Ekoisi: Synnytyssairaaloihin kestovaippoja

Ystäväni sai vauvan. Katselin kuvaa, jossa tuore vanhempi vaihtaa synnytyssairaalassa vauvalle vaippaa.

Silmääni pisti kuitenkin yksi asia. Kyseessä on kertakäyttöinen vaippa. Voisiko synnytyssairaaloissa olla tarjolla lähtökohtaisesti kestovaippoja ja/tai harsoja?

Olemme itse käyttäneet vauvalla vessahätäviestinnän tukena kestovaippoja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä poikkeus oli vauvan ensimmäiset päivät, kun Kätilöopiston Haikaranpesässä vauvalle tarjottiin lähtökohtaisesti kertakäyttövaippoja.

Meillä oli kyllä mukana omat harsot, mutta rankan synnytyksen jälkeen meni pari päivää ennen kuin tajusimme alkaa käyttämään niitä.

Ystäväni kuvaa katsellessa jäin ihmettelemään, miksi synnytyssairaaloissa ei voisi olla lähtökohtaisesti tarjolla kestovaippoja. Erikoistapauksessa tai esimerkiksi erikseen pyydettäessä voisi saada käyttöönsä kertakäyttöisiä vaippoja.

Kestovaippojen tai harsojen käyttö lisäisi tietysti pyykin määrää. Käsittääkseni synnytyssairaaloissa on kuitenkin jo valmiiksi aika tehokkaat pesumahdollisuudet.

Kestovaippojen käyttäminen toisi mukanaan ainakin kolme merkittävää etua:
– Luonnonvaroja säästyisi
– Tuoreet vanhemmat oppisivat alusta pitäen käyttämään kestovaippoja ja voisivat testata eri malleja
– Synnytyssairaaloiden niukkoja raharesursseja säästyisi elintärkeisiin toimintoihin

Esimerkiksi äitiyspakkauksen (pitäisi olla mieluimmin vanhemmuus- tai lapsipakkaus) mukana tulee muutama kestovaippa ja harsoja. Milloin synnytyssairaalat siirtyvät kestovaippoihin?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.

6 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Synnytyssairaaloihin kestovaippoja”

  1. Uskoisin yhden syyn olevan hygienia, joka sairaaloissa pitää olla ymmärrettävistä syistä maksimissaan. Ja mistä materiaalista tehtäisiin vaippoja, jotka kestävät ehyinä 90 asteen pesun kerta toisensa jälkeen :/
    Ja tavallaan voin myös ymmärtää vanhempia, jotka eivät halua käyttää vauvallaan käytettyjä kestovaippoja. Vertaukseksi harva ostaisi kirpparilta itselleen käytettyjä alushousuja.

    • Miten hygienia voisi tähän liittyä? Kyllä kai se pissa ja kakka tulee yhtä lailla kertakäyttövaippoihinkin, joita säilytetään hyvä tovi roskiksissa. Ja voihan ne vaipat hyvin pesta 30-60 asteessa.

  2. Mielestäni olisi ihan hyvä tutkia kuinka onnistuisi kestovaippailu synnärillä niiden kertakäyttöjen rinnalla. Naamakirjassa ainakin annettiin kommenttia että joissakin pienemmissä laitoksissa neuvottiin ja kannustettiin harsojen käyttöön. Vähentäisi huimasti roskan määrää,( mikä ei edes maadu.)

    Olen käyttänyt harsoja lapsellani, joka on nyt 2,5 v enkä ikinä kokenut että ne olisi likaisia pesemisen jälkeen. Kertakäyttövaippoja käytin satunnaisesti, mutta ne alkoivat haisemaan todella nopeasti ( ja paljon pahemmalle kuin harsot.) Harsot taas yleensä vaihdoin kun ne olivat pissaiset tai kakkaiset eli periaatteessa lapsellani oli koko ajan puhtaat ja kuivat ”alushousut” yllä. Tietysti vaippaa piti vaihtaa usein, mutta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla onnistui.

  3. Hygienian otin esille siksi, että sairaalassa, myös synnytysosastoilla, on todettu esimerkiksi näitä kuuluisia sairaalabakteereita.
    Bakteerit eivät kuole kuin 60-90 asteen pesussa, siksi sairaaloissa kaikki materiaalit pestään niin korkeassa lämpötilassa. Toki kyse ei vain ole harvakseltaan esiintyvistä sairaalabakteereista, vaan paljon muistakin. Käsittääkseni yleinen käytäntö on 90 astetta esim. liinavaatteiden kanssa. Näin ollen myös (ja etenkin) vaipat pitäisi pestä korkeassa lämpötilassa eritteiden vuoksi (eritteissähän ne haitalliset eliöt ovat). Vastasyntyneet kun kovin herkkiä ovat vielä ilman kunnon vastustuskykyä.

    Mutta siis ideanani ei tokikaan ollut lytätä tätä ehdotustasi, hyvä sinänsä, mutta otin esille pari käytännön pointtia, jotka ovat saattaneet olla tällaisen kehityksen tiellä ja voivat tulla olemaankin. Ken tietää?
    Hyvinvointiyhteiskunnassa kaikenlaiset tartunnat erityistä aseptiikkaa vaativissa olosuhteissa pyritään minimoimaan kertakäyttötuotteilla..

  4. Tuskinpa kestovaippojen puutteessa on kyse hygieniasta, sillä vielä 90-luvun lopulla ainakin Jorvin sairaalassa Espoossa käytettiin harsoja enkä usko kenenkään epäilleen niiden puhtautta. Käyttäväthän vauvat sairaalan vaatteitakin. Luulen, että paine vaihtaa kertakäyttövaippoihin on tullut synnyttäjiltä.

  5. Vaipat kyllä kestää mainiosti 60 ja myös 90 asteen pesun. Voi olla et kuluu vähän nopeempaa, jos pesee kaikki pesut 90 asteessa, mut ei ne siitä hetkessä silti hajoa tai mene käyttökelvottomiksi.

    Iso osa kestoja käyttävistä ostaa ainakin osa vaipoista käytettynä, ei se eroais tosta mitenkään. Meillä on ostettu harsot uusina, kaikki muut kirppareilta tai huutiksesta ja ei ällötä muuten pätkääkään 😉

Kommentointi on suljettu.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Seuraa minua Instagramissa