Karppauksen (vähähiilihydraattinen ruokavalio) myötä erilaiset ruokavaliot ovat olleet paljon esillä. Tämä on tietysti hyvä asia.
Ruoan osuus yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista on huomattava ja ruokavalio vaikuttaa merkittävästi myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Suurin osa eläinten hyväksikäytöstäkin tapahtuu lautasella.
Ravitsemusasiantuntija, ETM Johanna Kaipiainen kirjoittaa Vegaia-lehdessä (4/2011) Karppauksesta:
”Karppaus rasittaa enemmän ympäristöä, on epäeettistä ja lisäksi epäterveellistäkin.”
Itse olen ruokavalioltani vegaani juuri ympäristö-, eläinoikeus- ja terveyssyistä. Juoksen ja pyöräilen paljon. Syön runsaasti hiilihydraatteja. Painoindeksini on noin 20 ja rasvaprosenttini noin 13. Kun energiansaanti ja kulutus ovat suunnilleen tasapainossa, pysyy painokin hallinnassa. Oikotietä hoikkana pysymiseen tai laihduttamiseen on tuskin olemassa.
Karppaajan laihtuminen perustuu siihen, että hiilihydraatteja karsimalla energian saanti jää väistämättä pieneksi. Kaipiaisen mukaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihduttavien nopea painonlasku perustuu siihen, että elimistö käyttää ensin energiakseen hiilihydraattivarastoja eli glykogeenia, johon on sitoutunut runsaasti vettä. Laihtumisessa kyse on siis nesteen poistumisesta kehosta.
Ehkä karppaus on suosittua juuri tästä syystä. Tuloksia tuntuu tulevan nopeasti. Kaipiainen viittaa kuitenkin yli vuoden kestäviin tutkimuksiin, joissa vähähiilihydraattisten ruokavalioiden laihdutustulokset eivät eroa enää muilla ruokavalioilla saavutetuista tuloksista.
Tällä hetkellä suomalaiset syövät ravintosuosituksiin verrattuna liian vähän hiilihydraatteja ja liikaa rasvoja. Esimerkiksi syöpäjärjestöt suosittelevat, että lihaa ei syötäisi yli 300 grammaa viikossa. Keskivertosuomalainen kuluttaa lihaa kuitenkin 200 grammaa päivässä eli 1,4 kiloa viikossa.
Karppauksen sijaan kannattaisi suosia kasvisruokaa. Kaipiainen kirjoittaa: ”kasvisruoalla vähenee riski muiden muassa sydänsairauksiin, kolesteroliongelmiin, verenpainetautiin ja kakkostyypin diabetekseen. Myös ylipaino on harvinaisempaa kasvisruoan valinneilla.”
Entä liikunta. Voiko karppaaja harrastaa kestävyysliikuntaa? Matti Hannus kirjoittaa Juoksija-lehdessä (9/2011) karppauksesta seuraavaa:
”Kun ihminen kulkee paikasta toiseen vain moottorikyydillä eikä kuluta energiaa muuhun kuin erilaisten ruutujen tuijotukseen, silloin ehkä todellakin tullaan toimeen ilman hiilihydraatteja. Kestävyysurheilun merkillisessä maailmassa tilanne on kuitenkin täysin toinen. Jokainen juoksija, hiihtäjä, luistelija, pyöräilijä, uimari, tuntureilla vaeltaja tietää, että päivän päätteeksi tarvittavan polttoaineen määrä on aivan hirmuinen.”
Voisiko ympäristöstä, eläintenoikeuksista ja omasta terveydestään huolehtiva kestävyysliikuntaa harrastava henkilö olla karppaaja?
Olen kuullut myös kasviskarppaajista – ajatukseen ei siis ihan välttämättä tarvitse sisältyä lihansyönnin ylenpalttisuus:
http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/9/26/kasviskarppaaja-laihduttaa-terveellisesti-ja-ekosti.html
Karppaaminen toimii sen takia kun siinä jätetään ne pitkälle prosessoidut roskatuotteet pois, mutta olen samaa mieltä punaisen lihan syönnin kanssa kuten tämä video osoittaa myös että luonnollisella ja monipuolisella kasvispainotteisella ruokavaliolla päästäisiin todella monista sairauksista eroon. Suosittelen lämpimästi kaikille. 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=_hAtPXHJ5mY
Ihmettelen kyllä tuota ravitsemusasiantuntijan lausuntoa. Karppaaminenhan tarkoittaa hiilihydraattien määrän rajoittamista. Se ei muuta proteiinin tarvetta mitenkään, ja proteiiniahan saa myös kasviperäisistä lähteistä. Hiilihydraatteja taas voi korvata myös kasvirasvoilla, söi lihaa tai ei. En oikein ymmärrä, mitä epäeettistä tai epäterveellistä tässä on – maltillinen karppaaminenhan onnistuu vaikka vegaanisesti. Kestävyysurheilijan on kyllä syytä syödä reilusti hiilihydraatteja ja energiapitoista ruokaa muutenkin, mutta vähän liikkuvalle laihduttajalle se on melkoisen huono resepti 🙂