Viikkopäiväkirja 44 (31.10.-6.11.2011)

Maanantai: Aamulla julkaisin ekoisin vapaapäivästä kertovan blogikirjoituksen. Aamun ohjelmaan kuului käynti vauvan kanssa neuvolassa. Yhteiskunta pitää hyvin huolen omistaan. