Olen viime aikoina käynyt usein juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.
Viikonloppuna juoksin vaunujen kanssa ensimmäisen puolimaratonin eli 21,1 km. Aikaa matkan tekemiseen kului 1:58:03 eli kilometrivauhti oli 5:35. Vauva nukkui suloisesti lähes koko matkan.
Juoksemisesta olen kirjoitellut aiemmin mm. tänne: Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen? Myös epäonnistumiseni Helsinki City Maratonilla saattaa kiinnostaa.
Juoksu vauvan kanssa on todella helppoa. Lenkkikamat päälle, vauva vaunuihin ja juoksemaan. Ei voi kuin ihmetellä, miksi niin harva käy vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa. Niin helppo liikuntamuoto juoksu vauvan kanssa on.
Vaunujen kanssa juoksemisessa on monia hyviä puolia:
– Pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä.
– Vaunujen kanssa juokseminen on raskaampaa eli kunto kehittyy paremmin.
– Toinen vanhempi saa hetken aikaa hoitaa omia asioitaan.
– Vauva saa raitista ilmaa ja voi olla ulkona.
– Juokseminen onnistuu heti kotiovelta eikä vaadi erikoisvarusteita.
– Juokseminen on ekologinen liikuntaharrastus (verrattuna esimerkiksi uintiin tai sisälajeihin).
Toki pitää muistaa, että kaikki vauvat eivät varmasti viihdy vaunuissa ja joillekin vanhemmille juokseminen ei yksinkertaisesti sovi tai reipas kävelykin riittää kuntoiluksi. Lisäksi vaunujen kanssa tehdyn kävelyretken lomassa on helppo hoidella arjen askareita. Juostessa esimerkiksi ruokakaupassa tai lounaalla käynti ei ehkä ihan yhtä helposti onnistu.
Saa nähdä miten vauvajuoksu onnistuu talven myötä. Pakkanen vain lisää juoksun tehoa, mutta loskasta ja lumesta voi olla vaunujen kanssa vaikeampi selvitä.
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Loistava käytännön sovellus aiheeseen ”vauva ei muuta kaikkea” – kaikkea muuta 😉 Vauva on uusi perheenjäsen ja jakaa perheen arjen ja juhlan. Mikä muuttuu, niin vauva tuo tullessaan uusia kerroksia: uusia ystäviä, tapahtumia, taitoja, ajatuksia… Mutta miksi luopua vanhoista hyvistä jutuista?
Raskausaikana kuulin paljon suoranaisia typeryyksiä kokeneempana itseään pitäviltä ”aikuisilta” töissä ja sukulaispiirissä. Onneksi (toivottavasti) jaksoin suhtautua niihin hormonien siivittämänä huumorilla. Tässä suurimmat tyhmyydet:
– Mihinkäs te ne kissat laitatte? (Vastaus: Jalkopäähän, kun ne lämmittää niin mukavasti.)
– Teillä on sitten kohta muutto edessä. (Vastaus: En tiennytkään, että jokin laki kieltää asumasta kantakaupungissa vauvan kanssa.)
– Hankkikaa sitten semmoinen auto, että vaunut varmasti mahtuu kyytiin. (Autonhankintajuttuihin en koskaan keksi minkäänlaista kommenttia, jään aina sanattomaksi.)
– Kai te nyt sille ainakin kalaa annatte. (Vastausvaihtoehdot: Eikös vauvoille anneta vaan tissiä?/Totta tosiaan, ehkäpä yksivuotislahjaksi voitaisiin harkita akvaarion hankkimista.)
Lisäksi vastaan on tullut monenmoista pientä pöhköä kommenttia mm. treeneihin ja muuhun vapaa-ajan viettoon liittyen. Ai niin, nyt meidän on kuulemma pakko hankkia TV, että lapsi näkee muumit.
En vaan yksinkertaisesti keksi, miten vauvan tai hänen vanhempiensa hyvinvointia ja jaksamista tukisi muutto vieraaseen ympäristöön, kauas tukiverkostoista, harrastuksista ja ystävistä. Mitä ”siellä jossain” tehtäsiin – ajeltaisiin vauvan kanssa autolla eläinten päälle ja sitten keiteltäisiin niitä ruuaksi valtavassa tuvassa, kun ei ole muutakaan tekemistä? Paitsi että olisihan meillä se telkkari.
