Tom Henriksson: Nuorilta uutta optimismia ilmastopolitiikkaan?

Vieraskynäblogissa Tom Henriksson

Durbanin ilmastokokouksen tulokset ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton.

Ympäristöministeri Ville Niinistö on pitänyt läpimurtona sitä, että vuoteen 2015 mennessä neuvotellaan uusi, globaalisti kattava sopimus, johon sitoutuvat myös USAn, Kiinan ja Intian kaltaiset suuret taloudet. Jatkokauden saanut Kioton pöytäkirja kattaa enää vain noin 15% globaaleista päästöistä.

Kööpenhaminassa 2009 ja Cancúnissa 2010 ilmoitettujen, vuoteen 2020 kestävien valtioiden vapaaehtoisten päästövähennysten kauden jälkeen siirrytään siis laillisesti sitoviin päästövähennyksiin.

Kun kyse ei kuitenkaan vielä ole itse sopimuksesta vaan vasta sunnitelmasta, on esitetty, että Durbanissa olisi itse asiassa otettu askeleita taaksepäin. Balilla 2007 kun jo sovittiin hieman vastaavasta tiekartasta. Tämä on mielestäni kuitenkin liian synkkä näkemys.

Ensinnäkin etenemistä tapahtui Cancúnin päätösten toimeenpanossa esimerkiksi Vihreän ilmastorahaston, adaptaatiokomitean, ja teknologiakeskuksen osalta sekä monissa vähemmän dramaattisissa, mutta silti tärkeissä yksityiskohdissa.

Kun kansainvälisen ympäristölain asiantuntija Daniel Bodansky on arvioinut, että Kööpenhamina ja Cancún legitimoivat alhaalta-ylös –tyyppisen, vapaaehtoisuuteen perustuvan lähestymistavan, mielestäni Durbanin ilmastokokouksessa oli kyse aivan muusta kuin takapakista: pääsimme Durbanissa voluntarismin harhapolulta takaisin keskusteluun multilateralismista ja globaaleista velvoitteista. Durbanin mandaatti neuvotella laillisesti sitova sopimus on myös vahvempi kuin Balin.

Murheellisuuteen on toki syynsä. Kansainvälisen energiajärjestö IEAn mukaan globaalit kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2010 korkeammat kuin koskaan. YK:n ympäristöohjelma UNEP puolestaan arvioi, että päästöjen on alettava laskea hyvissä ajoin ennen vuotta 2020, mikäli lämpeneminen halutaan pysäyttää siedettävänä pidettyyn 2 celciusasteeseen. Päästövähennysten kiristämisestä ei Durbanissa saatu kunnollista sopua.

Toimittaja Elina Grundström kritisoi vastikään Helsingin Sanomissa ympäristöjärjestöjä nuukahtamisesta. Oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova sopimus riittävine päästövähennyksineen, jota tavoiteltiin Kööpenhaminassa, ei synny myöskään vuonna 2015, mikäli ympäristöjärjestöt luopuvat toivosta ja vajoavat pessimismiin. Mistä ilmastovaikuttamiseen sitten löytyisi kaivattua uutta intoa?

BBC:n ympäristökirjeenvaihtaja Richard Black laski yhdeksi Durbanin kokouksen voittajaksi nuoret, jotka toivat kyynisyyden valtaamiin neuvotteluihin raikkautta ja Yes we can –henkeä.

Nuoret toimivat Durbanissa aktiivisesti niin kokouksissa kuin käytävillä, mutta etenkin muutamat huippuhetket pääsivät valokeilaan: kanadalaiset nuoret, jotka käänsivät selkänsä maansa edustajalle tämän puhuessa; Abigail Borah, joka keskeytti USAn edustajan puheenvuoron ja vetosi, ettei tämä voi puhua hänen puolestaan; Anjali Appadurai, joka huudatti täysistuntosaliin kokoontuneita nuoria vaatimaan päättäjiltä ripeyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Ei ole ihme, että YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Christiana Figueres on kertonut nuorten olevan hänen keskeisin inspiraation lähteensä. Durbanissa afrikkalaiset nuoret muistuttivat Figueresille, keiden puolesta hän oikeastaan neuvotteluja johtaa. Nuorten tulevaisuus on uhattuna, ja monet kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi on tänä vuonna perustanut ilmastolähettilään pestin. Tämä on iso askel eteenpäin nuorten äänen kuulemisessa ilmastoneuvotteluissa. Oma unelmani on, että nuorisojärjestöjen kattojärjestö Allianssi voisi vuonna 2012 myös sopia kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta. Lähettilään tehtävään voi hakea taas ensi vuonna.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että ilmastoneuvottelujen kansainvälinen nuorisoliike YOUNGO, joka puhuu ilmastoneuvottelujen täysistunnoissa nuorten puolesta, on avoin kaikille ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille nuorille ja nuorisojärjestöille, ei suinkaan vain yhdelle lähettiläälle.

Miten koulut sekä kasvatus- , nuoriso- ja ympäristöjärjestöt partiolaisista Luonto-Liittoon voisivat tukea entistä useampien suomalaisten nuorten osallistumista kansainväliseen ilmastopolitiikkaan?

Suuntaan katseeni myös nuoriin itseensä. Durbanissa Etelä-Afrikan nuoret perustivat globaalin mallin mukaisesti oman ilmastoliikkeensä, jossa he kouluttavat toisiaan ja vievät äänensä kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Voisiko pohjoinen oppia etelästä?

Greenpeacen Internationalin toiminnanjohtaja Kumi Naidoo kertoi Durbanissa nuorille, kuinka hänen parhaat ystävänsä olivat taistelleet Etelä-Afrikan rotusortoa vastaan 15-vuotiaana. Naidoon mukaan ilmastonmuutoksessa on kyse nuoren sukupolven seuraavasta vapaustaistelusta. Tällä kertaa haaste on globaali.

Nuoret kautta maailman voivat hyvinkin nousta tärkeiksi ilmastokriisin ratkaisijoiksi, optimismin ja toivon ääniksi. Siksi haluan heittää suomalaisille nuorille haasteen: löytyisikö meiltäkin joukko rohkeita nuoria, jotka perustaisivat Suomen nuorten ilmastoliikkeen?

Tom Henriksson osallistui Durbanin ilmastokokoukseen Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin ilmastolähettiläänä. Henriksson julkaisi yhdessä Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Straniuksen kanssa ympäristöaiheisen Ekopop-kirjan viime keväänä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tom Henriksson: Nuorilta uutta optimismia ilmastopolitiikkaan?”

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin