Suden Aika: Suden suojelu kaupunkilaisen näkökulmasta

*Michelle*(xena2542)-on/off flickr

Suomessa sudet aiheuttavat haittaa lähinnä saalistamalla koti- ja karjaeläimiä, esimerkiksi metsästyskoiria, poroja ja lampaita. Lisäksi susi herättää ihmisten keskuudessa pelkoja vaikka susi on surmannut ihmisen viimeksi Turun seudulla joskus 1880-luvun alussa. Tosin tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi.

Vertailun vuoksi esimerkiksi elokuussa 2010 tieliikenteessä sattui Tilastokeskuksen mukaan 667 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. Niissä kuoli 26 ja loukkaantui 821 ihmistä. Ihmisille aiheuttaman kärsimyksen lisäksi tieliikenne tappaa vuosittain Suomessa eismerkiksi yli neljä miljoonaa lintua.

Susien aiheuttama haitta yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle tai metsästäjälle on kuitenkin selkeä. Myös pelko on varmasti aidosti koettua. Susi ei aiheuta vastaavia ongelmia kaupungeissa asuville. Miksi siis kaupunkilaisen pitäisi olla kiinnostunut sudesta? Ja millä oikeudelle esimerkiksi kaupungissa asuvat osallistuvat susien suojelusta käytävään keskusteluun sekä tuomitsevat susien kaatoluvat ja salametsästyksen maaseudulla.

Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelulle on vankat perusteet.

1. Luonnon monimuotoisuus ja itseisarvo. Susi kuuluu Suomen luontoon ja sillä on oikeus lajityypilliseen elämään siinä missä muillakin lajeilla. Susi voi suorastaan olla avuksi monimuotoisuuden suojelussa sen säädellessä osaltaan hirvikantoja ja auttaessa näin esimerkiksi avainlaji haavan kasvua. Sen sijaan susien aiheuttamat haitat ovat marginaalisia ja korvattavissa rahalla. Mikäli susikanta katoaa, sen saaminen takaisin on epätodennäköistä.

2. Meillä on yhteinen kulttuurihistoria. Vaikka susi on suomalaisessa kansanperinteessä samaistettu lähes aina pahaan, on se ehkä juuri siitä syystä juuri niin kiehtova ja mielenkiintoinen laji. Suomessa sudella ja ihmisellä on rinnakkainelosta vuosituhansien yhteinen perinne. Suteen on myös helppo samaistua. Suden lähisukulaisuus koiraan luo tunnesiteen moniin koiranomistajiin.

3. Susi on matkailuvaltti. Sudesta voisi parhaimmillaan tehdä mainion matkailuvaltin. Esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän on järjestänyt susihiihtoja, jossa seurataan suden jälkiä. Lisäksi kaupunkilaisia voisi kiinnostaa ulvontaretket ja susien valokuvaus. Suden jälkien paikantaminen, ulvonnan kuuleminen tai peräti suden näkeminen olisi monelle unohtumaton kokemus.

Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan noin 150-160 yksilöä. Susi luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suurin uhka susikannalle on tällä hetkellä hallitsematon salametsästys.

Elinvoimainen susikanta on edellytys sille, että voimme suojella luonnonmonimuotoisuutta ja puolustaa sen itseisarvoa, vaalia suomalaista kulttuurihistoriaa ja tuottaa unohtumattomia luontoelämyksiä nykyisille ja tuleville sukupolville.

Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelu on toivottavaa politiikkaa. Ajatus siitä, että Suomen viimeiset sudet kuolevat salametsästäjien luoteihin on vastenmielinen. Sen sijaan ajatus siitä, että tuolla jossain vaeltaa elinvoimainen susilauma, herättää kunnioitusta ja arvostusta sitä luotoa kohtaan, jota kaupunkiympäristössä on aivan liian vähän.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri


Kirjoitus on julkaistu Suden Aika 3/2010 numerossa lokakuussa


3 kommenttia artikkeliin ”Suden Aika: Suden suojelu kaupunkilaisen näkökulmasta”

  1. Kuinka paljon auto-onnettomuuksia sattui 1800-luvulla Suomessa?? Eipä paljoa, kun ei autojakaan ollut. Johtuisiko samasta syystä, että yli 100 vuoteen ei susi ole käynyt ihmisten päälle, kun eipä niitä susia ole täällä Länsi-Suomessa ollut ihmisten pihoilla 1900-luvulla. Vai olenko kovinkaan paljoa väärässä?

