Vauvan myötä lisääntynyt tavaramäärä on häirinnyt minua alusta lähtien. Olen myös ehtinyt jo listaamaan, mitä tavaroita vauva vuorokauden aikana käyttää.
Leluja meillä on ollut kuitenkin todella vähän. Tosin niitäkin alkaa nyt kertyä nurkkiin jonkin verran. Tällä hetkellä vauvalla on yhteensä 16 eri lelua (ks. kuva).
Vappu Taipale viittaa Osku Pajamäen Perintö vai perintä -kirjassa pohjoismaisen leikkikaluinstituutin tekemään tutkimukseen, jonka mukaan 1900-luvun alussa lapsilla oli viisi eri lajia leikkikaluja ja 1990-luvun lopussa 534 lajia. Tässä laskennassa esimerkiksi legot ovat yksi laji.
En toki kaipaa takaisin 1900-luvun alkuun ja sen aikaiseen kasvatukseen. Siitä huolimatta ainakin luonnonvarojen kulutuksen kannalta kehitys on huolestuttavaa. Kuinka paljon lapset oikeasti tarvitsevat leluja? Entä voisiko esimerkiksi tabletti korvata suurimman osan leluista? Vai tuleeko se jo nykyisten lelujen lisäksi ja kuluttaa muutenkin enemmän luonnonvaroja kuin laatikollinen erilaisia muovihärpäkkeitä?
Leikkiminen on tietysti lapsen työtä. Tietty leikkikalu, joka aikuisten maailmassa toteuttaa vain tiettyä tarkoitusta, voi kuitenkin rajoittaa lapsen luovuuden, kielen ja ajattelun kehittymistä. Toisaalta monet leikkikalut voivat olla hyvinkin opettavaisia ja antaa virikkeitä lapsen kehitykseen.
Kuinka paljon sitten yksivuotias tarvitsee leluja kehittyäkseen ja elääkseen tasapainoisen lapsuuden? Meillä leluja on yhteensä mainittu 16 kpl (kuvassa vauvan kaikki lelut). Ja hyvin olemme tällä määrällä toistaiseksi selviytyneet. Itse asiassa eniten vauva on leikkinyt muutamalla pallolla ja kaikilla muilla mahdollisilla kodin tavaroilla ja esineillä.
Jonkin verran enemmän leluja on vuoden aikana jostain kertynyt, mutta olemme laittaneet ylimääräisiä saman tien kiertoon. Lelua emme ole kuitenkaan ostaneet. Kaikki on saatu jostain käytettynä tai lahjoina.
Jatkossa tilanne tietysti muuttuu, kun lapsi kasvaa isommaksi ja alkaa myös itse haluta erilaisia asioita ja tavaroita. Tavoitteena kuitenkin on, että pystymme inspiroimaan lapsen mielikuvitusta jollain muulla tavalla kuin tavaroilla. Samalla toivomme, että myös ystävämme ja sukulaisemme arvostavat näkemystänne siitä, että ilman valtavaa määrää leluja lapsesta voi kehittyä ihan kelvollinen yksilö.
Miksi leluja kannattaa olla mieluimmin vähän kuin paljon? Ohessa on kolme huomiota.
1. Lapsen keskittymiskyky, luovuus ja mielikuvitus paranevat. Ilman lelujakin voi keksiä kiinnostavia leikkejä. Yksittäistapauksista ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta on ollut kiinnostavaa seurata läheltä muutamaa tapausta. Meillä on ollut pieni laatikollinen erilaisia keittiötavaroita, rasioita ja viinipullonkorkkeja. Toiset lapset keksivät niistä mielikuvituksellisia leikkejä ja toiset taas eivät yhtään mitään – kaipaavat näiden arkitavaroiden sijaan omien sanojensa mukaan ”leluja”.
2. Säästyy tilaa ja asuinneliöitä. Esimerkiksi Helsingin Käpylässä asuinneliö maksaa noin 3000-4000 euroa. Parille ylimääräiselle lelulaatikolle voi siis tulla aika reilusti hintaa. Lisäksi esimerkiksi pihalla voi suosia yhteisleluja.
3. Siivoaminen ja järjestely ovat helpompia. Vähän leluja tarkoittaa tietysti vähän sotkua ja epäjärjestystä. Ja tällä hetkellä noiden 16 lelun kerääminen lattialta takaisin laatikkoon on todella helppoa ja nopeaa.
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.
Tabletteja ei kannata edes leikillään pohtia lelujen korvikkeeksi. Ensinnäkin tietotekniikka syö kaikenikäisten keskittymiskykyä. Jokainen voi miettiä, miten rikkonaiseksi tekniikka on oman elämän muuttanut. Toinen juttu on tablettien ym. laitteiden säteily, jota lapset eivät itse voi ymmärtää ja jolta heitä tulisi suojata, vaikka se vaikeaa onkin. Kolmas asia on, että lapsille kannattaisi jo alusta pitäen opettaa, ettei jatkuvasti uusia laitteita tuottavan teknologiateollisuuden tukeminen kuulu kestävään elämäntapaan.
Tabletti ei korvaa leluja, sillä lapsi haluaa tehdä asioita käsillä.
Meidän yksivuotias käyttää sujuvasti isoveljen (5 v.) leluja. Hän käpistelee mielellään esimerkiksi isoja autoja, joista löytyy avautuvat ovet. Pehmeät pallot ja legoukot pitävät pintansa ahuskoina leluina. Kypärän tai ninjahuivin laittaminen päähän ja pois vaikuttaa mielenkiintoiselta puuhalta.
Jos yksivuotiaalla riittää kärsivällisyyttä, myös työkalupakin voi antaa leikkikaluksi. Erinäiset ruuvimeisselit, kuusiokoloavaimet ja muut työkalut menevät meillä leluina.
Kaikenkaikkiaan leluja ei tarvitse kovinkaan montaa, aikuisten tavarat riittävät pitkälle. Poikkeuksena joku lapselle tarkoitettu lautapeli, jossa on isot pelinappulat ja selkeät säännöt. Puisia omenoita voi yrittää syödä ja paiskia. Sama ei onnistu aikuisten pelinappuloilla -yleensä.
Huh. Kuten edelliset kirjoittajat, minä suorastaan kauhistuin ehdotusta lelujen korvaamisesta tabletilla. Lapsi kehittyy varmasti täydellisesti, vaikkei olisi aikuisikään mennessä koskenutkaan tablettiin, mutta jos lelut olisi korvattu tabletilla, tulisi lapselle pian ongelmia monessa niin motorisessa kuin älyllisessäkin kehityksessä.
Ja ympäristökuormitusmielessäkin. Tabletin ymp.kuormituksella valmistaa suuren määrän lelukrääsää, varsinkin sukupolvelta toiselle kestäviä perusleluja. Peruslegot ja erilaiset muut palikat ovat varmaan lelujen ekologista aatelia. Ja pallo!