Alkoholihaittojen vähentämien: Kahdeksan ehdotusta alkoholilakiin

Suomessa käytetään liikaa alkoholia. Selvitys suomalaisten alkoholiasenteista kertoo, että yli 90 prosenttia väestöstä käyttää alkoholia. Tästä 5-10 % on suurkuluttajia.

Alkoholihaittojen välittömät kustannukset ovat 0,8-1 miljardia euroa ja välilliset noin 3,2-5,9 miljardia euroa. Vuonna 2012 alkoholiveron tuotoksi on arvioitu 1,4 miljardia euroa.

Kaikkein eniten alkoholin kulutukseen vaikuttavat saatavuus ja hinta. Tämän jälkeen tehokkain keino alkoholihaittojen vähentämiseksi on mainonnan rajoittaminen.

Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi alkoholimainonnan rajoittaminen on vesittymässä.

Ohessa on kahdeksan vinkkiä alkoholin haittojen rajoittamiseksi:
– Alkoholiveron nostaminen
– Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen (esim. Ranska)
– Alkoholimyynnin ikärajan nostaminen (esim. Yhdysvallat)
– Ruokakaupassa myytävien juomien alkoholipitoisuuden rajoittaminen (esim. Ruotsi)
– Alkoholimyynnin ja anniskelun kellonaikojen lyhentäminen
– Alkoholin nauttimisen kieltäminen yleisissä puistoissa
– Ratti- ja ruorijuopumuksen promillerajan alentaminen
– Alkoholiteollisuuden sponsorointi ja mainonta pois urheilutapahtumista

Esimerkiksi hallitusohjelman mukaan Suomi aikoo tehdä seuraavaa:

”Tehostetaan toimia koko väestön sekä erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi alkoholin, tupakan, huumausaineiden ja rahapeliongelmien aiheuttamilta haitoilta. Uudistetaan raittiustyölaki kunnissa tehtävän päihdetyön kehittämiseksi. Jatketaan valtakunnallista alkoholiohjelmaa, jonka keskeisiä toimenpiteitä ovat alueellisen koordinaation mallin vakiinnuttaminen, alkoholilain kokonaisuudistus ja alkoholiverotuksen tarkistaminen.”

On turha kuvitella, että pelkkä valistus riittäisi. Käsi ylös, kuka ei ole kuullut tai tiedä alkoholin liikakäytön haittavaikutuksista.

Mitä muuta voisimme siis tehdä vähentääksemme alkoholin haittoja?

3 kommenttia artikkeliin ”Alkoholihaittojen vähentämien: Kahdeksan ehdotusta alkoholilakiin”

  1. Kulttuuriamme pitäisi ohjata kohti kohtuukäyttöä, ei kieltää alkoholia kokonaan. Uskon, että sen saavuttamiseksi alkoholin saantia ei pitäisi hankaloittaa, vaan helpottaa. Tieteellisten tutkimusten mukaan kielletty houkuttelee, ja kieltolaki itse asiassa lisäsi alkoholin käyttöä Suomessa, ja sen vaikutus on ollut pysyvä.

    Miksi edelleenkään viiniä ei saa ruokakaupoista ostettavaksi samalla kun ostaa muut päivällisen ainekset? Se tekee viinistäkin houkuttelevan päihteen, vaikka se sopisi enemmän sivistyneeseen kohtuulliseen nauttimiseen kuin haittakäyttöön.

    Kannatan siis sitä, että mietoja alkoholijuomia saa niihin kellonaikoihin kuin karkkia ja purkkihernekeittoakin, ja samoista paikoista. Itselläni karkin liikakäyttöä vähentää se, etten pidä sitä kotona. Alkoholia sen sijaan ei saa lähi-Alepasta aina kun haluaa, joten sitä on pakko varastoida kotiin.

    Mietojen ikärajaa voisi laskea, sillä on selvää, ettei nykyinen laki estä nuoria juomasta. Se pikemmminkin houkuttelee siihen. Alkoholia pitäisi myös saada nauttia kohtuullisesti julkisissa paikoissa, sen sijaan häiritsevään käyttöön pitäisi puuttua aina. Näin luotaisiin kulttuuria, jossa kohtuukäyttö on tavoiteltavaa, liikakäyttö tuomittavaa.

    Mielikuvamainonnan ja sponsoroinnin voisi toki kieltää.

    • Kiitos kommentista Marjut! Alkoholin täyskieltoa ei ainakaan tässä yhteydessä ole kukaan ehdottanut. Miten ohjaisit kulttuuriamme kohti kohtuukäyttöä? Tutkimusten mukaan alkoholin kulutukseen, kuten yleensäkin kulutukseen, vaikuttavat kaikkein eniten saatavuus ja hinta.

  2. Kyllä valistuksellakin voi vaikuttaa, eikä sen tarvitse olla vain puisevaa haitoista ja sairauksista saarnaamista, esim kännissä ole ääliö -kampanja oli varsin tehokas ja sinänsä osui kohderyhmään johon vaikkapa myyntiaikojen rajoitukset tai ikärajojen nosto ei liiemmin vaikuttaisi.

    Mielestäni pitäisi nimenomaan pyrkiä tämänsuuntaiseen asennemuokkaukseen pelkkien sääntöjen ja kieltojen sijaan, ts. ennaltaehkäistä mielummin kuin paikata jo tapahtunutta.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa