Päivä ilman sähköä (Earth Hour)

Kirjoitin Nuorten Luonto -lehteen hiljattain kolumnin, jossa kysyin pärjäisitkö päivän ilman sähköä. Kukaan ei ole toistaiseksi vastannut haasteeseen ja kirjoittanut kokemuksistaan aiheeseen liittyen.

On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole itse valmis sytyttämään kynttilää. Näin ollen päätin kokeilla hommaa itse. Eli olla käytännössä päivän ilman sähköä lauantaina 31.3. Earth Hour -hengessä. Etukäteisvalmisteluja en päivää varten tehnyt.

Oheisessassa kuvassa parvekejääkaappi ja alla kuusi havaintoja päivän ajalta:

1. Aamuaskareet olivat pahasti riippuvaisia sähköstä. Aamulla huomasin, että kaikki kelloni toimivat sähköllä tai paristolla. Aamutee jäi juomatta, koska olisin tarvinnut siihen vedenkeitintä. Myös parta jäi ajamatta, koska en halunnut käyttää sähköllä toimivaa partakonettani.

2. Jääkaapissa oli paljon turhaa, eikä sitä oikeastaan keväällä tarvitse, kun on parveke. Aamupuuron syön yleensä aina kypsentämättömänä. Käytännössä siihen kuuluu neljän viljan luomuhiutaleita, auringonkukan siemeniä, kaakaorouhetta, mustaherukoita ja soijamaitoa. Tosin puuroa lautaselle laittaessani huomasin, että jääkaappi (soijamaito) ja pakastin (mustaherukat) olivat päällä. Sammutin ne välittömästi.

Jääkaappia tyhjentäessä huomasin, että huomattava osa siellä olleista elintarvikkeista säilyy myös huoneenlämmössä. Näitä olivat esimerkiksi avaamattomat säilykkeet, leivät, öljyt sekä juurekset ja vihannekset. Tulipa siis tehtyä samalla jääkaappitarkistus. Kaupan päälliseksi vielä pesin tyhjän jääkaapin puhtaaksi. Myös pakkanen meni samalla kertaa pois päältä. Pakastimen ovea en avannut, jotta marjat pysyisivät kylminä.

3. Lounaalla fuskasin. Lounaaksi ehdotin puolisolleni kylmää tofusalaattia. Sähkölakossa kun en pystynyt käyttämään sähköhellaa. Hän ei suostunut, vaan valmisti ruoan itse. Näin ollen en viitsinyt ruveta erikseen tekemään tofusalaattiani. Söin kiltisti puolisoni (sähköhellalla) valmistamaa herkullista tomaatti-tofu-pastaa.

4. Siivous jäi puolitiehen, kun en voinut imuroida. Päivän aikana oli tarkoitus myös siivota. Tajusin kuitenkin, että imurointi ilman sähköä ja vessan pesu pimeässä tai kynttilän valossa ei onnistu. Sain siis vain pyyhittyä pölyt, vietyä roskat ja kasteltua kukat. Siivous jäi seuraavaan päivään.

5. Iltapäivällä olisi ollut hommia, mutta otin rennosti. Kaikki tehtävälistalla olleet hommat olivat riippuvaisia tietokoneesta tai verkosta, joten hommat jäivät tekemättä. Sen sijaan tein perusteellisen siivouksen pöytälaatikkoihini, luin lehtiä ja kirjoja sekä olin vauvan kanssa. Lopulta päätin lähteä vauvan ja vaunujen kanssa myös juoksemaan. Juostessa tajusin, että sykemittarini ja radioni toimivat tietysti sähköllä. Äh.

6. Varsinaisen Earth Hourin aikaan (klo 20.30-21.30) yritin nukuttaa vauvaa kantoreppuun. Puolisoni oli yläkerran naapurin luona leikkimässä heidän lasten kanssa. Kyllästyin jossain vaiheessa kävelemään kantorepun kanssa pitkin pimeää kämppää ja siirryin yläkertaan. Siellä valot olivat pois kaikista muista huoneista paitsi lastenhuoneesta, jota yritin vältellä. Lapset ja puolisoni kun eivät suostuneet sammuttamaan valoja tuosta yhdestä huoneesta.

Mikä vaikutus tällä kaikella sitten oikein on? Helsingin energian mukaan Earth Hour -kampanja la 31.3. kello 20.30-21.30 säästi sähköä Helsingissä arvioiden mukaan noin 1 MWh:n, joka vastaa suunnilleen yksiön vuotuista sähkönkulutusta. Aika vähän.

Päivä ilman sähköä teki kuitenkin hyvin näkyväksi jälleen kerran sen, miten riippuvaista oma arki on sähkönkulutuksesta. Lisäksi se auttoi omalta osaltani tehostamaan jääkaapin käyttöä sekä huomaamaan, että kerrostaloasunnossakin voisi hyvin elää ilman jääkaappia vähintään keväisin  ja syksyisin, kun ulkolämpötila on juuri sopivan viileä.

PS. Haastan edelleen kaikki mukaan vuorokauden mittaiseen Älä käytä sähköä -päivään sekä kertomaan tempauksen kokemuksista. Ajankohdan voi valita vapaasti. Tarinat voi lähettää osoitteeseen leo.stranius [at] luontoliitto.fi tai laittaa vaikka tämän kirjoituksen kommetteihin. Parhaimmat palkitaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Päivä ilman sähköä (Earth Hour)”

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta, tekisi mieli kokeilla.
    Mutta mikä lasketaan? Omakotitalossa vedentulo on riippuvainen sähköstä ja päivä ilman vettä housuunsa sontivan ja syömään opettelevan (=sotkevan) vauvan kanssa on jo sen luokan extremeä että vapaaehtoisesti siihen ei mielellään ryhdy. On kyllä kokeiltu sekin, talvella vietettiin joskus pitkiäkin aikoja ilman sähköä eli myös ilman vettä.
    Valot, lämpö ja ruoanvalmistus hoituu ihan perinteisin menetelmin melko vaivatta, varsinkin nyt kun iltaisin on jo valoisaa.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!