Presidentinvaalit: Pekka Haavisto vai Sauli Niinistö?

Pekka Haavisto teki presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella historiaa ja nousi ensimmäisenä vihreänä ehdokkaana toiselle kierrokselle.

Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen sekä kyky toimia esimerkiksi rauhanvälittäjänä ja kansakunnan yhdistäjänä on parempi kuin Sauli Niinistöllä. Haavisto on myös selvästi Niinistöä parempi esiintyjä.

Niinistön vahva puoli lienee raha- ja talouspolitiikassa sekä Kokoomuksen hyvässä vaalikampanjakoneistossa ja -osaamisessa.

Ympäristön näkökulmasta valinta on selvä: Pekka Haavistolla on ylivoimaisesti kovimmat näytöt toimimisesta ympäristökysymysten parissa niin Koijärvellä, ympäristöministerinä kuin YK:n parissakin suhteessa Niinistöön.

Mikäli raha ja suuryritysten etu on tärkein arvo, kannattanee äänestää Niinistöä. Pekka Haavisto näyttää olevan kuitenkin useimmilla osa-alueilla selvästi vahvempi kuin Niinistö.

Pekka Haavistoa kannattaa siis äänestää toisella kierroksella mielestäni seuraavista viidestä syystä:
– Ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen
– Kyky esiintyä kansakunnan johtajana ja yhdistäjänä
– Rauhanvälittäjän taidot
– Esiintymistaidot
– Ympäristökysymykset , ihmisoikeudet ja eläinten hyvinvointi

Käytännössä Pekka Haavisto lähtee toiselle kierrokselle kuitenkin haastajana. Mikäli oletetaan, että vasemmiston äänet (SDP ja Vasemmistoliitto) menevät Haavistolle, kristillisten Niinistölle ja muiden (erityisesti keskusta ja perussuomalaiset) jakautuvat tasaisesti molempien ehdokkaiden kesken, voittaa Niinistö toisen kierroksen selvästi (54,3% vs. 45,8%, ks. alla oleva taulukko).

Pekka Haaviston pitää siis pystyä vakuuttamaan joko keskustan tai perussuomalaisten äänestäjät. Tätä silmälläpitäen Haavisto on onneksi tehnyt hyvää pohjatyötä ensimmäisellä kierroksella eikä vaikuta lainkaan epätodennäköiseltä, ettei hän pystyisi nousemaan Niinistön ohi.

Alla taulukko presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kannatuksesta ja karkea arvio, miten äänet toisella kierroksella jakautuvat Niinistön ja Haaviston välillä, ellei jotain yllättävää tapahdu.

1. kierros Niinistö Haavisto
Sauli Niinistö (kok.) 37 37
Pekka Haavisto (vihr.) 18,8 18,8
Paavo Väyrynen (kesk.) 17,5 8,75 8,75
Timo Soini (ps.) 9,4 4,7 4,7
Paavo Lipponen (sd.) 6,7 6,7
Paavo Arhinmäki (vas.) 5,5 5,5
Eva Biaudet (r.) 2,7 1,35 1,35
Sari Essayah (kd.) 2,5 2,5
Yhteensä 54,3 45,8

 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että toiselle kierrokselle lähdetään osittain tyhjältä pöydältä ja liikkumista voi tapahtua myös jo kertaalleen Niinistöä ja Haavistoa äänestäneiden välillä. Tästä näkökulmasta katsottuna tilanne on siis täysin auki.

Ohessa vielä molempien ehdokkaiden mainokset. Kumpi sinut vakuuttaa paremmin?

Kannattaa lukea myös tämä: Ympäristön ystävän valinta presidentiksi?

6 kommenttia artikkeliin ”Presidentinvaalit: Pekka Haavisto vai Sauli Niinistö?”

  1. ”Presidentti on työ” sanoo mies, joka on ollut jo 15 vuotta eläkkeellä.

  2. Niinistö ollut 15 vuotta eläkkeellä? 15 vuotta sitten eli 1997 Niinistö oli valtiovarainministeri ja oli sitä aina vuoteen 2003 asti. Tämän jälkeen hän oli vuodet 2003-2007 Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Vuodet 2007-2011 hän oli kansanedustajana ja eduskunnan puhemiehenä. Eläkkeellä hän on ollut vasta vajaa vuoden, ja kohta taas jatkuu työt seuraavat kuusi vuotta.

  3. On aika rohkea olettamus, että kaikki ensimmäisellä kierroksella Lipposta tai Arhinmäkeä siirtyisivät Haaviston taakse. Itse kyllä kuulun tähän joukkoon, mutta mutu-tuntuma ainakin tässä vaiheessa on ollut että iso osa jättää äänestämättä kokonaan tai äänestää tyhjää.

  4. Itse äänestän Haavistoa oikeastaan siksi, että hän edustaa mielestäni uutta transmoderian postkapitalistista aikaa, jossa aletaan kunnella yhä enemmän myös muiden kuttuurien ja vähemmistöjen ihmisiä. Mä veikkaan, että meneillään on maailmanlaajuinen mudonmuutos, jossa myös kehitysmaiden ihmisten ääniä aletaan kunnella.

  5. Tämä kannataa ottaa esille. Minua jäi kiusaamaan kun tuotiin esille ettei sivari voi olla presidentti. Eihän Tarja Halonenkaan ole armeijaa käynyt ja hyvin on selvinnyt. Suomessa on niin korkeasti koulutettuja armeijan osaajia, ettei siihen ensimmäiseksi pressaa tarvita.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!