Kulutuspäiväkirja: Kokemuksia viikon mittaisesta Älä osta mitään -päivästä

Viime perjantaina (25.11.) vietettiin Älä osta mitään -päivää.

Päivän tarkoituksena on kannustaa ihmisiä viettämään yhden päivän ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.

Marraskuun lopun kunniaksi seurasin itse omia kulutustottumuksia kriittisesti yhden viikon ajan (23.-29.11.2011). Pyrin vähentämään kulutusta siellä missä se oli helposti mahdollista.

Pienellä tarkkailulla onnistuin vähentämään viikon kulutustani noin 32 prosentilla eli yhteensä 53 eurolla.

Ohessa yhteenveto viikon kulutuskokemuksista:

Keskiviikko 23.11.
– Vietin kotona vapaapäivää. Valmistin ruokaa kotona. Perhevalmennuksen jälkeen kävimme lähikaupassa ruokaostoksilla (ruokaostokset 65,33 e, Annukka maksoi)

Torstai 24.11.
– Olin aamupäivän töissä. Lounasta söin maksutta mainostoimisto Dynamossa ja illalla meillä oli vieraita (kulutus 0 e).

Perjantai 25.11. (Älä osta mitään -päivä)
– Kävin aamulla Annukan kanssa parturissa (Annukka maksoi, yhteensä 50 e). Lounasta tein itse Luonto-Liiton toimistolla ja illan vietimme kotona.

Lauantai 26.11.
– Olin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokouksessa Tampereella. Matka-, majoitus- ja ruokakulut maksoi Suomen luonnonsuojeluliitto (oma kulutus 0 e)

Sunnuntai 27.11.
– Olin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokouksessa Tampereella. Matka-, majoitus- ja ruokakulut maksoi Suomen luonnonsuojeluliitto (oma kulutus 0 e)

Maanantai 28.11.
– Kävin lounaalla (8,70 e). Muuten päivä meni töissä ja toimistolla. Annukka kävi ruokakaupassa (ruokaostokset 75,81 e) Illalla meillä oli vieraita.

Tiistai 29.11.
– Kävin lounaalla (8,70 e). Muuten päivä sujui erilaisissa työtehtävissä.

Yhteenveto: Viikon kulutus koostui seuraavista menoista:
– Kaksi ulkona syötyä lounasta (17,40 e)
– Annukan ruokaostokset (141,14 e)
– Annukan maksama yhteisparturi (50 e).

Yhteensä siis 208,54 euroa. Mikäli ruoka- ja parturikuluista allokoi puolet minulle, oli oma kulutukseni viikon aikana yhteensä 112,97 euroa (16,14 euroa vuorokaudessa), joka jakaantui 78 prosenttisesti ruokakuluihin ja 22 prosenttisesti palveluihin.

Mistä sitten luovuin kulutuskriittisyyden takia viikon aikana:
– Keskiviikko 23.11.: En luopunut mistään
– Torstai 24.11.: En luopunut mistään
– Perjantaina 25.11.: Ulkona syöty lounas (8,70 e)
– Perjantaina 25.11.: Päivällinen, johon en suostunut Älä osta mitään -päivän takia (noin 35 e)
– Lauantaina 26.11.: Junamatkan teestä (noin 2 e)
– Sunnuntaina 27.11.: Junamatkaa varten kaupasta hankituista eväistä (noin 7 e)
– Maanantaina 28.11.: En luopunut mistään
– Tiistai 29.11.: En luopunut mistään

Eli viikon kulutukseni väheni pienellä tarkkailulla noin 53 euroa (noin 32 prosenttia) normaaliin tasoon verrattuna.

Parantamisen varaa jäi. Olisin varmasti pystynyt säästämään lounaskuluissa (17,4 euroa) tuomalla omia eväitä sekä ruokakaupan kuluissa (70,57 euroa), mikäli olisin kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mitä elintarvikkeita todella tarvitaan. Edelleen ehkä Annukka olisi voinut myös leikata hiukseni (25 euroa).

10 kommenttia artikkeliin ”Kulutuspäiväkirja: Kokemuksia viikon mittaisesta Älä osta mitään -päivästä”

  1. Kiinnostavaa tarkkailua. Mutta miten eväiden syöminen vähentää kulutusta ulkona syötyyn lounaaseen verrattuna? Kotona valmistetaan ruokaa todennäköisesti tehottomammin siinä missä ravintolassa satoja annoksia. Vai syötkö vähemmän eväitä? Toki ravintolan tilaa ”säästyy” jos syö toimistolla eväät.

  2. Sinänsä tämä kirjoitus on oivallinen, koska siinä itse paljastat todellisen karvasi ja typeryytesi. Luitko omaa tekstiäsi ollenkaan? Siinä perustelet kulutuksesi vähentämistä sillä, että muut maksoivat kulutuksesi. Minä odotin Sinulta jotain tuommoista, mutta monet muut eivät. Nyt ei asiassa ole enää mitään epäselvyyttä. Kiitos siitä.

  3. Hei Leo! Olen lukenut jo pidempään blogiasi, mutta en ole aiemmin kommentoinut mitään. Pidän kovasti blogistasi ja siitä, miten rehellisesti ja avoimesti kerrot elämästäsi. Erityisesti ekoisijutut ovat olleet ihania! Ehkäpä kulutuksen vähentämisessä ei kannata kuitenkaan liikaa tuijottaa sitä viivan alle jäävää lukua, jokin muu mittari olisi varmaan parempi. Kotiin kaupasta raahatun tavaran paino? 😉

  4. Kirjoitit, että olisit voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä elintarvikkeita todella tarvitaan. Aika mielenkiintoinen havainto, kun käsittääkseni vastustat viihdesyömistä ja siten voisi siis olettaa, ettei silloin kaupasta osteta turhia elintarvikkeita.

    • Kiitos kommentista Ellie! En toki ostele kaupasta esimerkiksi makeisia, limsoja, pullaa, keksejä, sipsejä tai sen sellaisia. Uskon, että minullakin on kuitenkin parantamisen varaa. Kyllähän sitä itse kunkin kannattaa aina miettiä omien ostostensa tarpeellisuutta.

  5. Hei. Olen tutustunut hiljattain blogiisi, ja erityisesti ekovanhemmuus kiinnostaa, vaikka itselläni ei olekaan lapsia ainakaan vielä. Kirjoitat niistä valinnoista joita vanhemmat voivat tehdä vauvan tullessa perheeseen. Lapsenne on vielä pieni, mutta oletko pohtinut, mitä tapahtuu kun lapsi kasvaa ja hän altistuu kulutuspaineelle kavereiden, mainosten jne taholta? Mikä voi olla tässä tilanteessa ratkaisu, jos vanhempi ei halua lähteä mukaan kaikkien muotivaatteiden, –lelujen ja –krääsän ostoon, mutta ei toisaalta halua että lapsi kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, tai että lapsi voi tulla jopa kiusatuksi?

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa