Ekoisi: Tavaroiden sijaan kannattaa hankkia tietoa: Tässä kirjavinkkejä!

Olen aiemmin kirjoittanut vauvatavarasta ja tavara-ahdistuksesta, listannut vauvan vuorokauden aikana tarvitsemia tavaroita sekä vielä vertaillutkin eri tavaroita, kuten lastenvaunuja ja kantoliinaa tai kesto- ja kertakäyttövaippoja keskenään.

Onneksi vauva-arki ei ainakaan meillä kuitenkaan ole oikeasti näin tavarakeskeistä, kuten äkkiä saattaisi luulla. Vielä on kuitenkin yksi teema, jota jäimme yhdessä puolisoni Annukan kanssa pohtimaan.

Miten paljon tavaroita kannattaa hankkia etukäteen ja miten paljon vasta tarpeen mukaan? Tätä aihetta on myös Annukka sivunnut aiemmin: Vauvaelämään valmistautumisesta – Onko kamamäärän minimointi aina ekoteko?

Itse olen ollut vauvan tavaroiden hankinnan suhteen hyvin kriittinen ja painottanut tarveperusteista hankintaa siinä missä Annukka on ehkä halunnut tehdä vastaavia hankintoja hiukan etupainotteisemmin. Molemmissa lähestymistavoissa on puolensa. Meidän tapauksessa molemmat ovat olleet välillä sekä oikeassa että väärässä.

Esimerkiksi Annukan hankkima sängyn kosteussuoja perhepetiä varten tai etukäteispohdinnat asunnon huonekalujen järjestyksestä ovat menneet hukkaan. Käytännön arki kun on lopulta osoittanut miten mikäkin asia loksahtaa kotona paikalleen. Esimerkiksi etukäteen saatu imetystyyny osoittautui toimimattomaksi. Onneksi naapurilta saatiin kuitenkin nopeasti parempi.

Toisaalta esimerkiksi hoitoalustan, lastenvaunujen ja kestovaippojen hankinta etukäteen on meidän tapauksessa osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Varsinkin alussa on aika paljon tarvittavia asioita eli kyllä jotain etukäteen kannattaa hommata. Muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa voi olla aika raskasta lähteä hankkimaan ensimmäisiä bodeja tai vaippoja, ellei mitään ole valmiiksi.

Monia asioita, joille on kuitenkin ollut käyttöä, emme taas osanneet arvioida lainkaan etukäteen. Nämä on kuitenkin saatu nopeasti naapureilta tai ystäviltä, kun on tarvittu.

Itse painottaisin valmistautumisessa tavara- tai materiakeskeisyyden sijaan kuitenkin valmistautumista henkisesti ja tiedollisesti itse vauva-arkeen. Tavaroiden hankkimisen tai hamstraamisen sijaan voi lukea alan kirjallisuutta ja oppaita sekä alkaa valmistautua erilaisiin tilanteisiin ja arjen aikataulumuutoksiin.

Tässä vielä joitakin omasta mielestäni hyviä kirjavinkkejä vauva-arkea varten:
– Hanna Hirvonen: Isä syntymässä
– Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
– Katri Pääkkö-Matilainen: Kiintymysvanhemmuus (pdf)
– Elina Tanskanen: Jetlagissa
– Eve Mantu: Musta tulee perhe
– Janne Huttunen: Isyyspakkaus
– Ben Furman, Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus
– Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen
– Sonja Luybomirsky: Kuinka onnelliseksi
– Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi

Ja tietenkin kannattaa lueskella blogeja. Ekoisin lisäksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi Project Mamaa.

Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
Osa 33: Ekoisin joulumuistio
Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
Osa 37: Perhelomalla Hangossa
Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
Osa 39: Wanted: Ekologinen päiväkoti
Osa 40: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
Osa 41: Tavoitteena tasajako: Koti- ja lastenhoitotyöt + esimerkkipäivä

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Tavaroiden sijaan kannattaa hankkia tietoa: Tässä kirjavinkkejä!”

  1. Lisää omasta mielestä hyviä kirjoja:
    Luonnolllinen lapsuus (Tiina Kaitaniemi). Kaikesta en ole evoluutiobilsan kanssa lainkaan samaa mieltä, mutta mut vakuutti esimerkiksi perustelut siitä, miksi nykymittapuun mukaan ”vaativa vauva” on evoluutiossa ollut hyvä selviytyjä ja kirja motivoi mua myös imetyksen tärkeyteen.
    Äidin voimakirja (Mervi Juusola). En ole self help-kirjoen ystävä, mutta tämä olikin faktapohjainen ja järkevä.
    Nyt meillä luetaan Omin sormin suuhun (Gill Rapley). Sisällön olisi voinut tiivistää 15 sivuun, aika jankuttava siis, mutta sormiruokailu kiinnostaa niin tämä löytyi kirjastosta.
    Musta ehkä paras lähde on kuitenkin ollut netistä ladattava KiVa ryn ilmainen kirja (googlaa KiVa ry ja kirja, niin löytyy).

    • Kiitos Riikka! Toden totta! Unohdin jostain syystä ihan kokonaan Kaitaniemen kirjan. Se on mun mielestä niin hyvä, että lisään sen tuohon listaan näin jälkikäteen.

  2. Vähän myöhemmin hyviä ovat:

    Mervi Juusola: ”Vahvaksi rakastetut lapset”
    Ross W. Greene: ”Tulistuva lapsi”
    Ben Furman: ”Muksuoppi”

  3. Ei niinkään vauvakirja, laajemminkin vanhemmuudesta ja lapsista
    Myla & Jon Kabat-Zinn: Jokapäiväiset ilonaiheet

  4. Itse olen taas sitä mieltä ettei noita kirjoja kannata kauheasti lueskella. Kaikilla on kuitenkin omat systeemit ja omat parhaat keinot rakentaa oman näköinen lapsiperhe-elämä. Kirja on kuitenkin vaan yhden henkilön näkemys asiasta. Paras lasten kasvatus neuvo tuli appiukoltani, viiden lapsen isältä, kun alettiin ensimmäistä odottamaan. Hän totesi että ensin oli viisi kasvatusperiaatetta eikä yhtään lasta ja yht’äkkiä olikin viisi lasta eikä yhtään kasvatusperiaatetta. Nyt kun näitä muksuja on kohta neljä niin voin vaan itse todeta saman: kannattaa antaa mennä ihan fiilispohjalta.Jos kodissa on rakastava tunnelma ei ole mitään väliä käytetäänkö tuttia vai ei, nukutaanko perhepedissä vai pinniksessä, juodaanko korviketta vai äidinmaitoa, kannetaanko kantoliinassa vai ei…esimerkkejä on loputtomiin.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!