    Mielestäni lause ”susi ei ole yli 100-vuoteen käynyt ihmisen päälle”- on lause jota ei voida käyttää nykypäivänä susitilanteesta puhuttaessa, Asia olisi eri, jos susia olisi 1900-luvulla liikkunut yhtä paljon ihmisten pihoilla, mitä viimeiset 5-vuotta täällä meilläkin päin on liikkunut.
    Silloin lauseen voisi jopa hyväksyä, mutta todennäköisesti, jos susi viimeiset 100 vuotta olisi saanut ihmisten pihoilla maleksia ja saalistaa, niin olisi se jo käynyt ihmisenkin päälle. Vai olenko väärässä?

    Miksi sudelle, joka liikkuu Turussa pamahtaa tappotuomio heti? Miksi me maalla asuvat, joiden pihoilla sudet vierailevat ja ruokailevat 20-30 m päästä etuovista,emme ole saman arvoisia kaupunkilaisten kanssa? Mikä tekee kaupunkilaisten elämästä niin kovin paljon arvokkaampaa kuin meidän maalaisten? Miksi suden liikkumista pihoilla täällä maalla ei pidetä samanarvoisena kuin kaupunkissa puistossa? Eikö suden ole nykypäivänä ihan normaalia liikkua ihmisten parissa, miksi siis susi Turussa sai tappotuomion, mutta susi joka ruokaili kotitieni päässä, 20-30m päässä naapurini etuovesta ei? Tappotuomio tulee siis vaan, jos susi pääsee kaupunkiin, mutta eikös suden kuulu antaa liikkua vapaasti siellä missä se liikkuu, sehän on ihan normaalia käyttäytymistä sudelle tänäpäivänä. (koulut tosin opettavat lapsiamme vielä väärin tässäkin asiassa)
    Antakaa siis susien liikkua vapaasti myös kaupungissa. Pysytään itse sisällä ja pidetään lapset ja lemmikitkin sisällä, niin voidaan valokuvista ja tv:stä katsella luontoa!!!

    Ja eikös se susi parhaiten näkyisi matkailuvalttina siellä kaupunkien puistoissa ja kun kerran susi on ihmiselle vaaraton, koska ei ole käynyt ihmisen päälle yli 100 vuoteen, niin miksi niitä sitten kaupungeistakaan pois tappamaan, helpommin ne siellä matkailuvalttina toimisi, vai olenko väärässä? Ei tarvitsisi ulkomaalaisten lähteä maalle susien ulvontaa kuulemaan tai jälkiä katselemaan, voisi siellä kaupungissa kuunnella ja katsella.

    Jos susi tappaa 5-vuotiaan koiran, joka isäntänsä paras kaveri on ollut niin kotona kuin metsällä, niin RAHALLA EI KORVATA TUNTEITA, jos näin olisi, niin eikös rahalla pystyisi korvaamaan myös uuden suden Pöytyällä kaadetun alfanaaraan tilalle?Tuodaan jostain eläintarhasta yksi susi lisää tänne Läntiseen Suomeen. Ja hups, susi olisi korvattu toisella. Raha kun ihmisten mielestä korvaa kaiken, myös tunteet! Eikös se susien siirto onnistuisi pienellä budjetilla???

    Susi on kaunis eläin, joka tänne Suomenkin luontoon kuuluu, mutta järki käteen ihmiset. Jos susi kuuluu Suomen luontoon maalla kotipihoissa, niin saa se luvan kuulua kaupungin puistoon ja pihoillekkin. Ollaan siinäkin asiassa tasavertaisia!!!!!
    Eli

    EI KAADETA SUSIA MAALLA, MUTTA EI KAADETA NIITÄ KAUPUNGISSAKAAN!!!!!!
    SUSI KUN EI IHMISILLE TEE MITÄÄN!!!!!

  2. Kun susia halutaan suojella,minulla olis*,hyvä ehdotus: Nautoja ja sikoja kuolee päivittäin ja viikoittaen, nyt ne raadot roudataan kaikki Honkajoelle jätteenkäsittelyyn ja tehdään ”luomuapulantaa”.Eikö olisi järkevää viedä osa eläinten ruhoista susireviirien keskelle ”erämaihin”.Sielläpä sitten köllöttelisivät hukat kylläisinä,eikä tarvitsisi tulla ihmisten pihoihin pyörimään.Matkailua ajatellen voisi rakentaa katselukojuja korpeen ruokintapaikkojen lähelle,niin saisivat ihmiset katsella kaikessa rauhassa ilman pelkoa näitä hienoja sessuja.

  3. susien ainoa toivo on että ihmisillä olisi edes rahtunen oikeuden tajua ettei viattomia murhata ja heikompien kimppuun käydä. Sitähän on lähimmäisen rakkaus antaisivat armon käydä oikeudesta eivät sudet tiedä mitä tekevät me tiedämme.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!