaa vain jatkossa erottaa pääasiat ja sivuasiat toisistaan. Koska sinulla on taitoa, tietoa ja osaamista, sinulla on mahdollista saada mukaan tärkeisiin talkoisiin suuret joukot vain puhumalla vakuuttavia faktoja. Ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan sekä Antin ja Elinan että Kelon ja Kiven vanhempia, eikö niin?

    • Kiitos perusteellisesta kommentista Annette!

      Ei, sinun ei tarvitse sitoutua sukupuolineutraaliin tai edes sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen, puhumattakaan kirkoasta eroamiseen tai lapsen nukuttamiseen kainalossa (perhepedissä) ollaksesi vihreä, äänestääksesi vihreitä tai tullaksesi mukaan vihreiden toimintaan.

      Sukupuolisensiviisyydestä olen kirjoittanut esimerkiksi tänne: https://leostranius.fi/2012/04/ekoisi-sukupuolisensitiivisyys/

      Ekoisi-blogissa sivutaan joustavasti muitakin teemoja kuin ekovanhemmuutta. Ympäristöasiat ovat toki minulle tärkeitä, mutta vanhemmuuden myötä olen oppinut paljon myös esimerkiksi kiintymysvanhemmuudesta: https://leostranius.fi/2012/05/ekoisi-kiintymysvanhemmuus-voiko-kolmevuotiasta-viela-imettaa/ – osa näistä jutuista edistää hyvin myös ympäristöystävällistä vanhemmuutta (esim. kestovaipat ja vessahätäviestintä) ja osa taas paljon vähemmän tai ei ollenkaan.

  3. Luettuani tekstisi luulen päässeeni perheesi ja ennen kaikkea sinun tunnelmiisi. Oma taustani on nimittäin se, että olen papin lapsi. Ja vaikka isäni ei pitänytkään mitään blogia, kyllähän pappi on aikamoinen julkkis varsinkin pienemmällä paikkakunnalla.

    Minusta oli lapsena todella ärsyttävää, että kaikki tiesivät minut ja perheeni. Kaikilla oli jonkunlainen käsitys siitä, miten perheessämme eletään ja miten meidän papin lapsina tulisi käyttäytyä. Jotkut eivät uskaltaneet pyytää meitä sisaruksia esimerkiksi kotiin syntymäpäiville siinä pelossa, että vanhempamme pahastuisivat, jos synttäreillä vaikkapa intouduttaisiin tanssimaan tai joku päästäisi vaikka vahingossa kirosanan. Papin lasta kohtaan oli kovat ennakkoluulot ja -odotukset. Ja sitten kaiken päälle se, että isäni puhetapaa matkittiin ja kaikki kyselivät, että tuleeko se taas pitämään meille päivänavausta jne. Ja kyllä, joskus paikkakunnan julkkiksen lapsia kiusattiinkin.

    Mutta kaikesta tästä huolimatta minusta kasvoi täysipäinen nuori, nuori aikuinen ja perheenäiti, joka on saanut kotinsa arvoista hyvän pohjan elämälle, ja sovellan noita arvoja mieleni mukaan nykyiseen elämääni. Tämä johtui siitä, että ensinnäkin minut kasvatettiin kotona hyviin arvoihin ja hyviin käytöstapoihin ja toiseksi perheessämme ei koskaan pyydelty anteeksi sitä, mitä satumme olemaan. Toiselle voi antaa tilaa eikä omia näkemyksiänsä ole pakko esittää ”ainoa oikea totuus” – mentaliteetilla, mutta silti jokaisella on oikeus elää omalla tavallansa. Minut rakastettiin kotona niin vahvaksi, että opin lopulta kääntämään silmätikun roolin vahvuudekseni, ja myöhemmässä elämässä minulla ei ole koskaan ollut hankaluuksia panna itseäni alttiiksi.

    Vaikka te elätte erilaista elämää, osasit varmasti poimia tekstistä yhtymäkohdat. Te kasvatatte lapsenne aidosti hyviin arvoihin. Te olette rohkeasti sitä, mitä te olette. Te ette aseta itseänne tarpeettomasti jalustalle muihin ihmisiin nähden. Te rakastatte lastanne ja pidätte hänestä hyvää huolta. Joten älä ole huolissasi: lapsenne kasvatus ja tulevaisuus ei voi mennä aivan metsään. Parhaassa tapauksessa hänestä voi tulla jopa oikein upea, humaani ja rohkea ihminen, joka luottaa hyvyyteen!

Kommentointi on suljettu.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa