Tom Henriksson: Nuorilta uutta optimismia ilmastopolitiikkaan?

Vieraskynäblogissa Tom Henriksson

Durbanin ilmastokokouksen tulokset ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton.

Ympäristöministeri Ville Niinistö on pitänyt läpimurtona sitä, että vuoteen 2015 mennessä neuvotellaan uusi, globaalisti kattava sopimus, johon sitoutuvat myös USAn, Kiinan ja Intian kaltaiset suuret taloudet. Jatkokauden saanut Kioton pöytäkirja kattaa enää vain noin 15% globaaleista päästöistä.

Kööpenhaminassa 2009 ja Cancúnissa 2010 ilmoitettujen, vuoteen 2020 kestävien valtioiden vapaaehtoisten päästövähennysten kauden jälkeen siirrytään siis laillisesti sitoviin päästövähennyksiin.

Kun kyse ei kuitenkaan vielä ole itse sopimuksesta vaan vasta sunnitelmasta, on esitetty, että Durbanissa olisi itse asiassa otettu askeleita taaksepäin. Balilla 2007 kun jo sovittiin hieman vastaavasta tiekartasta. Tämä on mielestäni kuitenkin liian synkkä näkemys.

Ensinnäkin etenemistä tapahtui Cancúnin päätösten toimeenpanossa esimerkiksi Vihreän ilmastorahaston, adaptaatiokomitean, ja teknologiakeskuksen osalta sekä monissa vähemmän dramaattisissa, mutta silti tärkeissä yksityiskohdissa.

Kun kansainvälisen ympäristölain asiantuntija Daniel Bodansky on arvioinut, että Kööpenhamina ja Cancún legitimoivat alhaalta-ylös –tyyppisen, vapaaehtoisuuteen perustuvan lähestymistavan, mielestäni Durbanin ilmastokokouksessa oli kyse aivan muusta kuin takapakista: pääsimme Durbanissa voluntarismin harhapolulta takaisin keskusteluun multilateralismista ja globaaleista velvoitteista. Durbanin mandaatti neuvotella laillisesti sitova sopimus on myös vahvempi kuin Balin.

Murheellisuuteen on toki syynsä. Kansainvälisen energiajärjestö IEAn mukaan globaalit kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2010 korkeammat kuin koskaan. YK:n ympäristöohjelma UNEP puolestaan arvioi, että päästöjen on alettava laskea hyvissä ajoin ennen vuotta 2020, mikäli lämpeneminen halutaan pysäyttää siedettävänä pidettyyn 2 celciusasteeseen. Päästövähennysten kiristämisestä ei Durbanissa saatu kunnollista sopua.

Toimittaja Elina Grundström kritisoi vastikään Helsingin Sanomissa ympäristöjärjestöjä nuukahtamisesta. Oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova sopimus riittävine päästövähennyksineen, jota tavoiteltiin Kööpenhaminassa, ei synny myöskään vuonna 2015, mikäli ympäristöjärjestöt luopuvat toivosta ja vajoavat pessimismiin. Mistä ilmastovaikuttamiseen sitten löytyisi kaivattua uutta intoa?

BBC:n ympäristökirjeenvaihtaja Richard Black laski yhdeksi Durbanin kokouksen voittajaksi nuoret, jotka toivat kyynisyyden valtaamiin neuvotteluihin raikkautta ja Yes we can –henkeä.

Nuoret toimivat Durbanissa aktiivisesti niin kokouksissa kuin käytävillä, mutta etenkin muutamat huippuhetket pääsivät valokeilaan: kanadalaiset nuoret, jotka käänsivät selkänsä maansa edustajalle tämän puhuessa; Abigail Borah, joka keskeytti USAn edustajan puheenvuoron ja vetosi, ettei tämä voi puhua hänen puolestaan; Anjali Appadurai, joka huudatti täysistuntosaliin kokoontuneita nuoria vaatimaan päättäjiltä ripeyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Ei ole ihme, että YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Christiana Figueres on kertonut nuorten olevan hänen keskeisin inspiraation lähteensä. Durbanissa afrikkalaiset nuoret muistuttivat Figueresille, keiden puolesta hän oikeastaan neuvotteluja johtaa. Nuorten tulevaisuus on uhattuna, ja monet kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi on tänä vuonna perustanut ilmastolähettilään pestin. Tämä on iso askel eteenpäin nuorten äänen kuulemisessa ilmastoneuvotteluissa. Oma unelmani on, että nuorisojärjestöjen kattojärjestö Allianssi voisi vuonna 2012 myös sopia kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta. Lähettilään tehtävään voi hakea taas ensi vuonna.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että ilmastoneuvottelujen kansainvälinen nuorisoliike YOUNGO, joka puhuu ilmastoneuvottelujen täysistunnoissa nuorten puolesta, on avoin kaikille ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille nuorille ja nuorisojärjestöille, ei suinkaan vain yhdelle lähettiläälle.

Miten koulut sekä kasvatus- , nuoriso- ja ympäristöjärjestöt partiolaisista Luonto-Liittoon voisivat tukea entistä useampien suomalaisten nuorten osallistumista kansainväliseen ilmastopolitiikkaan?

Suuntaan katseeni myös nuoriin itseensä. Durbanissa Etelä-Afrikan nuoret perustivat globaalin mallin mukaisesti oman ilmastoliikkeensä, jossa he kouluttavat toisiaan ja vievät äänensä kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Voisiko pohjoinen oppia etelästä?

Greenpeacen Internationalin toiminnanjohtaja Kumi Naidoo kertoi Durbanissa nuorille, kuinka hänen parhaat ystävänsä olivat taistelleet Etelä-Afrikan rotusortoa vastaan 15-vuotiaana. Naidoon mukaan ilmastonmuutoksessa on kyse nuoren sukupolven seuraavasta vapaustaistelusta. Tällä kertaa haaste on globaali.

Nuoret kautta maailman voivat hyvinkin nousta tärkeiksi ilmastokriisin ratkaisijoiksi, optimismin ja toivon ääniksi. Siksi haluan heittää suomalaisille nuorille haasteen: löytyisikö meiltäkin joukko rohkeita nuoria, jotka perustaisivat Suomen nuorten ilmastoliikkeen?

Tom Henriksson osallistui Durbanin ilmastokokoukseen Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin ilmastolähettiläänä. Henriksson julkaisi yhdessä Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Straniuksen kanssa ympäristöaiheisen Ekopop-kirjan viime keväänä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tom Henriksson: Nuorilta uutta optimismia ilmastopolitiikkaan?”

Kommentointi on suljettu.

Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.