Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu

Olen viime aikoina käynyt usein juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.

Viikonloppuna juoksin vaunujen kanssa ensimmäisen puolimaratonin eli 21,1 km. Aikaa matkan tekemiseen kului 1:58:03 eli kilometrivauhti oli 5:35.  Vauva nukkui suloisesti lähes koko matkan.

Juoksemisesta olen kirjoitellut aiemmin mm. tänne: Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen? Myös epäonnistumiseni Helsinki City Maratonilla saattaa kiinnostaa.

Juoksu vauvan kanssa on todella helppoa. Lenkkikamat päälle, vauva vaunuihin ja juoksemaan. Ei voi kuin ihmetellä, miksi niin harva käy vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa. Niin helppo liikuntamuoto juoksu vauvan kanssa on.

Vaunujen kanssa juoksemisessa on monia hyviä puolia:
– Pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä.
– Vaunujen kanssa juokseminen on raskaampaa eli kunto kehittyy paremmin.
– Toinen vanhempi saa hetken aikaa hoitaa omia asioitaan.
– Vauva saa raitista ilmaa ja voi olla ulkona.
– Juokseminen onnistuu heti kotiovelta eikä vaadi erikoisvarusteita.
– Juokseminen on ekologinen liikuntaharrastus (verrattuna esimerkiksi uintiin tai sisälajeihin).

Toki pitää muistaa, että kaikki vauvat eivät varmasti viihdy vaunuissa ja joillekin vanhemmille juokseminen ei yksinkertaisesti sovi tai reipas kävelykin riittää kuntoiluksi. Lisäksi vaunujen kanssa tehdyn kävelyretken lomassa on helppo hoidella arjen askareita. Juostessa esimerkiksi ruokakaupassa tai lounaalla käynti ei ehkä ihan yhtä helposti onnistu.

Saa nähdä miten vauvajuoksu onnistuu talven myötä. Pakkanen vain lisää juoksun tehoa, mutta loskasta ja lumesta voi olla vaunujen kanssa vaikeampi selvitä.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea

17 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu”

  1. Loistava käytännön sovellus aiheeseen ”vauva ei muuta kaikkea” – kaikkea muuta 😉 Vauva on uusi perheenjäsen ja jakaa perheen arjen ja juhlan. Mikä muuttuu, niin vauva tuo tullessaan uusia kerroksia: uusia ystäviä, tapahtumia, taitoja, ajatuksia… Mutta miksi luopua vanhoista hyvistä jutuista?

    Raskausaikana kuulin paljon suoranaisia typeryyksiä kokeneempana itseään pitäviltä ”aikuisilta” töissä ja sukulaispiirissä. Onneksi (toivottavasti) jaksoin suhtautua niihin hormonien siivittämänä huumorilla. Tässä suurimmat tyhmyydet:

    – Mihinkäs te ne kissat laitatte? (Vastaus: Jalkopäähän, kun ne lämmittää niin mukavasti.)
    – Teillä on sitten kohta muutto edessä. (Vastaus: En tiennytkään, että jokin laki kieltää asumasta kantakaupungissa vauvan kanssa.)
    – Hankkikaa sitten semmoinen auto, että vaunut varmasti mahtuu kyytiin. (Autonhankintajuttuihin en koskaan keksi minkäänlaista kommenttia, jään aina sanattomaksi.)
    – Kai te nyt sille ainakin kalaa annatte. (Vastausvaihtoehdot: Eikös vauvoille anneta vaan tissiä?/Totta tosiaan, ehkäpä yksivuotislahjaksi voitaisiin harkita akvaarion hankkimista.)

    Lisäksi vastaan on tullut monenmoista pientä pöhköä kommenttia mm. treeneihin ja muuhun vapaa-ajan viettoon liittyen. Ai niin, nyt meidän on kuulemma pakko hankkia TV, että lapsi näkee muumit.

