Viime perjantaina (25.11.) vietettiin Älä osta mitään -päivää.
Päivän tarkoituksena on kannustaa ihmisiä viettämään yhden päivän ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.
Marraskuun lopun kunniaksi seurasin itse omia kulutustottumuksia kriittisesti yhden viikon ajan (23.-29.11.2011). Pyrin vähentämään kulutusta siellä missä se oli helposti mahdollista.
Pienellä tarkkailulla onnistuin vähentämään viikon kulutustani noin 32 prosentilla eli yhteensä 53 eurolla.
Ohessa yhteenveto viikon kulutuskokemuksista:
Keskiviikko 23.11.
– Vietin kotona vapaapäivää. Valmistin ruokaa kotona. Perhevalmennuksen jälkeen kävimme lähikaupassa ruokaostoksilla (ruokaostokset 65,33 e, Annukka maksoi)
Torstai 24.11.
– Olin aamupäivän töissä. Lounasta söin maksutta mainostoimisto Dynamossa ja illalla meillä oli vieraita (kulutus 0 e).
Perjantai 25.11. (Älä osta mitään -päivä)
– Kävin aamulla Annukan kanssa parturissa (Annukka maksoi, yhteensä 50 e). Lounasta tein itse Luonto-Liiton toimistolla ja illan vietimme kotona.
Lauantai 26.11.
– Olin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokouksessa Tampereella. Matka-, majoitus- ja ruokakulut maksoi Suomen luonnonsuojeluliitto (oma kulutus 0 e)
Sunnuntai 27.11.
– Olin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokouksessa Tampereella. Matka-, majoitus- ja ruokakulut maksoi Suomen luonnonsuojeluliitto (oma kulutus 0 e)
Maanantai 28.11.
– Kävin lounaalla (8,70 e). Muuten päivä meni töissä ja toimistolla. Annukka kävi ruokakaupassa (ruokaostokset 75,81 e) Illalla meillä oli vieraita.
Tiistai 29.11.
– Kävin lounaalla (8,70 e). Muuten päivä sujui erilaisissa työtehtävissä.
Yhteenveto: Viikon kulutus koostui seuraavista menoista:
– Kaksi ulkona syötyä lounasta (17,40 e)
– Annukan ruokaostokset (141,14 e)
– Annukan maksama yhteisparturi (50 e).
Yhteensä siis 208,54 euroa. Mikäli ruoka- ja parturikuluista allokoi puolet minulle, oli oma kulutukseni viikon aikana yhteensä 112,97 euroa (16,14 euroa vuorokaudessa), joka jakaantui 78 prosenttisesti ruokakuluihin ja 22 prosenttisesti palveluihin.
Mistä sitten luovuin kulutuskriittisyyden takia viikon aikana:
– Keskiviikko 23.11.: En luopunut mistään
– Torstai 24.11.: En luopunut mistään
– Perjantaina 25.11.: Ulkona syöty lounas (8,70 e)
– Perjantaina 25.11.: Päivällinen, johon en suostunut Älä osta mitään -päivän takia (noin 35 e)
– Lauantaina 26.11.: Junamatkan teestä (noin 2 e)
– Sunnuntaina 27.11.: Junamatkaa varten kaupasta hankituista eväistä (noin 7 e)
– Maanantaina 28.11.: En luopunut mistään
– Tiistai 29.11.: En luopunut mistään
Eli viikon kulutukseni väheni pienellä tarkkailulla noin 53 euroa (noin 32 prosenttia) normaaliin tasoon verrattuna.
Parantamisen varaa jäi. Olisin varmasti pystynyt säästämään lounaskuluissa (17,4 euroa) tuomalla omia eväitä sekä ruokakaupan kuluissa (70,57 euroa), mikäli olisin kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mitä elintarvikkeita todella tarvitaan. Edelleen ehkä Annukka olisi voinut myös leikata hiukseni (25 euroa).
Kiinnostavaa tarkkailua. Mutta miten eväiden syöminen vähentää kulutusta ulkona syötyyn lounaaseen verrattuna? Kotona valmistetaan ruokaa todennäköisesti tehottomammin siinä missä ravintolassa satoja annoksia. Vai syötkö vähemmän eväitä? Toki ravintolan tilaa ”säästyy” jos syö toimistolla eväät.
Kiitos kommentista! Tavoitteena oli siis olla Älä osta mitään -päivän hengessä olla ostamatta.
Sinänsä tämä kirjoitus on oivallinen, koska siinä itse paljastat todellisen karvasi ja typeryytesi. Luitko omaa tekstiäsi ollenkaan? Siinä perustelet kulutuksesi vähentämistä sillä, että muut maksoivat kulutuksesi. Minä odotin Sinulta jotain tuommoista, mutta monet muut eivät. Nyt ei asiassa ole enää mitään epäselvyyttä. Kiitos siitä.
Kiitos sinulle Lasse!
Hyvä hiustrimmeri maksaa itsensä muutaman kuukauden hiustenleikkuissa takaisin ja sillä saa siistin sängen, joka kuivuu nopeasti, ja joka ei harjaa saatika geelejä kaipaa. 🙂
Hei Leo! Olen lukenut jo pidempään blogiasi, mutta en ole aiemmin kommentoinut mitään. Pidän kovasti blogistasi ja siitä, miten rehellisesti ja avoimesti kerrot elämästäsi. Erityisesti ekoisijutut ovat olleet ihania! Ehkäpä kulutuksen vähentämisessä ei kannata kuitenkaan liikaa tuijottaa sitä viivan alle jäävää lukua, jokin muu mittari olisi varmaan parempi. Kotiin kaupasta raahatun tavaran paino? 😉
Kiitos paljon kivasta palautteesta Hanna!
Kirjoitit, että olisit voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä elintarvikkeita todella tarvitaan. Aika mielenkiintoinen havainto, kun käsittääkseni vastustat viihdesyömistä ja siten voisi siis olettaa, ettei silloin kaupasta osteta turhia elintarvikkeita.
Kiitos kommentista Ellie! En toki ostele kaupasta esimerkiksi makeisia, limsoja, pullaa, keksejä, sipsejä tai sen sellaisia. Uskon, että minullakin on kuitenkin parantamisen varaa. Kyllähän sitä itse kunkin kannattaa aina miettiä omien ostostensa tarpeellisuutta.
Hei. Olen tutustunut hiljattain blogiisi, ja erityisesti ekovanhemmuus kiinnostaa, vaikka itselläni ei olekaan lapsia ainakaan vielä. Kirjoitat niistä valinnoista joita vanhemmat voivat tehdä vauvan tullessa perheeseen. Lapsenne on vielä pieni, mutta oletko pohtinut, mitä tapahtuu kun lapsi kasvaa ja hän altistuu kulutuspaineelle kavereiden, mainosten jne taholta? Mikä voi olla tässä tilanteessa ratkaisu, jos vanhempi ei halua lähteä mukaan kaikkien muotivaatteiden, –lelujen ja –krääsän ostoon, mutta ei toisaalta halua että lapsi kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, tai että lapsi voi tulla jopa kiusatuksi?