Tom Henriksson: Nuorilta uutta optimismia ilmastopolitiikkaan?

Vieraskynäblogissa Tom Henriksson

Durbanin ilmastokokouksen tulokset ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton.

Ympäristöministeri Ville Niinistö on pitänyt läpimurtona sitä, että vuoteen 2015 mennessä neuvotellaan uusi, globaalisti kattava sopimus, johon sitoutuvat myös USAn, Kiinan ja Intian kaltaiset suuret taloudet. Jatkokauden saanut Kioton pöytäkirja kattaa enää vain noin 15% globaaleista päästöistä.

Kööpenhaminassa 2009 ja Cancúnissa 2010 ilmoitettujen, vuoteen 2020 kestävien valtioiden vapaaehtoisten päästövähennysten kauden jälkeen siirrytään siis laillisesti sitoviin päästövähennyksiin.

Kun kyse ei kuitenkaan vielä ole itse sopimuksesta vaan vasta sunnitelmasta, on esitetty, että Durbanissa olisi itse asiassa otettu askeleita taaksepäin. Balilla 2007 kun jo sovittiin hieman vastaavasta tiekartasta. Tämä on mielestäni kuitenkin liian synkkä näkemys.

Ensinnäkin etenemistä tapahtui Cancúnin päätösten toimeenpanossa esimerkiksi Vihreän ilmastorahaston, adaptaatiokomitean, ja teknologiakeskuksen osalta sekä monissa vähemmän dramaattisissa, mutta silti tärkeissä yksityiskohdissa.

Kun kansainvälisen ympäristölain asiantuntija Daniel Bodansky on arvioinut, että Kööpenhamina ja Cancún legitimoivat alhaalta-ylös –tyyppisen, vapaaehtoisuuteen perustuvan lähestymistavan, mielestäni Durbanin ilmastokokouksessa oli kyse aivan muusta kuin takapakista: pääsimme Durbanissa voluntarismin harhapolulta takaisin keskusteluun multilateralismista ja globaaleista velvoitteista. Durbanin mandaatti neuvotella laillisesti sitova sopimus on myös vahvempi kuin Balin.

Murheellisuuteen on toki syynsä. Kansainvälisen energiajärjestö IEAn mukaan globaalit kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2010 korkeammat kuin koskaan. YK:n ympäristöohjelma UNEP puolestaan arvioi, että päästöjen on alettava laskea hyvissä ajoin ennen vuotta 2020, mikäli lämpeneminen halutaan pysäyttää siedettävänä pidettyyn 2 celciusasteeseen. Päästövähennysten kiristämisestä ei Durbanissa saatu kunnollista sopua.

Toimittaja Elina Grundström kritisoi vastikään Helsingin Sanomissa ympäristöjärjestöjä nuukahtamisesta. Oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova sopimus riittävine päästövähennyksineen, jota tavoiteltiin Kööpenhaminassa, ei synny myöskään vuonna 2015, mikäli ympäristöjärjestöt luopuvat toivosta ja vajoavat pessimismiin. Mistä ilmastovaikuttamiseen sitten löytyisi kaivattua uutta intoa?

BBC:n ympäristökirjeenvaihtaja Richard Black laski yhdeksi Durbanin kokouksen voittajaksi nuoret, jotka toivat kyynisyyden valtaamiin neuvotteluihin raikkautta ja Yes we can –henkeä.

Nuoret toimivat Durbanissa aktiivisesti niin kokouksissa kuin käytävillä, mutta etenkin muutamat huippuhetket pääsivät valokeilaan: kanadalaiset nuoret, jotka käänsivät selkänsä maansa edustajalle tämän puhuessa; Abigail Borah, joka keskeytti USAn edustajan puheenvuoron ja vetosi, ettei tämä voi puhua hänen puolestaan; Anjali Appadurai, joka huudatti täysistuntosaliin kokoontuneita nuoria vaatimaan päättäjiltä ripeyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Ei ole ihme, että YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Christiana Figueres on kertonut nuorten olevan hänen keskeisin inspiraation lähteensä. Durbanissa afrikkalaiset nuoret muistuttivat Figueresille, keiden puolesta hän oikeastaan neuvotteluja johtaa. Nuorten tulevaisuus on uhattuna, ja monet kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi on tänä vuonna perustanut ilmastolähettilään pestin. Tämä on iso askel eteenpäin nuorten äänen kuulemisessa ilmastoneuvotteluissa. Oma unelmani on, että nuorisojärjestöjen kattojärjestö Allianssi voisi vuonna 2012 myös sopia kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta. Lähettilään tehtävään voi hakea taas ensi vuonna.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että ilmastoneuvottelujen kansainvälinen nuorisoliike YOUNGO, joka puhuu ilmastoneuvottelujen täysistunnoissa nuorten puolesta, on avoin kaikille ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille nuorille ja nuorisojärjestöille, ei suinkaan vain yhdelle lähettiläälle.

Miten koulut sekä kasvatus- , nuoriso- ja ympäristöjärjestöt partiolaisista Luonto-Liittoon voisivat tukea entistä useampien suomalaisten nuorten osallistumista kansainväliseen ilmastopolitiikkaan?

Suuntaan katseeni myös nuoriin itseensä. Durbanissa Etelä-Afrikan nuoret perustivat globaalin mallin mukaisesti oman ilmastoliikkeensä, jossa he kouluttavat toisiaan ja vievät äänensä kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Voisiko pohjoinen oppia etelästä?

Greenpeacen Internationalin toiminnanjohtaja Kumi Naidoo kertoi Durbanissa nuorille, kuinka hänen parhaat ystävänsä olivat taistelleet Etelä-Afrikan rotusortoa vastaan 15-vuotiaana. Naidoon mukaan ilmastonmuutoksessa on kyse nuoren sukupolven seuraavasta vapaustaistelusta. Tällä kertaa haaste on globaali.

Nuoret kautta maailman voivat hyvinkin nousta tärkeiksi ilmastokriisin ratkaisijoiksi, optimismin ja toivon ääniksi. Siksi haluan heittää suomalaisille nuorille haasteen: löytyisikö meiltäkin joukko rohkeita nuoria, jotka perustaisivat Suomen nuorten ilmastoliikkeen?

Tom Henriksson osallistui Durbanin ilmastokokoukseen Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin ilmastolähettiläänä. Henriksson julkaisi yhdessä Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Straniuksen kanssa ympäristöaiheisen Ekopop-kirjan viime keväänä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tom Henriksson: Nuorilta uutta optimismia ilmastopolitiikkaan?”

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!