    En vaan yksinkertaisesti keksi, miten vauvan tai hänen vanhempiensa hyvinvointia ja jaksamista tukisi muutto vieraaseen ympäristöön, kauas tukiverkostoista, harrastuksista ja ystävistä. Mitä ”siellä jossain” tehtäsiin – ajeltaisiin vauvan kanssa autolla eläinten päälle ja sitten keiteltäisiin niitä ruuaksi valtavassa tuvassa, kun ei ole muutakaan tekemistä? Paitsi että olisihan meillä se telkkari.

  2. Totta kai huomioita saa lainata: kierrätys on suositeltavaa myös ajatusten yhteydessä. Hyvää isänpäivää Ekoisille ja kaikille maailman ekoisukeille!

  3. Kiitos kivasta blogista, tulevalle äidille täältä on löytynyt mukavaa luettavaa!
    Teillä näyttää olevan tuollaiset kolmipyöräiset vaunut, joita itsekin yritän metsästää erittäin edullisesti vauvan kanssa juoksemista varten. Osaatko sanoa, kelpaavatko ihan tavalliset nelipyöräiset vaunut juoksuun? Minkä ikäisenä vauva lähti ensimmäisen kerran juoksulenkille mukaan?

    • Kiitos Susy! Uskoisin, että kolmipyöräiset sopivat kyllä paremmin juoksuun. Ehkä nelipyöräiselläkin juoksu voi onnistua, jos on vain vähän isommat renkaat. Me lähdettiin vauvan kanssa juoksemaan heti kun hän pystyi olemaan vaunuissa ja ulkona eli ihan muutaman viikon ikäisenä.

  4. Kiitos Leo vastauksesta! Jatkan vielä niiden kolmipyöräisten metsästystä 🙂

  5. Kysymykseen, että juokseeko nelipyöräisillä vaunuilla: kyllä juoksee! Mutta kolmipyöräisillä juoksukärryillä kuitenkin huomattavasti kevyemmin 🙂

    Olen itse aina ollut kova juoksemaan ja juoksinkin meidän kaksosten kanssa ensimmäiset 7kk ihan perus tuplavaunuilla (isopyöräisillä), syksyn ja läpi talvenkin lumessa. Kunto palautui ainakin raskauden jälkeen nopeasti kohdalleen! Sitten kun lapset alkoi painamaan yhteensä parikymmentä kiloa + vaunut aika monta kiloa (+ usein vielä kauppareissulta tehdyt ruokaostokset N kg), totesin, että ”pakko” hankkia oikeat juoksuvaunut, jos meinaa vielä lasten kanssa lenkkeillä. Vielä reilun vuoden ikäisenäkin istuvat tyytyväisinä juoksurattaissa, kunhan vaunut pysyy liikkeellä ja vauhtia on tarpeeksi!

  6. minä olen juossut 15 v vanhoilla nelipyöräisillä vaunuilla, vanhat kapeat renkaat vaihdoimme uusiin paksuihin ja erinomaisesti kulkee, jyrkemmissä ylämäissä joudun kyllä kävelemään, ei ole tarpeeksi hyvä kunto mulla vielä. Nämä vaunut on muuten olleet ennen meitä viidellä vauvalla käytössä ja ovat aivan mahtavat, tukevat, hyvä jousitus ja tarpeeksi iso, tukeva alakori. Vauvalle laitan sellaisen vauvojen niskatyynyn kun hän nukkuu ettei pää heiluisi puolelta toiselle.

  7. Ihanaa, että löytyi keskustelunpoikasta tästä aiheesta!

    Meille hankittiin x-lander runit kun poika oli vajaata puolivuotias – eli tammikuussa 2011. Aloitin juoksun nollasta, eli ensin puuskutin tuskaisesti parin kymmenen minsan matkoja. Nyt olen juossut neljästi puolikkaan, ja näille sivuille eksyin googlaillessani maraton harjoitusohjelmaa. Juostessa vaan nälkä kasvaa syödessä, ei voi muuta sanoa. Juoksemaan pääsyn edellytys ovat usein olleet juoksurattaat.

