Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia heinäkuusta 2011 lähtien. Viime aikoina olemme kotona miettineet lapsen julkisuudessa esiintymistä.

Tällä hetkellä minua kysytään usein haastatteluihin esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, vaipattomuudesta ja monista muista ekovanhemmuuteen liittyvästä jutuista.

On tietysti ilahduttavaa, että ekovanhemmuus ja nimenomaan isän näkökulma siihen kiinnostavat niin monia.

Toistaiseksi olen halunnut kertoa hyvinä pitämistäni jutuista niin avoimesti kuin mahdollista. Tosin lapsen nimeä ei ole mainittu jutuissa tai blogissa pitkään aikaan. Kuvia ja muita arkisia asioita olen julkaissut kuitenkin sitäkin enemmän.

Onko kuitenkaan lapsen kannalta sopivaa toimia esimerkkiperheenä eri jutuissa?

Lapsi kasvaa ja alkaa itse ymmärtää asioita. Hänellä alkaa myös olla pian kavereita. Onko riskinä, että lapsi joutuu tämän myötä silmätikuksi tai kiusatuksi tai häneen suhtaudutaan erityistapauksena?

Onko syytä jatkaa enää esimerkiksi tätä Ekoisi-blogia? Pitäisikö jatkossa kirjoittaa vanhemmuudesta vain yleisellä tasolla ilman henkilökohtaista näkökulmaa ja samalla kieltäytyä mahdollisista haastatteluista?

Miten itse olette ratkaisseet lapsen mahdollisen esiintymisen julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja blogissa?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?”

  1. Olet pohdinnoissasi varmasti oikeilla jäljillä. Lapsesta kirjoittaessa kannattaa olla varovainen. Ihmisen laumakäyttäytymiseen kuuluu julmuus ja internet antaa uusia mahdollisuuksia kiusaamiseen. Lapset myös alkavat käyttää hakukoneita heti lukemaan opittuaan ja osaavat etsiä tietoa kavereistaan (ja myös kavereiden vanhemmista, mistä siitäkin saattaa löytyä aihetta kiusaamiseen).

    Eli suosittelen lämpimästi, että jatkat asioiden käsittelyä, mutta ilman suoraa kytkentää omaan perheeseesi.

  2. Heti alkuun haluan sanoa, että arvostan sinua valtavasti henkilönä ja poliitikkona. Urasi on ollut todella nousujohteinen, ja olet varmasti itsekin onnellinen, että saat olla edistämässä itsellesi tärkeitä arvoja. Työnkuvasi on eettisesti kestävä.

    Olen kuitenkin hieman ihmetellyt sinun ja monen muunkin vihreän poliitikon toimissa sitä, minkä vuoksi niinkin tärkeä asia kuin ympäristönsuojelu on ”kerhoutettu”. Monien teidän city-vihreiden tekstejä lukiessa tulee sellainen olo, että minussa ei ole ympäristönsuojelupotentiaalia ennen kuin olen

    * sitoutunut sukupuolineutraaliin kasvatukseen
    * eronnut kirkosta ja järjestämään nimiäiset
    * onnistunut imettämään ja kantamaan lasta kantoliinassa
    * nukuttamaan lasta kainalossa leikki-ikään asti
    * jakamaan vanhempainvapaat pilkulleen
    * haluton kertomaan lapseni sukupuolen.

    Tämä liittyy sikäli Ekoisi-blogiin, että olen usein pohtinut, miten sukupuolisensitiivisyys ja ekologisuus liittyvät yhteen? Mikä edellä olevista asioista oikeasti pysäyttää ilmastonmuutoksen? Toki ymmärrän, että tasa-arvo on yksi Vihreän liiton kulmakivistä, mutta edelleen kysyn, onko ympäristönsuojelen ollessa kyseessä varaa tai oleellista nostaa tuollaisia asioita esille.

    Esimerkiksi sukupuolineutraali kasvatus vauvojen kohdalla – minusta on ylipäätään kiinnostavaa, miten KASVATAT vauvaa – kertoo minusta enemmän vanhemman halusta näyttää omia periaatteitaan ympäristölle. Ainakaan meidän leikki-ikäiset eivät muista tuon taivaallista siitä, minkä värisiä vaatteita he käyttivät yksivuotisneuvolassa eikä se täten ole heidän kehitykseensä vaikuttanut trauman tai minkään muun muodossa, kun perusturvallisuus on kunnossa. Ja isompien lasten ollessa kyseessä ainakin
    meidän perheessä on ihan riittävästi asioita, mihin lapset joutuvat vastentahtoisesti (nukkumaanmeno illalla, joskus pahanmakuisen lääkkeen syöminen, kurahousujen vetäminen, leikin lopettaminen kun on ruoka-aika), joten minä en todellakaan ala kehittämään kiistää joistakin vaatteista ja vaatteiden väristä. Pääasia, kun ne ovat lämpimät, siistit ja sopivat. Minusta sukupuolineutraali kasvatus ahtaimmillaan on aivan sama asia kuin lapsen ahtaminen tiettyyn sukupuolirooliin. Miksi lapsen ei voisi antaa olla rauhassa sitä, mitä on?

    Ja se, jos tyttäreni haluavat leikkiä vain barbeilla ja nukeilla, viettää vapaa-aikaa tyttöporukassa ja katsoa videolta prinsessatarinoita, ei taatusti tee heistä alisuoriutujia työelämässä tai alistettuja vaimoja nyrkin ja hellan välissä. Jos näin käy, syyt ovat taatusti jossakin muualla.

