Katukampanjointia on nyt takana ensimmäinen viikko. Esitteitä on jaettu Pasilan juna-asemalla, Sörnäisissä, Hakaniemessä ja Helsingin keskustan alueella yhteensä 9000 kpl 50,5 tunnissa.
Ihmiset pysähtyvät vain harvoin juttelemaan. Eniten on haluttu keskustella Euroopan finanssikriisistä.
Yleensä ihmiset hymyilevät takaisin, kiittävät ja toivottavat jaksamista ja onnea kampanjointiin. Monet tulevat juttelemaan sen perusteella, että ovat äänestäneet minua viime eduskuntavaaleissa, saaneet minut vaalikoneessa ykköseksi tai tietävät minut jostain muusta yhteydestä.
Tämän lisäksi kadulla tapaa tietysti ison joukon tuttuja, kavereita ja ystäviä. Ja monet ottavat myös esitteitä jakeluun.
Välillä saa sitten osakseen toki myös haistattelua ja nimittelyä, joskus ihan hassuakin palautetta. Ohessa kuusi parhainta kadulla saamaani palautetta.
– ”Ei kiitos, olen jo äänestänyt” – Hmm. vaalit ovat siis 28.10., ennakkoäänestys 17.-23.10..
– ”Kiitos, en ehdi nyt” – Jos ehtii sanoa tuon, niin miten ei ehdi ottaa esitettä?
– ”Helsingistä? Etkö ymmärrä, että olen Espoosta?” – Ei sitä aina päällepäin huomaa.
– ”Etkö näe, että minulla on kädet taskussa?” – Huomasin, mutta saisiko siitä huolimatta olla esite?
– ”Vihreät! Heitä homo voltti” Kyllä kai voltteja saa heittää tai olla heittämättä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
– ”Halveksin suunnilleen kaikkea mitä hän edustaa”. – Kiitos palautteesta!
Ja sitten välillä on aivan mahtavia keskusteluja. Esimerkiksi viikonloppuna eräs rouva kävi kyselemässä, että kannatanko varmasti kaupunkimetsien suojelua, maksutonta joukkoliikennettä ja graffiteja. No todellakin! Vaikka kyllä yritin vähän toppuutella tarkentamalla, että pitäisi olla enemmän laillisia graffiti-seiniä – ja vaikka sähkökaappien koristukseksi sopivat hyvin tarrat ja julisteet, niin historiallisia rakennuksia tai puutaloja ei ole kyllä syytä tagata tai graffata.
