Olemme osallistuneet Leikkipuisto Intiassa Helsingin kaupungin järjestämään perhevalmennukseen synnytyksen jälkeen.
Tapaamisten tarkoituksena on keskustella ammattilaisten ja tuoreiden vanhempien kanssa vanhemmuuden mukanaan tuomista haasteista.
Viime kerralla katsoimme esimerkiksi videon lapsen kanssa kommunikoinnista ja harjoittelimme vauvatusta.
Itse kaipaisin perhevalmennukseen myös ympäristönäkökulmia.
On ollut todella hienoa, että kaupunki tarjoaa tuoreiden lapsiperheiden käyttöön ammattilaisten apua sekä vertaistukea. Kyse on siis normaalien neuvolakäyntien päälle tulevasta palvelusta. Olemme osallistuneet nyt kaksi kertaa ja toiset kaksi on jäljellä.
Erityisen iloinen olen ollut siitä, että isät ja heidän näkemyksensä on huomioitu perhevalmennuksessa hyvin. Toivottavasti jonain päivänä neuvolassa ja perhevalmennuksessa huomioidaan myös ekologisen näkökulmat.
Mitä ekologinen perhevalmennus voisi sitten pitää sisällään? Ohessa joitakin ajatuksia, joista mielelläni keskustelisin neuvolassa tai perhevalmennuksessa.
1. Asuminen. Tarvitseeko vauvaa tai lasta varten lisää asuinneliöitä? Mikä on kodin sopiva huonelämpötila? Vinkkejä esimerkiksi energiansäästöön ja lämpimän veden kulutuksen vähentämiseen.
2. Liikkuminen. Miten vauvan kanssa voi liikkua mahdollisimman ympäristöystävällisesti? Vinkkejä esimerkiksi joukkoliikenteessä kulkemiseen tai polkupyörällä liikkumiseen yhdessä vauvan/lapsen kanssa.
3. Ruokavalio. Millainen ruokavalio on terveellinen ja mahdollisimman ympäristöystävällinen? Mihin lapsen ruokavaliossa erityisesti kannattaisi kiinnittää huomiota ympäristön näkökulmasta? Vinkkejä esimerkiksi ympäristöystävällisistä ruokavaihtoehdoista.
4. Hankinnat. Mitä hankintoja oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Mistä tarvittavia tavaroita on mahdollisuus saada käytettynä ja missä ovat parhaimmat lastentarvikekirpparit, verkkokaupat ja sen sellaiset? Vinkkejä esimerkiksi kestovaippojen käyttöön ja vessahätäviestintään.
5. Harrastukset. Miten vauvan tai lapsen luontosuhteen kehittymistä voisi parhaiten edistää? Mitä harrastusmahdollisuuksia lähiluonto tarjoaa? Vinkkejä esimerkiksi luonnossa liikkumiseen lapsen kanssa.
Mitä mieltä itse olet? Mitä muita ympäristönäkökohtia olisi syytä nostaa esiin tuoreiden vanhempien kanssa keskustellessa joko neuvolassa tai synnytyksen jälkeisessä perhevalmennuksessa?
PS. Ekoisi-blogi on nyt ja jatkossa luettavissa myös Vauvan sivuilla!
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
Olen itse neuvolantätinä töissä, ja mietin tätä haastettasi. Ongelma taitaa olla siinä, että ihmiset kokevat ympäristöasioista puhumisen poliittisena kannanottona, eikä neturaalina valistuksena. Tai ainakin osa kokee. Niinhän ei kylläkään tarvitsisi olla…. ihan yhtä lailla voi sanoa että on valtiotason suositus elää ekologisesti, kuin että on valtiotason suositus antaa aikaa ja rakkautta lapselle tai pitää huolta monipuolisesta ruokavaliosta. Vai voiko? Voinko työssäni sanoa, ettei ole vain oma mielipiteeni, että olisi hyvä miettiä tarvitseeko vauva kaikkea sitä mitä hänelle yritetään kaupalta? Voiko joku tulla argumentoimaan, että yritän tehdä poliittisten näkemysteni vuoksi hallaa talouskasvulle ja käytän asemaani väärin?
Toivottavasti ympäristöjärjestöt ja poliitikot, jotka näkevät tämän tärkeäksi, jaksavat tehdä työtä jotta niihin virallisiin ohjelmiin ja mm. lapsiperheille jaettavin materiaaleihin saataisiin ekologinen näkökulma mukaan. Sen jälkeen on paljon helpompaa ottaa asia esille myös neuvolatyöntekijänä!