    Kuten kirjoitit viimeisessä Ekoisi-postauksessa, ilmastonmuutos on vakava asia. Mielestäni sinun kannattaisi siis pohtia, millaisiin asioihin alat keskittyä poliitikkona? Kenen asiaa ajat? Ketkä ihmiset ovat viestisi kohderyhmä? Mikä on ajamiesi asioiden tärkeysjärjestys? Mistä haluat sinun muistettavan?

    Ja mitä lapseesi tulee, tuollainen sukupuolen pihtaaminen on minusta lähinnä vähän höpsoä. Ymmärrän kyllä, että toimimalla noin haluat viestittää ihmisille, että asia on aivan sama. Mutta sitten asioilla voi olla myös käänteinen reaktio (lue kommentit, joita muskariäidit löpisevät liittyen blogitekstiin)

    http://tingeltangeli.blogspot.fi/2012/11/ajatus-kulkee-ja-henkikin-jotenkin.html

    Toivon, etten ollut epäkohtelias. Se ei ollut tarkoitus. Kannatin sinua kunnallisvaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa toivon sydämestäni sinun menevän läpi. Kannattaa vain jatkossa erottaa pääasiat ja sivuasiat toisistaan. Koska sinulla on taitoa, tietoa ja osaamista, sinulla on mahdollista saada mukaan tärkeisiin talkoisiin suuret joukot vain puhumalla vakuuttavia faktoja. Ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan sekä Antin ja Elinan että Kelon ja Kiven vanhempia, eikö niin?

    • Kiitos perusteellisesta kommentista Annette!

      Ei, sinun ei tarvitse sitoutua sukupuolineutraaliin tai edes sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen, puhumattakaan kirkoasta eroamiseen tai lapsen nukuttamiseen kainalossa (perhepedissä) ollaksesi vihreä, äänestääksesi vihreitä tai tullaksesi mukaan vihreiden toimintaan.

      Sukupuolisensiviisyydestä olen kirjoittanut esimerkiksi tänne: https://leostranius.fi/2012/04/ekoisi-sukupuolisensitiivisyys/

      Ekoisi-blogissa sivutaan joustavasti muitakin teemoja kuin ekovanhemmuutta. Ympäristöasiat ovat toki minulle tärkeitä, mutta vanhemmuuden myötä olen oppinut paljon myös esimerkiksi kiintymysvanhemmuudesta: https://leostranius.fi/2012/05/ekoisi-kiintymysvanhemmuus-voiko-kolmevuotiasta-viela-imettaa/ – osa näistä jutuista edistää hyvin myös ympäristöystävällistä vanhemmuutta (esim. kestovaipat ja vessahätäviestintä) ja osa taas paljon vähemmän tai ei ollenkaan.

  3. Luettuani tekstisi luulen päässeeni perheesi ja ennen kaikkea sinun tunnelmiisi. Oma taustani on nimittäin se, että olen papin lapsi. Ja vaikka isäni ei pitänytkään mitään blogia, kyllähän pappi on aikamoinen julkkis varsinkin pienemmällä paikkakunnalla.

    Minusta oli lapsena todella ärsyttävää, että kaikki tiesivät minut ja perheeni. Kaikilla oli jonkunlainen käsitys siitä, miten perheessämme eletään ja miten meidän papin lapsina tulisi käyttäytyä. Jotkut eivät uskaltaneet pyytää meitä sisaruksia esimerkiksi kotiin syntymäpäiville siinä pelossa, että vanhempamme pahastuisivat, jos synttäreillä vaikkapa intouduttaisiin tanssimaan tai joku päästäisi vaikka vahingossa kirosanan. Papin lasta kohtaan oli kovat ennakkoluulot ja -odotukset. Ja sitten kaiken päälle se, että isäni puhetapaa matkittiin ja kaikki kyselivät, että tuleeko se taas pitämään meille päivänavausta jne. Ja kyllä, joskus paikkakunnan julkkiksen lapsia kiusattiinkin.

    Mutta kaikesta tästä huolimatta minusta kasvoi täysipäinen nuori, nuori aikuinen ja perheenäiti, joka on saanut kotinsa arvoista hyvän pohjan elämälle, ja sovellan noita arvoja mieleni mukaan nykyiseen elämääni. Tämä johtui siitä, että ensinnäkin minut kasvatettiin kotona hyviin arvoihin ja hyviin käytöstapoihin ja toiseksi perheessämme ei koskaan pyydelty anteeksi sitä, mitä satumme olemaan. Toiselle voi antaa tilaa eikä omia näkemyksiänsä ole pakko esittää ”ainoa oikea totuus” – mentaliteetilla, mutta silti jokaisella on oikeus elää omalla tavallansa. Minut rakastettiin kotona niin vahvaksi, että opin lopulta kääntämään silmätikun roolin vahvuudekseni, ja myöhemmässä elämässä minulla ei ole koskaan ollut hankaluuksia panna itseäni alttiiksi.

    Vaikka te elätte erilaista elämää, osasit varmasti poimia tekstistä yhtymäkohdat. Te kasvatatte lapsenne aidosti hyviin arvoihin. Te olette rohkeasti sitä, mitä te olette. Te ette aseta itseänne tarpeettomasti jalustalle muihin ihmisiin nähden. Te rakastatte lastanne ja pidätte hänestä hyvää huolta. Joten älä ole huolissasi: lapsenne kasvatus ja tulevaisuus ei voi mennä aivan metsään. Parhaassa tapauksessa hänestä voi tulla jopa oikein upea, humaani ja rohkea ihminen, joka luottaa hyvyyteen!

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!