Ihan mahtavia huomioita mamachill! Kiitos paljon. Saanhan itsekin käyttää näitä sopivissa yhteyksissä? 🙂
Totta kai huomioita saa lainata: kierrätys on suositeltavaa myös ajatusten yhteydessä. Hyvää isänpäivää Ekoisille ja kaikille maailman ekoisukeille!
Kiitos kivasta blogista, tulevalle äidille täältä on löytynyt mukavaa luettavaa!
Teillä näyttää olevan tuollaiset kolmipyöräiset vaunut, joita itsekin yritän metsästää erittäin edullisesti vauvan kanssa juoksemista varten. Osaatko sanoa, kelpaavatko ihan tavalliset nelipyöräiset vaunut juoksuun? Minkä ikäisenä vauva lähti ensimmäisen kerran juoksulenkille mukaan?
Kiitos Susy! Uskoisin, että kolmipyöräiset sopivat kyllä paremmin juoksuun. Ehkä nelipyöräiselläkin juoksu voi onnistua, jos on vain vähän isommat renkaat. Me lähdettiin vauvan kanssa juoksemaan heti kun hän pystyi olemaan vaunuissa ja ulkona eli ihan muutaman viikon ikäisenä.
Kiitos Leo vastauksesta! Jatkan vielä niiden kolmipyöräisten metsästystä 🙂
Kysymykseen, että juokseeko nelipyöräisillä vaunuilla: kyllä juoksee! Mutta kolmipyöräisillä juoksukärryillä kuitenkin huomattavasti kevyemmin 🙂
Olen itse aina ollut kova juoksemaan ja juoksinkin meidän kaksosten kanssa ensimmäiset 7kk ihan perus tuplavaunuilla (isopyöräisillä), syksyn ja läpi talvenkin lumessa. Kunto palautui ainakin raskauden jälkeen nopeasti kohdalleen! Sitten kun lapset alkoi painamaan yhteensä parikymmentä kiloa + vaunut aika monta kiloa (+ usein vielä kauppareissulta tehdyt ruokaostokset N kg), totesin, että ”pakko” hankkia oikeat juoksuvaunut, jos meinaa vielä lasten kanssa lenkkeillä. Vielä reilun vuoden ikäisenäkin istuvat tyytyväisinä juoksurattaissa, kunhan vaunut pysyy liikkeellä ja vauhtia on tarpeeksi!
Mahtavaa Meri! Sä olet varsinainen juoksusankari. 🙂
minä olen juossut 15 v vanhoilla nelipyöräisillä vaunuilla, vanhat kapeat renkaat vaihdoimme uusiin paksuihin ja erinomaisesti kulkee, jyrkemmissä ylämäissä joudun kyllä kävelemään, ei ole tarpeeksi hyvä kunto mulla vielä. Nämä vaunut on muuten olleet ennen meitä viidellä vauvalla käytössä ja ovat aivan mahtavat, tukevat, hyvä jousitus ja tarpeeksi iso, tukeva alakori. Vauvalle laitan sellaisen vauvojen niskatyynyn kun hän nukkuu ettei pää heiluisi puolelta toiselle.
Hienoa Tove! Kiitos kokemuksen jakamisesta. Kiva kuulla, että juoksu onnistuu myös nelipyöräisillä vaunuilla.
Ihanaa, että löytyi keskustelunpoikasta tästä aiheesta!
Meille hankittiin x-lander runit kun poika oli vajaata puolivuotias – eli tammikuussa 2011. Aloitin juoksun nollasta, eli ensin puuskutin tuskaisesti parin kymmenen minsan matkoja. Nyt olen juossut neljästi puolikkaan, ja näille sivuille eksyin googlaillessani maraton harjoitusohjelmaa. Juostessa vaan nälkä kasvaa syödessä, ei voi muuta sanoa. Juoksemaan pääsyn edellytys ovat usein olleet juoksurattaat.
