Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu

Olen viime aikoina käynyt usein juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.

Viikonloppuna juoksin vaunujen kanssa ensimmäisen puolimaratonin eli 21,1 km. Aikaa matkan tekemiseen kului 1:58:03 eli kilometrivauhti oli 5:35.  Vauva nukkui suloisesti lähes koko matkan.

Juoksemisesta olen kirjoitellut aiemmin mm. tänne: Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen? Myös epäonnistumiseni Helsinki City Maratonilla saattaa kiinnostaa.

Juoksu vauvan kanssa on todella helppoa. Lenkkikamat päälle, vauva vaunuihin ja juoksemaan. Ei voi kuin ihmetellä, miksi niin harva käy vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa. Niin helppo liikuntamuoto juoksu vauvan kanssa on.

Vaunujen kanssa juoksemisessa on monia hyviä puolia:
– Pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä.
– Vaunujen kanssa juokseminen on raskaampaa eli kunto kehittyy paremmin.
– Toinen vanhempi saa hetken aikaa hoitaa omia asioitaan.
– Vauva saa raitista ilmaa ja voi olla ulkona.
– Juokseminen onnistuu heti kotiovelta eikä vaadi erikoisvarusteita.
– Juokseminen on ekologinen liikuntaharrastus (verrattuna esimerkiksi uintiin tai sisälajeihin).

Toki pitää muistaa, että kaikki vauvat eivät varmasti viihdy vaunuissa ja joillekin vanhemmille juokseminen ei yksinkertaisesti sovi tai reipas kävelykin riittää kuntoiluksi. Lisäksi vaunujen kanssa tehdyn kävelyretken lomassa on helppo hoidella arjen askareita. Juostessa esimerkiksi ruokakaupassa tai lounaalla käynti ei ehkä ihan yhtä helposti onnistu.

Saa nähdä miten vauvajuoksu onnistuu talven myötä. Pakkanen vain lisää juoksun tehoa, mutta loskasta ja lumesta voi olla vaunujen kanssa vaikeampi selvitä.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea

17 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu”

  1. Loistava käytännön sovellus aiheeseen ”vauva ei muuta kaikkea” – kaikkea muuta 😉 Vauva on uusi perheenjäsen ja jakaa perheen arjen ja juhlan. Mikä muuttuu, niin vauva tuo tullessaan uusia kerroksia: uusia ystäviä, tapahtumia, taitoja, ajatuksia… Mutta miksi luopua vanhoista hyvistä jutuista?

    Raskausaikana kuulin paljon suoranaisia typeryyksiä kokeneempana itseään pitäviltä ”aikuisilta” töissä ja sukulaispiirissä. Onneksi (toivottavasti) jaksoin suhtautua niihin hormonien siivittämänä huumorilla. Tässä suurimmat tyhmyydet:

    – Mihinkäs te ne kissat laitatte? (Vastaus: Jalkopäähän, kun ne lämmittää niin mukavasti.)
    – Teillä on sitten kohta muutto edessä. (Vastaus: En tiennytkään, että jokin laki kieltää asumasta kantakaupungissa vauvan kanssa.)
    – Hankkikaa sitten semmoinen auto, että vaunut varmasti mahtuu kyytiin. (Autonhankintajuttuihin en koskaan keksi minkäänlaista kommenttia, jään aina sanattomaksi.)
    – Kai te nyt sille ainakin kalaa annatte. (Vastausvaihtoehdot: Eikös vauvoille anneta vaan tissiä?/Totta tosiaan, ehkäpä yksivuotislahjaksi voitaisiin harkita akvaarion hankkimista.)

    Lisäksi vastaan on tullut monenmoista pientä pöhköä kommenttia mm. treeneihin ja muuhun vapaa-ajan viettoon liittyen. Ai niin, nyt meidän on kuulemma pakko hankkia TV, että lapsi näkee muumit.

    En vaan yksinkertaisesti keksi, miten vauvan tai hänen vanhempiensa hyvinvointia ja jaksamista tukisi muutto vieraaseen ympäristöön, kauas tukiverkostoista, harrastuksista ja ystävistä. Mitä ”siellä jossain” tehtäsiin – ajeltaisiin vauvan kanssa autolla eläinten päälle ja sitten keiteltäisiin niitä ruuaksi valtavassa tuvassa, kun ei ole muutakaan tekemistä? Paitsi että olisihan meillä se telkkari.

