Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu

Olen viime aikoina käynyt usein juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.

Viikonloppuna juoksin vaunujen kanssa ensimmäisen puolimaratonin eli 21,1 km. Aikaa matkan tekemiseen kului 1:58:03 eli kilometrivauhti oli 5:35.  Vauva nukkui suloisesti lähes koko matkan.

Juoksemisesta olen kirjoitellut aiemmin mm. tänne: Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen? Myös epäonnistumiseni Helsinki City Maratonilla saattaa kiinnostaa.

Juoksu vauvan kanssa on todella helppoa. Lenkkikamat päälle, vauva vaunuihin ja juoksemaan. Ei voi kuin ihmetellä, miksi niin harva käy vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa. Niin helppo liikuntamuoto juoksu vauvan kanssa on.

Vaunujen kanssa juoksemisessa on monia hyviä puolia:
– Pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä.
– Vaunujen kanssa juokseminen on raskaampaa eli kunto kehittyy paremmin.
– Toinen vanhempi saa hetken aikaa hoitaa omia asioitaan.
– Vauva saa raitista ilmaa ja voi olla ulkona.
– Juokseminen onnistuu heti kotiovelta eikä vaadi erikoisvarusteita.
– Juokseminen on ekologinen liikuntaharrastus (verrattuna esimerkiksi uintiin tai sisälajeihin).

Toki pitää muistaa, että kaikki vauvat eivät varmasti viihdy vaunuissa ja joillekin vanhemmille juokseminen ei yksinkertaisesti sovi tai reipas kävelykin riittää kuntoiluksi. Lisäksi vaunujen kanssa tehdyn kävelyretken lomassa on helppo hoidella arjen askareita. Juostessa esimerkiksi ruokakaupassa tai lounaalla käynti ei ehkä ihan yhtä helposti onnistu.

Saa nähdä miten vauvajuoksu onnistuu talven myötä. Pakkanen vain lisää juoksun tehoa, mutta loskasta ja lumesta voi olla vaunujen kanssa vaikeampi selvitä.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea

17 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu”

  1. Loistava käytännön sovellus aiheeseen ”vauva ei muuta kaikkea” – kaikkea muuta 😉 Vauva on uusi perheenjäsen ja jakaa perheen arjen ja juhlan. Mikä muuttuu, niin vauva tuo tullessaan uusia kerroksia: uusia ystäviä, tapahtumia, taitoja, ajatuksia… Mutta miksi luopua vanhoista hyvistä jutuista?

    Raskausaikana kuulin paljon suoranaisia typeryyksiä kokeneempana itseään pitäviltä ”aikuisilta” töissä ja sukulaispiirissä. Onneksi (toivottavasti) jaksoin suhtautua niihin hormonien siivittämänä huumorilla. Tässä suurimmat tyhmyydet:

    – Mihinkäs te ne kissat laitatte? (Vastaus: Jalkopäähän, kun ne lämmittää niin mukavasti.)
    – Teillä on sitten kohta muutto edessä. (Vastaus: En tiennytkään, että jokin laki kieltää asumasta kantakaupungissa vauvan kanssa.)
    – Hankkikaa sitten semmoinen auto, että vaunut varmasti mahtuu kyytiin. (Autonhankintajuttuihin en koskaan keksi minkäänlaista kommenttia, jään aina sanattomaksi.)
    – Kai te nyt sille ainakin kalaa annatte. (Vastausvaihtoehdot: Eikös vauvoille anneta vaan tissiä?/Totta tosiaan, ehkäpä yksivuotislahjaksi voitaisiin harkita akvaarion hankkimista.)

    Lisäksi vastaan on tullut monenmoista pientä pöhköä kommenttia mm. treeneihin ja muuhun vapaa-ajan viettoon liittyen. Ai niin, nyt meidän on kuulemma pakko hankkia TV, että lapsi näkee muumit.

    En vaan yksinkertaisesti keksi, miten vauvan tai hänen vanhempiensa hyvinvointia ja jaksamista tukisi muutto vieraaseen ympäristöön, kauas tukiverkostoista, harrastuksista ja ystävistä. Mitä ”siellä jossain” tehtäsiin – ajeltaisiin vauvan kanssa autolla eläinten päälle ja sitten keiteltäisiin niitä ruuaksi valtavassa tuvassa, kun ei ole muutakaan tekemistä? Paitsi että olisihan meillä se telkkari.

  2. Totta kai huomioita saa lainata: kierrätys on suositeltavaa myös ajatusten yhteydessä. Hyvää isänpäivää Ekoisille ja kaikille maailman ekoisukeille!

  3. Kiitos kivasta blogista, tulevalle äidille täältä on löytynyt mukavaa luettavaa!
    Teillä näyttää olevan tuollaiset kolmipyöräiset vaunut, joita itsekin yritän metsästää erittäin edullisesti vauvan kanssa juoksemista varten. Osaatko sanoa, kelpaavatko ihan tavalliset nelipyöräiset vaunut juoksuun? Minkä ikäisenä vauva lähti ensimmäisen kerran juoksulenkille mukaan?

    • Kiitos Susy! Uskoisin, että kolmipyöräiset sopivat kyllä paremmin juoksuun. Ehkä nelipyöräiselläkin juoksu voi onnistua, jos on vain vähän isommat renkaat. Me lähdettiin vauvan kanssa juoksemaan heti kun hän pystyi olemaan vaunuissa ja ulkona eli ihan muutaman viikon ikäisenä.

  4. Kiitos Leo vastauksesta! Jatkan vielä niiden kolmipyöräisten metsästystä 🙂

  5. Kysymykseen, että juokseeko nelipyöräisillä vaunuilla: kyllä juoksee! Mutta kolmipyöräisillä juoksukärryillä kuitenkin huomattavasti kevyemmin 🙂

    Olen itse aina ollut kova juoksemaan ja juoksinkin meidän kaksosten kanssa ensimmäiset 7kk ihan perus tuplavaunuilla (isopyöräisillä), syksyn ja läpi talvenkin lumessa. Kunto palautui ainakin raskauden jälkeen nopeasti kohdalleen! Sitten kun lapset alkoi painamaan yhteensä parikymmentä kiloa + vaunut aika monta kiloa (+ usein vielä kauppareissulta tehdyt ruokaostokset N kg), totesin, että ”pakko” hankkia oikeat juoksuvaunut, jos meinaa vielä lasten kanssa lenkkeillä. Vielä reilun vuoden ikäisenäkin istuvat tyytyväisinä juoksurattaissa, kunhan vaunut pysyy liikkeellä ja vauhtia on tarpeeksi!

  6. minä olen juossut 15 v vanhoilla nelipyöräisillä vaunuilla, vanhat kapeat renkaat vaihdoimme uusiin paksuihin ja erinomaisesti kulkee, jyrkemmissä ylämäissä joudun kyllä kävelemään, ei ole tarpeeksi hyvä kunto mulla vielä. Nämä vaunut on muuten olleet ennen meitä viidellä vauvalla käytössä ja ovat aivan mahtavat, tukevat, hyvä jousitus ja tarpeeksi iso, tukeva alakori. Vauvalle laitan sellaisen vauvojen niskatyynyn kun hän nukkuu ettei pää heiluisi puolelta toiselle.

  7. Ihanaa, että löytyi keskustelunpoikasta tästä aiheesta!

    Meille hankittiin x-lander runit kun poika oli vajaata puolivuotias – eli tammikuussa 2011. Aloitin juoksun nollasta, eli ensin puuskutin tuskaisesti parin kymmenen minsan matkoja. Nyt olen juossut neljästi puolikkaan, ja näille sivuille eksyin googlaillessani maraton harjoitusohjelmaa. Juostessa vaan nälkä kasvaa syödessä, ei voi muuta sanoa. Juoksemaan pääsyn edellytys ovat usein olleet juoksurattaat.