Kiitos Karla! Suomen hallitusohjelman johdannossa lukee seuraavaa:
Luulisi tämän riittävän 🙂
Mielestäni todella hyvä idea, ja listalla todella hyviä aiheita! En pidä tätä yhtään ”poliittisena kannanottona” vaan tavallisena järjenkäyttönä. Enemmänkin tulevia vauvaperheitä taitaa nykyisin huolettaa, riittävätkö rahat kaikkien vauvahankintojen tekemiseen. Opastuksiin kaivattaisiin mielestäni juuri tällaista (samalla ekologistakin) näkemystä, että kaikkea markkinoitua ei todellakaan tarvitse ja suuren määrän hankinnoista voi tehdä kirppareilta ym. Monet vauvan tavarat ja vaatteet eivät juurikaan ehdi käytössä kulua.
”Erityisen iloinen olen ollut siitä, että isät ja heidän näkemyksensä on huomioitu perhevalmennuksessa hyvin.”
Toisaalta valmennusten vetäjiltä menee yleensä pasmat ihan sekaisin, jos paljastuu että joukossa on sinkkuäiti. Ehkä ajan myötä siihenkin opitaan suhtautumaan neturaalisti. 🙂
Mutta varsinaiseen aiheeseen kommentoidakseni: varmasti ympäristöasioita voisi huomioida myös, sekä valmennuksissa että taustamateriaaleissa. Kieli pitäisi kuitenkin pitää keskellä suuta. Siitä ei liene mitään hyötyä, jos herkässä mielentilassa olevat vanhemmat ylireagoivat, syyllistyvät ja sulkevat sen jälkeen korvansa kaikelta. Monille tavaroilla söpöstely kun on tosi tärkeä osa lapsen saamista, ja voin sen kyllä ymmärtää vaikka itseäni sellainen elämä ahdistaisikin pahasti.
Hyvä näkökulma voisi kenties olla vauvan ja perheen hyvinvointi, joka ei tosiaan lisäänny liiallisen kulutuksen myötä. Että esimerkiksi mietittäisiin asioita, jotka oikeasti tekevät onnelliseksi – niin vanhemmat, vauvan kuin sisaruksetkin. Perusjuttu, mutta unohtuu helposti arjessa, mainosten ja vertaisryhmien paineessa.
No ehdottomasti perhesuunnittelu! Siis lasten lukumäärä… Niin kurjalta kuin se monesta kuulostaakin, niin se on ekoajattelun ydintä kuitenkin, ainakin sen tulisi olla. Moni ajattelee, että muuten voin elää ekologisesti, mutta ei se lapsiluvussa tarvitse näkyä. Mutta siinä se juuri konkreettisesti juuri näkyy, sillä jokainen ihana kullanmuru on myös uusi kuluttaja. Ja vaikka häntä vauva-aikana kuinka ”vain” imetettäisiin ja puettaisiin vanhoihin vaatteisiin, niin hänkin jossakin vaiheessa SYÖ ja vaikka kuinka lastaan kasvattaisi, jossakin vaiheessa hänestäkin kasvaa itsenäisesti toimiva aikuinen, jonka valintoihin ja elintäpoihin vanhemmilla ei ole mitään sanomista! Ties vaikka mersulla ajelee kuluttelemassa luonnonvaroja, vaikka niin yritettiin kasvattaa maailmanparantajaa.
Sitäpaitsi, ne on harvassa ne monilapsiset perheet, jotka asuvat autottomasti neliöiltään pienessä kodissa kasvisruokaa syöden…
Kun maapallon väkiluku on ylittänyt 7 miljardia, sitä ei kuulu juhlia, vaan olla surullisia. Toki jokainen yksittäinen syntyvä lapsi ansaitsee parasta mahdollista kohtelua, väestön liikakasvu ei ole kenenkäänyksittäisen LAPSEN syy. Mutta me vanhemmat sitten…
Olisi aika ryhtyä enemmän ajattelemaan, että määrä ei korvaa laatua. Ja että hoivaa kaipaavia lapsia syntyy jo nyt liikaa, sijaisperheitä odottaa Suomessakin sadat lapset.
Lapsilukuasioista pitäisi puhua vähintäänkin siksi, että jokainen vanhempi heräisi huomaamaan osansa maailmanlaajuisessa ketjussa. Ettei kukaan kolmatta, neljättä odottava voisi vain hymyillen kohauttaa olkiaan ja sanoa, ettenpä ole koskaan ajatellutkaan asiaa tuolta kantilta. Lapset on vaan niin ihania…
NIIN OVATKIN. Ja juuri siksikin he ansaitsevat elinkelpoisen planeetan! Ja miksi minulla suomalaisvanhempana olisi oikeus kolmeen, neljään tai useampaankin lapseen. Voisivatko ne siellä Kiinassa ja Intiassa ja Afrikassa älytä tyytyä vähempään… Tuollaiseen ajattelumalliin ainakin itse olen törmännyt. Useimmiten kuitenkin siihen, etteivät vanhemmat ajattele lapsilukuaan, että sillä olisi välilä, että sillä olisi ekologisuuden kanssa mitään tekemistä. Edelleen usein ennemminkin se mielikuva, että mitä vähemmän lapsia, sitä egoistisempia vanhempia. Puhumattakaan lapsettomista pariskunnista. Kuinka paljon he saavatkaankuulla siitä, etteivät arvot ole kohdillansa ja sitä ollaan niin omannavantuijottelijoita, ettei eden lapsia hankita…
Lapsiluvusta pitäisi puhua siksikin, että se on monelle kipeä asia. Minäkin olen lapsesta saakka haaveillut suuresta perheestä, vähintäänkin neljästä omasta lapsesta. Sen sulattaminen, että perhekoko kokonaisuudessaan jääkin vaikkapa neljäksi, ei tapahdu hetkessä. Ei riitä edes Linkolan lukeminen tai muut gurujen puheet, varsinkin, jos ne eivät kulje muidenkin vanhempien huulilla.
Kyllä minä silti haluaisin onnitella jokaista ystävää, joka kertoo, että odottaa vaikkapa kolmatta, neljättä tai vaikka viidettä jne… Mutta välillä huomaan sen olevan vaikeaa. Suuni meinaa melkein sanoa, että eikö mikään riitä. Ihan totta. Siinä on varmaan omaa katkeruutta ja keskeneräistä työstöä siitä, että minulla on ”vain” kaksi biologista lasta. Vain lainausmerkeissä siksi, että kahdellakin on merkitys, hekin ovat minulle suurin aarre ja lahja, eivätkä millään muotoa itsestäänseelyys tai mikään, no kun nyt lapsia on tapana hankkia.
Haluaisin jutella aiheesta muiden vanhempien kanssa. Haluaisin, että muutkin joutuisivat tekemään tietoisia valintoja. Lapsiluku on liian tärkeä ollakseen vain ”elämässä nyt sattuu ja tulkoon jos on tullaksensa”… -juttua. MINUSTA. Joka päivä toistaiseksi ajattelen, että olisi ihanaa, jos lapsia olisi useampia. Jokaisen päänsisäisen keskustelun voin kuitenkin vaiennella myös sillä ajatuksella, että se on minun tämänkin päivän ehkä suurin ekotekoni, että biologisia lapsia on meillä ”vain” kaksi.
Itse muuten aloitan ekotekojeni listat aina mainitsemalla, että minulla ja aviomiehelläni on ”vain” kaksi biologista lasta. Sitten vasta tulee ”itsestäänselvyydet” ja suht helpot autottomuudet, lihattomuudet, asukaslukukuun nähden kohtuullinen asunnonkoko (70 neliötä kerrostalossa), lentomatkailun vältääminen, luomun suosiminen, vaatteiden ja jätteiden kierrättäminen jne…
Ja mitä syyllistämiseen/syyllistymiseen tulee, se nyt vain ehdottomasti kuuluu vastuulliseen vanhemmuuteen! Perhevalmennuksen tulee antaa välineitä syyllisyydentunteen käsittelyyn, mutta mitään tärkeää ei saa jättää pois keskusteluista, sen pelossa, että joku syyllistyy. Monesti syyllisyydentunteen ilmaantuessa siihen onkin aihetta. Meidän sietääkin usein sitä potea. Ovat ne lapset vain niin suuria, tärkeitä ja rakkaita. Muttei syyllisyyden taakan alle saa musertua! Pitää tehdä jotakin ja olla armollinen ja mitä kaikkea. Vanhemmuus on ihan parasta, mutta kyllä siihen kuuluu myös melko monta unetonta yötä ja kipua.
Rauhaa ja rakkautta.