Olen aiemmin kirjoittanut vauvatavarasta ja tavara-ahdistuksesta, listannut vauvan vuorokauden aikana tarvitsemia tavaroita sekä vielä vertaillutkin eri tavaroita, kuten lastenvaunuja ja kantoliinaa tai kesto- ja kertakäyttövaippoja keskenään.
Onneksi vauva-arki ei ainakaan meillä kuitenkaan ole oikeasti näin tavarakeskeistä, kuten äkkiä saattaisi luulla. Vielä on kuitenkin yksi teema, jota jäimme yhdessä puolisoni Annukan kanssa pohtimaan.
Miten paljon tavaroita kannattaa hankkia etukäteen ja miten paljon vasta tarpeen mukaan? Tätä aihetta on myös Annukka sivunnut aiemmin: Vauvaelämään valmistautumisesta – Onko kamamäärän minimointi aina ekoteko?
Itse olen ollut vauvan tavaroiden hankinnan suhteen hyvin kriittinen ja painottanut tarveperusteista hankintaa siinä missä Annukka on ehkä halunnut tehdä vastaavia hankintoja hiukan etupainotteisemmin. Molemmissa lähestymistavoissa on puolensa. Meidän tapauksessa molemmat ovat olleet välillä sekä oikeassa että väärässä.
Esimerkiksi Annukan hankkima sängyn kosteussuoja perhepetiä varten tai etukäteispohdinnat asunnon huonekalujen järjestyksestä ovat menneet hukkaan. Käytännön arki kun on lopulta osoittanut miten mikäkin asia loksahtaa kotona paikalleen. Esimerkiksi etukäteen saatu imetystyyny osoittautui toimimattomaksi. Onneksi naapurilta saatiin kuitenkin nopeasti parempi.
Toisaalta esimerkiksi hoitoalustan, lastenvaunujen ja kestovaippojen hankinta etukäteen on meidän tapauksessa osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Varsinkin alussa on aika paljon tarvittavia asioita eli kyllä jotain etukäteen kannattaa hommata. Muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa voi olla aika raskasta lähteä hankkimaan ensimmäisiä bodeja tai vaippoja, ellei mitään ole valmiiksi.
Monia asioita, joille on kuitenkin ollut käyttöä, emme taas osanneet arvioida lainkaan etukäteen. Nämä on kuitenkin saatu nopeasti naapureilta tai ystäviltä, kun on tarvittu.
Itse painottaisin valmistautumisessa tavara- tai materiakeskeisyyden sijaan kuitenkin valmistautumista henkisesti ja tiedollisesti itse vauva-arkeen. Tavaroiden hankkimisen tai hamstraamisen sijaan voi lukea alan kirjallisuutta ja oppaita sekä alkaa valmistautua erilaisiin tilanteisiin ja arjen aikataulumuutoksiin.
Tässä vielä joitakin omasta mielestäni hyviä kirjavinkkejä vauva-arkea varten:
– Hanna Hirvonen: Isä syntymässä
– Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
– Katri Pääkkö-Matilainen: Kiintymysvanhemmuus (pdf)
– Elina Tanskanen: Jetlagissa
– Eve Mantu: Musta tulee perhe
– Janne Huttunen: Isyyspakkaus
– Ben Furman, Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus
– Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen
– Sonja Luybomirsky: Kuinka onnelliseksi
– Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
Ja tietenkin kannattaa lueskella blogeja. Ekoisin lisäksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi Project Mamaa.
Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio
– Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
– Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
– Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
– Osa 37: Perhelomalla Hangossa
– Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
– Osa 39: Wanted: Ekologinen päiväkoti
– Osa 40: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
– Osa 41: Tavoitteena tasajako: Koti- ja lastenhoitotyöt + esimerkkipäivä
Lisää omasta mielestä hyviä kirjoja:
Luonnolllinen lapsuus (Tiina Kaitaniemi). Kaikesta en ole evoluutiobilsan kanssa lainkaan samaa mieltä, mutta mut vakuutti esimerkiksi perustelut siitä, miksi nykymittapuun mukaan ”vaativa vauva” on evoluutiossa ollut hyvä selviytyjä ja kirja motivoi mua myös imetyksen tärkeyteen.
Äidin voimakirja (Mervi Juusola). En ole self help-kirjoen ystävä, mutta tämä olikin faktapohjainen ja järkevä.
Nyt meillä luetaan Omin sormin suuhun (Gill Rapley). Sisällön olisi voinut tiivistää 15 sivuun, aika jankuttava siis, mutta sormiruokailu kiinnostaa niin tämä löytyi kirjastosta.
Musta ehkä paras lähde on kuitenkin ollut netistä ladattava KiVa ryn ilmainen kirja (googlaa KiVa ry ja kirja, niin löytyy).
Kiitos Riikka! Toden totta! Unohdin jostain syystä ihan kokonaan Kaitaniemen kirjan. Se on mun mielestä niin hyvä, että lisään sen tuohon listaan näin jälkikäteen.
Vähän myöhemmin hyviä ovat:
Mervi Juusola: ”Vahvaksi rakastetut lapset”
Ross W. Greene: ”Tulistuva lapsi”
Ben Furman: ”Muksuoppi”
Ei niinkään vauvakirja, laajemminkin vanhemmuudesta ja lapsista
Myla & Jon Kabat-Zinn: Jokapäiväiset ilonaiheet
Itse olen taas sitä mieltä ettei noita kirjoja kannata kauheasti lueskella. Kaikilla on kuitenkin omat systeemit ja omat parhaat keinot rakentaa oman näköinen lapsiperhe-elämä. Kirja on kuitenkin vaan yhden henkilön näkemys asiasta. Paras lasten kasvatus neuvo tuli appiukoltani, viiden lapsen isältä, kun alettiin ensimmäistä odottamaan. Hän totesi että ensin oli viisi kasvatusperiaatetta eikä yhtään lasta ja yht’äkkiä olikin viisi lasta eikä yhtään kasvatusperiaatetta. Nyt kun näitä muksuja on kohta neljä niin voin vaan itse todeta saman: kannattaa antaa mennä ihan fiilispohjalta.Jos kodissa on rakastava tunnelma ei ole mitään väliä käytetäänkö tuttia vai ei, nukutaanko perhepedissä vai pinniksessä, juodaanko korviketta vai äidinmaitoa, kannetaanko kantoliinassa vai ei…esimerkkejä on loputtomiin.