Olin tänään (tiistai 15.11.) Säätytalolla Ympäristötietoisuus-kirjan julkaisuseminaarissa. Olen itsekin kirjoittanut teokseen artikkelin aiheesta ”Ympäristöliike – ympäristötietoisuuden etujoukko”
Seminaari oli otsikoitu kunnianhimoisesti ”Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta?”.
Seminaarin otsikko ei ole kuitenkin haihattelua tai utopiaa. Todetaanhan Jyrki Kataisen hallitusohjelman johdannossakin seuraavaa:
”Hallituksen tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta.”
Tilaisuudessa tutkija ja konsultti Martti Puohiniemi kävi läpi suomalaisten arvoja ja asenteita. Hänen mukaan ympäristötietoisuus on Suomessa korkealla Eurooppalaisittain. Tosin viime vuosien (2008-2010) aikana ympäristötietoisuus on Suomessa laskenut, ja on esimerkiksi Virossa nyt korkeammalla.
Puohiniemen mukaan suomalaisista 2/3 on ympäristöstä huolissaan, puolet on valmiina tekemään jotain ja kymmenesosa ei piittaa koko asiasta. Ympäristötietoisia ovat erityisesti naiset, vanhat ja paljon koulutusta saaneet. Sen sijaan nuorten ja miesten ympäristötietoisuus on heikompaa. Nuoria kiinnostaa enemmän esimerkiksi tuleva perjantai kuin ympäristön tila vuonna 2015.
Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Eva Heiskasen mukaan ympäristöavuttomuuden vastavoimia ovat osallisuus ja onnistumien, ympäristötoiminnan ankkuroituminen arkeen sekä se, että yksilöiden ja yhteisön motiivit tukevat toisiaan. Lisäksi tarvitaan uusia toimintatapoja, jotka tuottavat pysyviä verkostoja, rutiineja ja rakenteita. Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että muutkin tekevät oman osansa ympäristökysymysten suhteen. Heiskasen mukaan yhteisöllisen ympäristötietoisuuden edistämisen työkaluja ovat vertaisviestintä, sosiaalinen tuki, sidosryhmät ja portinvartijat sekä kaikkien osallistumisen tekeminen näkyväksi. Uhrautumisen tilalle tarvitaan osallistumista.
Ympäristötietoisuus muodostuu seminaarin puheenjohtaja ympäristöministeriön Pekka Harju-Autin mukaan neljästä seikasta:
1. Tiedosta
2. Taidoista
3. Motivaatiosta
4. Toiminnasta ja tekemisestä
Itse olen korostanut usein omissa esityksissäni juuri tätä eli viereisen kuvan onnistumisen reseptiä. Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö meillä olisi tietoja, taitoja ja motivaatiota. Kyse on pikemminkin siitä, että meiltä puuttuu rohkeutta yrittää ja uskallusta kohdata mahdollisia epäonnistumisia. Tarvitaan enemmän häpeämätöntä toimintaa ja tekemistä, pelon sijaan rohkeutta.
Ympäristötietoisuuteen liittyen kannattaa lukea myös Aleksi Neuvosen erinomainen kirjoitus tässä blogissa: Suomalaisista maailman ympäristötietoisin kansa