Rattaiden mittariin on kertynyt varmasti satoja ja satoja kilometrejä, ulkomaan lenkeillekin ne on pakattu mukaan – korvaamaton laite. Ja rattaat ovat toimineet hyvin. Pakkaspussikin tuli paketissa. Pienempänä poika nukkui kaikki matkat, satutimme juoksulenkin päiväuniaikaan. Nyt poika on 2 vuotias, ja pidemmälle lenkille vaatii jotakin viihdykettä – oksia, risuja, rusinapurkin, pillin (kyllä naurattaa ohikulkijoita, kun äiti juoksee ja poika puhaltaa pilliin – oma valmentaja kyydissä!!!) jne. Tehokasta treeniä, kun alkaa nassikalla olla jo omaakin painoa.
Ihmeen vähän tulee vastaan kanssakärryjuoksijoita, ja tasaisesti ihmetellään. Varsinkin jos eksytään jonnekin tiukkoihin ylämäkiin puskemaan. Täällä meillä päin olen tuttu näky, mutta joskus vieraissa paikoissa kyllä tosiaan kummastellaan juoksurattaita taivutettuine renkaineen.. parhaimmillaan meidän juoksuremmissä on kaksi koiraa, poika rattaissa ja äitee ja iskä hölkyllä. Siinä tarvitaan jo koko lenkkipolun leveydeltä tilaa 😀
… mutta en voi kun lämpimästi suositella. Meillä juoksurattaat ovat tekemässä tähän perheeseen terveempää (ja myös juoksuun addiktoitunutta) äitiä. Vielä kolmisen vuotta sitten väitin lenkille minua houkuttelevalle miehelleni ”ettei minun kehonrakennetta ole vaan luotu juoksuun, en pysty juoksemaan”. No vauvan se vaati, että tajuan pystyväni myös juoksemaan!
Kiitos Siisu kokemusten jakamisesta! Olipa tosi kiva lukea, että sun juoksuharrastus on lähtenyt liikkeelle juuri vaunujen kanssa juoksemisesta. Mahtavaa!
Moi! Ajattelin itsekin juosta puolimaratonin vaunujen kanssa, nyt kun on tullut vanhempainvapaan aikana juostua kaikki lenkit pojan kanssa ja siihen on mukavasti tottunut. Saakohan HCR:n juosta vaunujen kanssa, vai tuleeko siinä jokin sääntö vastaan? Käytän lenkeillä Croozerin pyörän peräkärryä, johon saa helposti vaihdettua aisan tilalle eturenkaan. Ne ovat hieman raskaat (tuplaversio) verrattuna juoksurattaisiin, mutta kuntohan siinä vain nousee. Ja välistä voi käydä myös pyörelenkillä vaihtelun vuoksi. Suosittelen!
Hienoa Arttu! Uskoisin, että vaunujen kanssa juokseminen kyllä onnistuu. Kannattaa kuitenkin tarkistaa HCR-järjestäjiltä ja varautua tietysti henkisesti siihen, että lapsi ei viihdykään vaunuissa ja sen takia joutuu pysähdellä tai pahimmassa tapauksessa keskeyttämään.
Moikka! Löysin tänne googlailemalla juoksukärry-asioita, ja tulevana juoksevana isänä minua kovasti kiinnostaa että olet jo noin pienen lapsen kanssa juossut. Millaisia rattaita käytit? Saiko niihin jonkinlaisen turvakaukalon kiinni? En malta odottaa että pääsemme tulevan lapsemme kanssa juoksulenkille
Moi Juho! Hienoa. Kiitos kommentista. Tuossa kuvassa on ne vaunut, joiden kanssa silloin vauva-aikana juoksin. Ei tarvitse erillistä turvakaukaloa. Tuossa meidän käytettynä ystävältä saaduissa vaunuissa oli muistaakseni jonkinlainen irroitettava koppa. Kovasti tsemppiä tuleviin juoksulenkkeihin. Itse olen käynyt nyt 6-vuotiaan kanssa juoksemassa niin, että hän pyöräilee omalla pyörällä ja minä juoksen samalla kun työnnän 3-vuotiasta juoksurattaiksi muuntuvassa pyöräperäkärryssä.
Kiitos paljon tiedoista!