  2. Totta kai huomioita saa lainata: kierrätys on suositeltavaa myös ajatusten yhteydessä. Hyvää isänpäivää Ekoisille ja kaikille maailman ekoisukeille!

  3. Kiitos kivasta blogista, tulevalle äidille täältä on löytynyt mukavaa luettavaa!
    Teillä näyttää olevan tuollaiset kolmipyöräiset vaunut, joita itsekin yritän metsästää erittäin edullisesti vauvan kanssa juoksemista varten. Osaatko sanoa, kelpaavatko ihan tavalliset nelipyöräiset vaunut juoksuun? Minkä ikäisenä vauva lähti ensimmäisen kerran juoksulenkille mukaan?

    • Kiitos Susy! Uskoisin, että kolmipyöräiset sopivat kyllä paremmin juoksuun. Ehkä nelipyöräiselläkin juoksu voi onnistua, jos on vain vähän isommat renkaat. Me lähdettiin vauvan kanssa juoksemaan heti kun hän pystyi olemaan vaunuissa ja ulkona eli ihan muutaman viikon ikäisenä.

  4. Kiitos Leo vastauksesta! Jatkan vielä niiden kolmipyöräisten metsästystä 🙂

  5. Kysymykseen, että juokseeko nelipyöräisillä vaunuilla: kyllä juoksee! Mutta kolmipyöräisillä juoksukärryillä kuitenkin huomattavasti kevyemmin 🙂

    Olen itse aina ollut kova juoksemaan ja juoksinkin meidän kaksosten kanssa ensimmäiset 7kk ihan perus tuplavaunuilla (isopyöräisillä), syksyn ja läpi talvenkin lumessa. Kunto palautui ainakin raskauden jälkeen nopeasti kohdalleen! Sitten kun lapset alkoi painamaan yhteensä parikymmentä kiloa + vaunut aika monta kiloa (+ usein vielä kauppareissulta tehdyt ruokaostokset N kg), totesin, että ”pakko” hankkia oikeat juoksuvaunut, jos meinaa vielä lasten kanssa lenkkeillä. Vielä reilun vuoden ikäisenäkin istuvat tyytyväisinä juoksurattaissa, kunhan vaunut pysyy liikkeellä ja vauhtia on tarpeeksi!

  6. minä olen juossut 15 v vanhoilla nelipyöräisillä vaunuilla, vanhat kapeat renkaat vaihdoimme uusiin paksuihin ja erinomaisesti kulkee, jyrkemmissä ylämäissä joudun kyllä kävelemään, ei ole tarpeeksi hyvä kunto mulla vielä. Nämä vaunut on muuten olleet ennen meitä viidellä vauvalla käytössä ja ovat aivan mahtavat, tukevat, hyvä jousitus ja tarpeeksi iso, tukeva alakori. Vauvalle laitan sellaisen vauvojen niskatyynyn kun hän nukkuu ettei pää heiluisi puolelta toiselle.

  7. Ihanaa, että löytyi keskustelunpoikasta tästä aiheesta!

    Meille hankittiin x-lander runit kun poika oli vajaata puolivuotias – eli tammikuussa 2011. Aloitin juoksun nollasta, eli ensin puuskutin tuskaisesti parin kymmenen minsan matkoja. Nyt olen juossut neljästi puolikkaan, ja näille sivuille eksyin googlaillessani maraton harjoitusohjelmaa. Juostessa vaan nälkä kasvaa syödessä, ei voi muuta sanoa. Juoksemaan pääsyn edellytys ovat usein olleet juoksurattaat.

    Rattaiden mittariin on kertynyt varmasti satoja ja satoja kilometrejä, ulkomaan lenkeillekin ne on pakattu mukaan – korvaamaton laite. Ja rattaat ovat toimineet hyvin. Pakkaspussikin tuli paketissa. Pienempänä poika nukkui kaikki matkat, satutimme juoksulenkin päiväuniaikaan. Nyt poika on 2 vuotias, ja pidemmälle lenkille vaatii jotakin viihdykettä – oksia, risuja, rusinapurkin, pillin (kyllä naurattaa ohikulkijoita, kun äiti juoksee ja poika puhaltaa pilliin – oma valmentaja kyydissä!!!) jne. Tehokasta treeniä, kun alkaa nassikalla olla jo omaakin painoa.

