Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu

Olen viime aikoina käynyt usein juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.

Viikonloppuna juoksin vaunujen kanssa ensimmäisen puolimaratonin eli 21,1 km. Aikaa matkan tekemiseen kului 1:58:03 eli kilometrivauhti oli 5:35.  Vauva nukkui suloisesti lähes koko matkan.

Juoksemisesta olen kirjoitellut aiemmin mm. tänne: Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen? Myös epäonnistumiseni Helsinki City Maratonilla saattaa kiinnostaa.

Juoksu vauvan kanssa on todella helppoa. Lenkkikamat päälle, vauva vaunuihin ja juoksemaan. Ei voi kuin ihmetellä, miksi niin harva käy vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa. Niin helppo liikuntamuoto juoksu vauvan kanssa on.

Vaunujen kanssa juoksemisessa on monia hyviä puolia:
– Pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä.
– Vaunujen kanssa juokseminen on raskaampaa eli kunto kehittyy paremmin.
– Toinen vanhempi saa hetken aikaa hoitaa omia asioitaan.
– Vauva saa raitista ilmaa ja voi olla ulkona.
– Juokseminen onnistuu heti kotiovelta eikä vaadi erikoisvarusteita.
– Juokseminen on ekologinen liikuntaharrastus (verrattuna esimerkiksi uintiin tai sisälajeihin).

Toki pitää muistaa, että kaikki vauvat eivät varmasti viihdy vaunuissa ja joillekin vanhemmille juokseminen ei yksinkertaisesti sovi tai reipas kävelykin riittää kuntoiluksi. Lisäksi vaunujen kanssa tehdyn kävelyretken lomassa on helppo hoidella arjen askareita. Juostessa esimerkiksi ruokakaupassa tai lounaalla käynti ei ehkä ihan yhtä helposti onnistu.

Saa nähdä miten vauvajuoksu onnistuu talven myötä. Pakkanen vain lisää juoksun tehoa, mutta loskasta ja lumesta voi olla vaunujen kanssa vaikeampi selvitä.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea

17 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu”

  1. Loistava käytännön sovellus aiheeseen ”vauva ei muuta kaikkea” – kaikkea muuta 😉 Vauva on uusi perheenjäsen ja jakaa perheen arjen ja juhlan. Mikä muuttuu, niin vauva tuo tullessaan uusia kerroksia: uusia ystäviä, tapahtumia, taitoja, ajatuksia… Mutta miksi luopua vanhoista hyvistä jutuista?

    Raskausaikana kuulin paljon suoranaisia typeryyksiä kokeneempana itseään pitäviltä ”aikuisilta” töissä ja sukulaispiirissä. Onneksi (toivottavasti) jaksoin suhtautua niihin hormonien siivittämänä huumorilla. Tässä suurimmat tyhmyydet:

    – Mihinkäs te ne kissat laitatte? (Vastaus: Jalkopäähän, kun ne lämmittää niin mukavasti.)
    – Teillä on sitten kohta muutto edessä. (Vastaus: En tiennytkään, että jokin laki kieltää asumasta kantakaupungissa vauvan kanssa.)
    – Hankkikaa sitten semmoinen auto, että vaunut varmasti mahtuu kyytiin. (Autonhankintajuttuihin en koskaan keksi minkäänlaista kommenttia, jään aina sanattomaksi.)
    – Kai te nyt sille ainakin kalaa annatte. (Vastausvaihtoehdot: Eikös vauvoille anneta vaan tissiä?/Totta tosiaan, ehkäpä yksivuotislahjaksi voitaisiin harkita akvaarion hankkimista.)

    Lisäksi vastaan on tullut monenmoista pientä pöhköä kommenttia mm. treeneihin ja muuhun vapaa-ajan viettoon liittyen. Ai niin, nyt meidän on kuulemma pakko hankkia TV, että lapsi näkee muumit.

    En vaan yksinkertaisesti keksi, miten vauvan tai hänen vanhempiensa hyvinvointia ja jaksamista tukisi muutto vieraaseen ympäristöön, kauas tukiverkostoista, harrastuksista ja ystävistä. Mitä ”siellä jossain” tehtäsiin – ajeltaisiin vauvan kanssa autolla eläinten päälle ja sitten keiteltäisiin niitä ruuaksi valtavassa tuvassa, kun ei ole muutakaan tekemistä? Paitsi että olisihan meillä se telkkari.

  2. Totta kai huomioita saa lainata: kierrätys on suositeltavaa myös ajatusten yhteydessä. Hyvää isänpäivää Ekoisille ja kaikille maailman ekoisukeille!

  3. Kiitos kivasta blogista, tulevalle äidille täältä on löytynyt mukavaa luettavaa!
    Teillä näyttää olevan tuollaiset kolmipyöräiset vaunut, joita itsekin yritän metsästää erittäin edullisesti vauvan kanssa juoksemista varten. Osaatko sanoa, kelpaavatko ihan tavalliset nelipyöräiset vaunut juoksuun? Minkä ikäisenä vauva lähti ensimmäisen kerran juoksulenkille mukaan?

    • Kiitos Susy! Uskoisin, että kolmipyöräiset sopivat kyllä paremmin juoksuun. Ehkä nelipyöräiselläkin juoksu voi onnistua, jos on vain vähän isommat renkaat. Me lähdettiin vauvan kanssa juoksemaan heti kun hän pystyi olemaan vaunuissa ja ulkona eli ihan muutaman viikon ikäisenä.

  4. Kiitos Leo vastauksesta! Jatkan vielä niiden kolmipyöräisten metsästystä 🙂

  5. Kysymykseen, että juokseeko nelipyöräisillä vaunuilla: kyllä juoksee! Mutta kolmipyöräisillä juoksukärryillä kuitenkin huomattavasti kevyemmin 🙂

    Olen itse aina ollut kova juoksemaan ja juoksinkin meidän kaksosten kanssa ensimmäiset 7kk ihan perus tuplavaunuilla (isopyöräisillä), syksyn ja läpi talvenkin lumessa. Kunto palautui ainakin raskauden jälkeen nopeasti kohdalleen! Sitten kun lapset alkoi painamaan yhteensä parikymmentä kiloa + vaunut aika monta kiloa (+ usein vielä kauppareissulta tehdyt ruokaostokset N kg), totesin, että ”pakko” hankkia oikeat juoksuvaunut, jos meinaa vielä lasten kanssa lenkkeillä. Vielä reilun vuoden ikäisenäkin istuvat tyytyväisinä juoksurattaissa, kunhan vaunut pysyy liikkeellä ja vauhtia on tarpeeksi!

  6. minä olen juossut 15 v vanhoilla nelipyöräisillä vaunuilla, vanhat kapeat renkaat vaihdoimme uusiin paksuihin ja erinomaisesti kulkee, jyrkemmissä ylämäissä joudun kyllä kävelemään, ei ole tarpeeksi hyvä kunto mulla vielä. Nämä vaunut on muuten olleet ennen meitä viidellä vauvalla käytössä ja ovat aivan mahtavat, tukevat, hyvä jousitus ja tarpeeksi iso, tukeva alakori. Vauvalle laitan sellaisen vauvojen niskatyynyn kun hän nukkuu ettei pää heiluisi puolelta toiselle.

  7. Ihanaa, että löytyi keskustelunpoikasta tästä aiheesta!

    Meille hankittiin x-lander runit kun poika oli vajaata puolivuotias – eli tammikuussa 2011. Aloitin juoksun nollasta, eli ensin puuskutin tuskaisesti parin kymmenen minsan matkoja. Nyt olen juossut neljästi puolikkaan, ja näille sivuille eksyin googlaillessani maraton harjoitusohjelmaa. Juostessa vaan nälkä kasvaa syödessä, ei voi muuta sanoa. Juoksemaan pääsyn edellytys ovat usein olleet juoksurattaat.

    Rattaiden mittariin on kertynyt varmasti satoja ja satoja kilometrejä, ulkomaan lenkeillekin ne on pakattu mukaan – korvaamaton laite. Ja rattaat ovat toimineet hyvin. Pakkaspussikin tuli paketissa. Pienempänä poika nukkui kaikki matkat, satutimme juoksulenkin päiväuniaikaan. Nyt poika on 2 vuotias, ja pidemmälle lenkille vaatii jotakin viihdykettä – oksia, risuja, rusinapurkin, pillin (kyllä naurattaa ohikulkijoita, kun äiti juoksee ja poika puhaltaa pilliin – oma valmentaja kyydissä!!!) jne. Tehokasta treeniä, kun alkaa nassikalla olla jo omaakin painoa.

    Ihmeen vähän tulee vastaan kanssakärryjuoksijoita, ja tasaisesti ihmetellään. Varsinkin jos eksytään jonnekin tiukkoihin ylämäkiin puskemaan. Täällä meillä päin olen tuttu näky, mutta joskus vieraissa paikoissa kyllä tosiaan kummastellaan juoksurattaita taivutettuine renkaineen.. parhaimmillaan meidän juoksuremmissä on kaksi koiraa, poika rattaissa ja äitee ja iskä hölkyllä. Siinä tarvitaan jo koko lenkkipolun leveydeltä tilaa 😀

    … mutta en voi kun lämpimästi suositella. Meillä juoksurattaat ovat tekemässä tähän perheeseen terveempää (ja myös juoksuun addiktoitunutta) äitiä. Vielä kolmisen vuotta sitten väitin lenkille minua houkuttelevalle miehelleni ”ettei minun kehonrakennetta ole vaan luotu juoksuun, en pysty juoksemaan”. No vauvan se vaati, että tajuan pystyväni myös juoksemaan!

    • Kiitos Siisu kokemusten jakamisesta! Olipa tosi kiva lukea, että sun juoksuharrastus on lähtenyt liikkeelle juuri vaunujen kanssa juoksemisesta. Mahtavaa!

  8. Moi! Ajattelin itsekin juosta puolimaratonin vaunujen kanssa, nyt kun on tullut vanhempainvapaan aikana juostua kaikki lenkit pojan kanssa ja siihen on mukavasti tottunut. Saakohan HCR:n juosta vaunujen kanssa, vai tuleeko siinä jokin sääntö vastaan? Käytän lenkeillä Croozerin pyörän peräkärryä, johon saa helposti vaihdettua aisan tilalle eturenkaan. Ne ovat hieman raskaat (tuplaversio) verrattuna juoksurattaisiin, mutta kuntohan siinä vain nousee. Ja välistä voi käydä myös pyörelenkillä vaihtelun vuoksi. Suosittelen!

    • Hienoa Arttu! Uskoisin, että vaunujen kanssa juokseminen kyllä onnistuu. Kannattaa kuitenkin tarkistaa HCR-järjestäjiltä ja varautua tietysti henkisesti siihen, että lapsi ei viihdykään vaunuissa ja sen takia joutuu pysähdellä tai pahimmassa tapauksessa keskeyttämään.

  9. Moikka! Löysin tänne googlailemalla juoksukärry-asioita, ja tulevana juoksevana isänä minua kovasti kiinnostaa että olet jo noin pienen lapsen kanssa juossut. Millaisia rattaita käytit? Saiko niihin jonkinlaisen turvakaukalon kiinni? En malta odottaa että pääsemme tulevan lapsemme kanssa juoksulenkille

  10. Moi Juho! Hienoa. Kiitos kommentista. Tuossa kuvassa on ne vaunut, joiden kanssa silloin vauva-aikana juoksin. Ei tarvitse erillistä turvakaukaloa. Tuossa meidän käytettynä ystävältä saaduissa vaunuissa oli muistaakseni jonkinlainen irroitettava koppa. Kovasti tsemppiä tuleviin juoksulenkkeihin. Itse olen käynyt nyt 6-vuotiaan kanssa juoksemassa niin, että hän pyöräilee omalla pyörällä ja minä juoksen samalla kun työnnän 3-vuotiasta juoksurattaiksi muuntuvassa pyöräperäkärryssä.

Kommentointi on suljettu.

Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Seuraa minua Instagramissa