    Rattaiden mittariin on kertynyt varmasti satoja ja satoja kilometrejä, ulkomaan lenkeillekin ne on pakattu mukaan – korvaamaton laite. Ja rattaat ovat toimineet hyvin. Pakkaspussikin tuli paketissa. Pienempänä poika nukkui kaikki matkat, satutimme juoksulenkin päiväuniaikaan. Nyt poika on 2 vuotias, ja pidemmälle lenkille vaatii jotakin viihdykettä – oksia, risuja, rusinapurkin, pillin (kyllä naurattaa ohikulkijoita, kun äiti juoksee ja poika puhaltaa pilliin – oma valmentaja kyydissä!!!) jne. Tehokasta treeniä, kun alkaa nassikalla olla jo omaakin painoa.

    Ihmeen vähän tulee vastaan kanssakärryjuoksijoita, ja tasaisesti ihmetellään. Varsinkin jos eksytään jonnekin tiukkoihin ylämäkiin puskemaan. Täällä meillä päin olen tuttu näky, mutta joskus vieraissa paikoissa kyllä tosiaan kummastellaan juoksurattaita taivutettuine renkaineen.. parhaimmillaan meidän juoksuremmissä on kaksi koiraa, poika rattaissa ja äitee ja iskä hölkyllä. Siinä tarvitaan jo koko lenkkipolun leveydeltä tilaa 😀

    … mutta en voi kun lämpimästi suositella. Meillä juoksurattaat ovat tekemässä tähän perheeseen terveempää (ja myös juoksuun addiktoitunutta) äitiä. Vielä kolmisen vuotta sitten väitin lenkille minua houkuttelevalle miehelleni ”ettei minun kehonrakennetta ole vaan luotu juoksuun, en pysty juoksemaan”. No vauvan se vaati, että tajuan pystyväni myös juoksemaan!

    • Kiitos Siisu kokemusten jakamisesta! Olipa tosi kiva lukea, että sun juoksuharrastus on lähtenyt liikkeelle juuri vaunujen kanssa juoksemisesta. Mahtavaa!

  8. Moi! Ajattelin itsekin juosta puolimaratonin vaunujen kanssa, nyt kun on tullut vanhempainvapaan aikana juostua kaikki lenkit pojan kanssa ja siihen on mukavasti tottunut. Saakohan HCR:n juosta vaunujen kanssa, vai tuleeko siinä jokin sääntö vastaan? Käytän lenkeillä Croozerin pyörän peräkärryä, johon saa helposti vaihdettua aisan tilalle eturenkaan. Ne ovat hieman raskaat (tuplaversio) verrattuna juoksurattaisiin, mutta kuntohan siinä vain nousee. Ja välistä voi käydä myös pyörelenkillä vaihtelun vuoksi. Suosittelen!

    • Hienoa Arttu! Uskoisin, että vaunujen kanssa juokseminen kyllä onnistuu. Kannattaa kuitenkin tarkistaa HCR-järjestäjiltä ja varautua tietysti henkisesti siihen, että lapsi ei viihdykään vaunuissa ja sen takia joutuu pysähdellä tai pahimmassa tapauksessa keskeyttämään.

  9. Moikka! Löysin tänne googlailemalla juoksukärry-asioita, ja tulevana juoksevana isänä minua kovasti kiinnostaa että olet jo noin pienen lapsen kanssa juossut. Millaisia rattaita käytit? Saiko niihin jonkinlaisen turvakaukalon kiinni? En malta odottaa että pääsemme tulevan lapsemme kanssa juoksulenkille

  10. Moi Juho! Hienoa. Kiitos kommentista. Tuossa kuvassa on ne vaunut, joiden kanssa silloin vauva-aikana juoksin. Ei tarvitse erillistä turvakaukaloa. Tuossa meidän käytettynä ystävältä saaduissa vaunuissa oli muistaakseni jonkinlainen irroitettava koppa. Kovasti tsemppiä tuleviin juoksulenkkeihin. Itse olen käynyt nyt 6-vuotiaan kanssa juoksemassa niin, että hän pyöräilee omalla pyörällä ja minä juoksen samalla kun työnnän 3-vuotiasta juoksurattaiksi muuntuvassa pyöräperäkärryssä.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!