    Ihmeen vähän tulee vastaan kanssakärryjuoksijoita, ja tasaisesti ihmetellään. Varsinkin jos eksytään jonnekin tiukkoihin ylämäkiin puskemaan. Täällä meillä päin olen tuttu näky, mutta joskus vieraissa paikoissa kyllä tosiaan kummastellaan juoksurattaita taivutettuine renkaineen.. parhaimmillaan meidän juoksuremmissä on kaksi koiraa, poika rattaissa ja äitee ja iskä hölkyllä. Siinä tarvitaan jo koko lenkkipolun leveydeltä tilaa 😀

    … mutta en voi kun lämpimästi suositella. Meillä juoksurattaat ovat tekemässä tähän perheeseen terveempää (ja myös juoksuun addiktoitunutta) äitiä. Vielä kolmisen vuotta sitten väitin lenkille minua houkuttelevalle miehelleni ”ettei minun kehonrakennetta ole vaan luotu juoksuun, en pysty juoksemaan”. No vauvan se vaati, että tajuan pystyväni myös juoksemaan!

    • Kiitos Siisu kokemusten jakamisesta! Olipa tosi kiva lukea, että sun juoksuharrastus on lähtenyt liikkeelle juuri vaunujen kanssa juoksemisesta. Mahtavaa!

  8. Moi! Ajattelin itsekin juosta puolimaratonin vaunujen kanssa, nyt kun on tullut vanhempainvapaan aikana juostua kaikki lenkit pojan kanssa ja siihen on mukavasti tottunut. Saakohan HCR:n juosta vaunujen kanssa, vai tuleeko siinä jokin sääntö vastaan? Käytän lenkeillä Croozerin pyörän peräkärryä, johon saa helposti vaihdettua aisan tilalle eturenkaan. Ne ovat hieman raskaat (tuplaversio) verrattuna juoksurattaisiin, mutta kuntohan siinä vain nousee. Ja välistä voi käydä myös pyörelenkillä vaihtelun vuoksi. Suosittelen!

    • Hienoa Arttu! Uskoisin, että vaunujen kanssa juokseminen kyllä onnistuu. Kannattaa kuitenkin tarkistaa HCR-järjestäjiltä ja varautua tietysti henkisesti siihen, että lapsi ei viihdykään vaunuissa ja sen takia joutuu pysähdellä tai pahimmassa tapauksessa keskeyttämään.

  9. Moikka! Löysin tänne googlailemalla juoksukärry-asioita, ja tulevana juoksevana isänä minua kovasti kiinnostaa että olet jo noin pienen lapsen kanssa juossut. Millaisia rattaita käytit? Saiko niihin jonkinlaisen turvakaukalon kiinni? En malta odottaa että pääsemme tulevan lapsemme kanssa juoksulenkille

  10. Moi Juho! Hienoa. Kiitos kommentista. Tuossa kuvassa on ne vaunut, joiden kanssa silloin vauva-aikana juoksin. Ei tarvitse erillistä turvakaukaloa. Tuossa meidän käytettynä ystävältä saaduissa vaunuissa oli muistaakseni jonkinlainen irroitettava koppa. Kovasti tsemppiä tuleviin juoksulenkkeihin. Itse olen käynyt nyt 6-vuotiaan kanssa juoksemassa niin, että hän pyöräilee omalla pyörällä ja minä juoksen samalla kun työnnän 3-vuotiasta juoksurattaiksi muuntuvassa pyöräperäkärryssä.

Kommentointi on suljettu.

Vuoden aluksi on hyvä laskea hiilijalanjälki. Tässä tulokset Sitran Elämäntapatestillä tehtynä. Miten iso hiilijalanjälki sulla on?
10 asiaa vuodesta 2025

Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.

Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout. 

Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.

Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.

Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta. 

Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.

Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.

Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.

Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.

Hyvää ja rauhaisaa vuotta 2026 kaikille!
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia. 

Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…

-Uinti: 125,5 h, 281 km
-Pyörä: 391 h, 8085 km
-Juoksu: 142,5 h, 1302 km
-Fysiikka: 175 h
-Muuta: 28 h
 
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista) 

Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit. 

Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Jihuu! Tänään omatoiminen puolitriathlon. Uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km. Nyt voi rauhoittua loman viettoon.
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen

Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa

https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Seuraa minua Instagramissa