    Rattaiden mittariin on kertynyt varmasti satoja ja satoja kilometrejä, ulkomaan lenkeillekin ne on pakattu mukaan – korvaamaton laite. Ja rattaat ovat toimineet hyvin. Pakkaspussikin tuli paketissa. Pienempänä poika nukkui kaikki matkat, satutimme juoksulenkin päiväuniaikaan. Nyt poika on 2 vuotias, ja pidemmälle lenkille vaatii jotakin viihdykettä – oksia, risuja, rusinapurkin, pillin (kyllä naurattaa ohikulkijoita, kun äiti juoksee ja poika puhaltaa pilliin – oma valmentaja kyydissä!!!) jne. Tehokasta treeniä, kun alkaa nassikalla olla jo omaakin painoa.

    Ihmeen vähän tulee vastaan kanssakärryjuoksijoita, ja tasaisesti ihmetellään. Varsinkin jos eksytään jonnekin tiukkoihin ylämäkiin puskemaan. Täällä meillä päin olen tuttu näky, mutta joskus vieraissa paikoissa kyllä tosiaan kummastellaan juoksurattaita taivutettuine renkaineen.. parhaimmillaan meidän juoksuremmissä on kaksi koiraa, poika rattaissa ja äitee ja iskä hölkyllä. Siinä tarvitaan jo koko lenkkipolun leveydeltä tilaa 😀

    … mutta en voi kun lämpimästi suositella. Meillä juoksurattaat ovat tekemässä tähän perheeseen terveempää (ja myös juoksuun addiktoitunutta) äitiä. Vielä kolmisen vuotta sitten väitin lenkille minua houkuttelevalle miehelleni ”ettei minun kehonrakennetta ole vaan luotu juoksuun, en pysty juoksemaan”. No vauvan se vaati, että tajuan pystyväni myös juoksemaan!

    • Kiitos Siisu kokemusten jakamisesta! Olipa tosi kiva lukea, että sun juoksuharrastus on lähtenyt liikkeelle juuri vaunujen kanssa juoksemisesta. Mahtavaa!

  8. Moi! Ajattelin itsekin juosta puolimaratonin vaunujen kanssa, nyt kun on tullut vanhempainvapaan aikana juostua kaikki lenkit pojan kanssa ja siihen on mukavasti tottunut. Saakohan HCR:n juosta vaunujen kanssa, vai tuleeko siinä jokin sääntö vastaan? Käytän lenkeillä Croozerin pyörän peräkärryä, johon saa helposti vaihdettua aisan tilalle eturenkaan. Ne ovat hieman raskaat (tuplaversio) verrattuna juoksurattaisiin, mutta kuntohan siinä vain nousee. Ja välistä voi käydä myös pyörelenkillä vaihtelun vuoksi. Suosittelen!

    • Hienoa Arttu! Uskoisin, että vaunujen kanssa juokseminen kyllä onnistuu. Kannattaa kuitenkin tarkistaa HCR-järjestäjiltä ja varautua tietysti henkisesti siihen, että lapsi ei viihdykään vaunuissa ja sen takia joutuu pysähdellä tai pahimmassa tapauksessa keskeyttämään.

  9. Moikka! Löysin tänne googlailemalla juoksukärry-asioita, ja tulevana juoksevana isänä minua kovasti kiinnostaa että olet jo noin pienen lapsen kanssa juossut. Millaisia rattaita käytit? Saiko niihin jonkinlaisen turvakaukalon kiinni? En malta odottaa että pääsemme tulevan lapsemme kanssa juoksulenkille

  10. Moi Juho! Hienoa. Kiitos kommentista. Tuossa kuvassa on ne vaunut, joiden kanssa silloin vauva-aikana juoksin. Ei tarvitse erillistä turvakaukaloa. Tuossa meidän käytettynä ystävältä saaduissa vaunuissa oli muistaakseni jonkinlainen irroitettava koppa. Kovasti tsemppiä tuleviin juoksulenkkeihin. Itse olen käynyt nyt 6-vuotiaan kanssa juoksemassa niin, että hän pyöräilee omalla pyörällä ja minä juoksen samalla kun työnnän 3-vuotiasta juoksurattaiksi muuntuvassa pyöräperäkärryssä.

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa