Ekoisi: Synnytyssairaaloihin kestovaippoja

Ystäväni sai vauvan. Katselin kuvaa, jossa tuore vanhempi vaihtaa synnytyssairaalassa vauvalle vaippaa.

Silmääni pisti kuitenkin yksi asia. Kyseessä on kertakäyttöinen vaippa. Voisiko synnytyssairaaloissa olla tarjolla lähtökohtaisesti kestovaippoja ja/tai harsoja?

Olemme itse käyttäneet vauvalla vessahätäviestinnän tukena kestovaippoja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä poikkeus oli vauvan ensimmäiset päivät, kun Kätilöopiston Haikaranpesässä vauvalle tarjottiin lähtökohtaisesti kertakäyttövaippoja.

Meillä oli kyllä mukana omat harsot, mutta rankan synnytyksen jälkeen meni pari päivää ennen kuin tajusimme alkaa käyttämään niitä.

Ystäväni kuvaa katsellessa jäin ihmettelemään, miksi synnytyssairaaloissa ei voisi olla lähtökohtaisesti tarjolla kestovaippoja. Erikoistapauksessa tai esimerkiksi erikseen pyydettäessä voisi saada käyttöönsä kertakäyttöisiä vaippoja.

Kestovaippojen tai harsojen käyttö lisäisi tietysti pyykin määrää. Käsittääkseni synnytyssairaaloissa on kuitenkin jo valmiiksi aika tehokkaat pesumahdollisuudet.

Kestovaippojen käyttäminen toisi mukanaan ainakin kolme merkittävää etua:
– Luonnonvaroja säästyisi
– Tuoreet vanhemmat oppisivat alusta pitäen käyttämään kestovaippoja ja voisivat testata eri malleja
– Synnytyssairaaloiden niukkoja raharesursseja säästyisi elintärkeisiin toimintoihin

Esimerkiksi äitiyspakkauksen (pitäisi olla mieluimmin vanhemmuus- tai lapsipakkaus) mukana tulee muutama kestovaippa ja harsoja. Milloin synnytyssairaalat siirtyvät kestovaippoihin?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.

6 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Synnytyssairaaloihin kestovaippoja”

  1. Uskoisin yhden syyn olevan hygienia, joka sairaaloissa pitää olla ymmärrettävistä syistä maksimissaan. Ja mistä materiaalista tehtäisiin vaippoja, jotka kestävät ehyinä 90 asteen pesun kerta toisensa jälkeen :/
    Ja tavallaan voin myös ymmärtää vanhempia, jotka eivät halua käyttää vauvallaan käytettyjä kestovaippoja. Vertaukseksi harva ostaisi kirpparilta itselleen käytettyjä alushousuja.

    • Miten hygienia voisi tähän liittyä? Kyllä kai se pissa ja kakka tulee yhtä lailla kertakäyttövaippoihinkin, joita säilytetään hyvä tovi roskiksissa. Ja voihan ne vaipat hyvin pesta 30-60 asteessa.

  2. Mielestäni olisi ihan hyvä tutkia kuinka onnistuisi kestovaippailu synnärillä niiden kertakäyttöjen rinnalla. Naamakirjassa ainakin annettiin kommenttia että joissakin pienemmissä laitoksissa neuvottiin ja kannustettiin harsojen käyttöön. Vähentäisi huimasti roskan määrää,( mikä ei edes maadu.)

    Olen käyttänyt harsoja lapsellani, joka on nyt 2,5 v enkä ikinä kokenut että ne olisi likaisia pesemisen jälkeen. Kertakäyttövaippoja käytin satunnaisesti, mutta ne alkoivat haisemaan todella nopeasti ( ja paljon pahemmalle kuin harsot.) Harsot taas yleensä vaihdoin kun ne olivat pissaiset tai kakkaiset eli periaatteessa lapsellani oli koko ajan puhtaat ja kuivat ”alushousut” yllä. Tietysti vaippaa piti vaihtaa usein, mutta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla onnistui.

  3. Hygienian otin esille siksi, että sairaalassa, myös synnytysosastoilla, on todettu esimerkiksi näitä kuuluisia sairaalabakteereita.
    Bakteerit eivät kuole kuin 60-90 asteen pesussa, siksi sairaaloissa kaikki materiaalit pestään niin korkeassa lämpötilassa. Toki kyse ei vain ole harvakseltaan esiintyvistä sairaalabakteereista, vaan paljon muistakin. Käsittääkseni yleinen käytäntö on 90 astetta esim. liinavaatteiden kanssa. Näin ollen myös (ja etenkin) vaipat pitäisi pestä korkeassa lämpötilassa eritteiden vuoksi (eritteissähän ne haitalliset eliöt ovat). Vastasyntyneet kun kovin herkkiä ovat vielä ilman kunnon vastustuskykyä.

    Mutta siis ideanani ei tokikaan ollut lytätä tätä ehdotustasi, hyvä sinänsä, mutta otin esille pari käytännön pointtia, jotka ovat saattaneet olla tällaisen kehityksen tiellä ja voivat tulla olemaankin. Ken tietää?
    Hyvinvointiyhteiskunnassa kaikenlaiset tartunnat erityistä aseptiikkaa vaativissa olosuhteissa pyritään minimoimaan kertakäyttötuotteilla..

  4. Tuskinpa kestovaippojen puutteessa on kyse hygieniasta, sillä vielä 90-luvun lopulla ainakin Jorvin sairaalassa Espoossa käytettiin harsoja enkä usko kenenkään epäilleen niiden puhtautta. Käyttäväthän vauvat sairaalan vaatteitakin. Luulen, että paine vaihtaa kertakäyttövaippoihin on tullut synnyttäjiltä.

  5. Vaipat kyllä kestää mainiosti 60 ja myös 90 asteen pesun. Voi olla et kuluu vähän nopeempaa, jos pesee kaikki pesut 90 asteessa, mut ei ne siitä hetkessä silti hajoa tai mene käyttökelvottomiksi.

    Iso osa kestoja käyttävistä ostaa ainakin osa vaipoista käytettynä, ei se eroais tosta mitenkään. Meillä on ostettu harsot uusina, kaikki muut kirppareilta tai huutiksesta ja ei ällötä muuten pätkääkään 😉

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa