Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia heinäkuusta 2011 lähtien. Viime aikoina olemme kotona miettineet lapsen julkisuudessa esiintymistä.

Tällä hetkellä minua kysytään usein haastatteluihin esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, vaipattomuudesta ja monista muista ekovanhemmuuteen liittyvästä jutuista.

On tietysti ilahduttavaa, että ekovanhemmuus ja nimenomaan isän näkökulma siihen kiinnostavat niin monia.

Toistaiseksi olen halunnut kertoa hyvinä pitämistäni jutuista niin avoimesti kuin mahdollista. Tosin lapsen nimeä ei ole mainittu jutuissa tai blogissa pitkään aikaan. Kuvia ja muita arkisia asioita olen julkaissut kuitenkin sitäkin enemmän.

Onko kuitenkaan lapsen kannalta sopivaa toimia esimerkkiperheenä eri jutuissa?

Lapsi kasvaa ja alkaa itse ymmärtää asioita. Hänellä alkaa myös olla pian kavereita. Onko riskinä, että lapsi joutuu tämän myötä silmätikuksi tai kiusatuksi tai häneen suhtaudutaan erityistapauksena?

Onko syytä jatkaa enää esimerkiksi tätä Ekoisi-blogia? Pitäisikö jatkossa kirjoittaa vanhemmuudesta vain yleisellä tasolla ilman henkilökohtaista näkökulmaa ja samalla kieltäytyä mahdollisista haastatteluista?

Miten itse olette ratkaisseet lapsen mahdollisen esiintymisen julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja blogissa?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?”

  1. Olet pohdinnoissasi varmasti oikeilla jäljillä. Lapsesta kirjoittaessa kannattaa olla varovainen. Ihmisen laumakäyttäytymiseen kuuluu julmuus ja internet antaa uusia mahdollisuuksia kiusaamiseen. Lapset myös alkavat käyttää hakukoneita heti lukemaan opittuaan ja osaavat etsiä tietoa kavereistaan (ja myös kavereiden vanhemmista, mistä siitäkin saattaa löytyä aihetta kiusaamiseen).

    Eli suosittelen lämpimästi, että jatkat asioiden käsittelyä, mutta ilman suoraa kytkentää omaan perheeseesi.

  2. Heti alkuun haluan sanoa, että arvostan sinua valtavasti henkilönä ja poliitikkona. Urasi on ollut todella nousujohteinen, ja olet varmasti itsekin onnellinen, että saat olla edistämässä itsellesi tärkeitä arvoja. Työnkuvasi on eettisesti kestävä.

    Olen kuitenkin hieman ihmetellyt sinun ja monen muunkin vihreän poliitikon toimissa sitä, minkä vuoksi niinkin tärkeä asia kuin ympäristönsuojelu on ”kerhoutettu”. Monien teidän city-vihreiden tekstejä lukiessa tulee sellainen olo, että minussa ei ole ympäristönsuojelupotentiaalia ennen kuin olen

    * sitoutunut sukupuolineutraaliin kasvatukseen
    * eronnut kirkosta ja järjestämään nimiäiset
    * onnistunut imettämään ja kantamaan lasta kantoliinassa
    * nukuttamaan lasta kainalossa leikki-ikään asti
    * jakamaan vanhempainvapaat pilkulleen
    * haluton kertomaan lapseni sukupuolen.

    Tämä liittyy sikäli Ekoisi-blogiin, että olen usein pohtinut, miten sukupuolisensitiivisyys ja ekologisuus liittyvät yhteen? Mikä edellä olevista asioista oikeasti pysäyttää ilmastonmuutoksen? Toki ymmärrän, että tasa-arvo on yksi Vihreän liiton kulmakivistä, mutta edelleen kysyn, onko ympäristönsuojelen ollessa kyseessä varaa tai oleellista nostaa tuollaisia asioita esille.

    Esimerkiksi sukupuolineutraali kasvatus vauvojen kohdalla – minusta on ylipäätään kiinnostavaa, miten KASVATAT vauvaa – kertoo minusta enemmän vanhemman halusta näyttää omia periaatteitaan ympäristölle. Ainakaan meidän leikki-ikäiset eivät muista tuon taivaallista siitä, minkä värisiä vaatteita he käyttivät yksivuotisneuvolassa eikä se täten ole heidän kehitykseensä vaikuttanut trauman tai minkään muun muodossa, kun perusturvallisuus on kunnossa. Ja isompien lasten ollessa kyseessä ainakin
    meidän perheessä on ihan riittävästi asioita, mihin lapset joutuvat vastentahtoisesti (nukkumaanmeno illalla, joskus pahanmakuisen lääkkeen syöminen, kurahousujen vetäminen, leikin lopettaminen kun on ruoka-aika), joten minä en todellakaan ala kehittämään kiistää joistakin vaatteista ja vaatteiden väristä. Pääasia, kun ne ovat lämpimät, siistit ja sopivat. Minusta sukupuolineutraali kasvatus ahtaimmillaan on aivan sama asia kuin lapsen ahtaminen tiettyyn sukupuolirooliin. Miksi lapsen ei voisi antaa olla rauhassa sitä, mitä on?

    Ja se, jos tyttäreni haluavat leikkiä vain barbeilla ja nukeilla, viettää vapaa-aikaa tyttöporukassa ja katsoa videolta prinsessatarinoita, ei taatusti tee heistä alisuoriutujia työelämässä tai alistettuja vaimoja nyrkin ja hellan välissä. Jos näin käy, syyt ovat taatusti jossakin muualla.

    Kuten kirjoitit viimeisessä Ekoisi-postauksessa, ilmastonmuutos on vakava asia. Mielestäni sinun kannattaisi siis pohtia, millaisiin asioihin alat keskittyä poliitikkona? Kenen asiaa ajat? Ketkä ihmiset ovat viestisi kohderyhmä? Mikä on ajamiesi asioiden tärkeysjärjestys? Mistä haluat sinun muistettavan?

    Ja mitä lapseesi tulee, tuollainen sukupuolen pihtaaminen on minusta lähinnä vähän höpsoä. Ymmärrän kyllä, että toimimalla noin haluat viestittää ihmisille, että asia on aivan sama. Mutta sitten asioilla voi olla myös käänteinen reaktio (lue kommentit, joita muskariäidit löpisevät liittyen blogitekstiin)

    http://tingeltangeli.blogspot.fi/2012/11/ajatus-kulkee-ja-henkikin-jotenkin.html

    Toivon, etten ollut epäkohtelias. Se ei ollut tarkoitus. Kannatin sinua kunnallisvaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa toivon sydämestäni sinun menevän läpi. Kannattaa vain jatkossa erottaa pääasiat ja sivuasiat toisistaan. Koska sinulla on taitoa, tietoa ja osaamista, sinulla on mahdollista saada mukaan tärkeisiin talkoisiin suuret joukot vain puhumalla vakuuttavia faktoja. Ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan sekä Antin ja Elinan että Kelon ja Kiven vanhempia, eikö niin?

    • Kiitos perusteellisesta kommentista Annette!

      Ei, sinun ei tarvitse sitoutua sukupuolineutraaliin tai edes sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen, puhumattakaan kirkoasta eroamiseen tai lapsen nukuttamiseen kainalossa (perhepedissä) ollaksesi vihreä, äänestääksesi vihreitä tai tullaksesi mukaan vihreiden toimintaan.

      Sukupuolisensiviisyydestä olen kirjoittanut esimerkiksi tänne: https://leostranius.fi/2012/04/ekoisi-sukupuolisensitiivisyys/

      Ekoisi-blogissa sivutaan joustavasti muitakin teemoja kuin ekovanhemmuutta. Ympäristöasiat ovat toki minulle tärkeitä, mutta vanhemmuuden myötä olen oppinut paljon myös esimerkiksi kiintymysvanhemmuudesta: https://leostranius.fi/2012/05/ekoisi-kiintymysvanhemmuus-voiko-kolmevuotiasta-viela-imettaa/ – osa näistä jutuista edistää hyvin myös ympäristöystävällistä vanhemmuutta (esim. kestovaipat ja vessahätäviestintä) ja osa taas paljon vähemmän tai ei ollenkaan.

  3. Luettuani tekstisi luulen päässeeni perheesi ja ennen kaikkea sinun tunnelmiisi. Oma taustani on nimittäin se, että olen papin lapsi. Ja vaikka isäni ei pitänytkään mitään blogia, kyllähän pappi on aikamoinen julkkis varsinkin pienemmällä paikkakunnalla.

    Minusta oli lapsena todella ärsyttävää, että kaikki tiesivät minut ja perheeni. Kaikilla oli jonkunlainen käsitys siitä, miten perheessämme eletään ja miten meidän papin lapsina tulisi käyttäytyä. Jotkut eivät uskaltaneet pyytää meitä sisaruksia esimerkiksi kotiin syntymäpäiville siinä pelossa, että vanhempamme pahastuisivat, jos synttäreillä vaikkapa intouduttaisiin tanssimaan tai joku päästäisi vaikka vahingossa kirosanan. Papin lasta kohtaan oli kovat ennakkoluulot ja -odotukset. Ja sitten kaiken päälle se, että isäni puhetapaa matkittiin ja kaikki kyselivät, että tuleeko se taas pitämään meille päivänavausta jne. Ja kyllä, joskus paikkakunnan julkkiksen lapsia kiusattiinkin.

    Mutta kaikesta tästä huolimatta minusta kasvoi täysipäinen nuori, nuori aikuinen ja perheenäiti, joka on saanut kotinsa arvoista hyvän pohjan elämälle, ja sovellan noita arvoja mieleni mukaan nykyiseen elämääni. Tämä johtui siitä, että ensinnäkin minut kasvatettiin kotona hyviin arvoihin ja hyviin käytöstapoihin ja toiseksi perheessämme ei koskaan pyydelty anteeksi sitä, mitä satumme olemaan. Toiselle voi antaa tilaa eikä omia näkemyksiänsä ole pakko esittää ”ainoa oikea totuus” – mentaliteetilla, mutta silti jokaisella on oikeus elää omalla tavallansa. Minut rakastettiin kotona niin vahvaksi, että opin lopulta kääntämään silmätikun roolin vahvuudekseni, ja myöhemmässä elämässä minulla ei ole koskaan ollut hankaluuksia panna itseäni alttiiksi.

    Vaikka te elätte erilaista elämää, osasit varmasti poimia tekstistä yhtymäkohdat. Te kasvatatte lapsenne aidosti hyviin arvoihin. Te olette rohkeasti sitä, mitä te olette. Te ette aseta itseänne tarpeettomasti jalustalle muihin ihmisiin nähden. Te rakastatte lastanne ja pidätte hänestä hyvää huolta. Joten älä ole huolissasi: lapsenne kasvatus ja tulevaisuus ei voi mennä aivan metsään. Parhaassa tapauksessa hänestä voi tulla jopa oikein upea, humaani ja rohkea ihminen, joka luottaa hyvyyteen!

Kommentointi on suljettu.

Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Seuraa minua Instagramissa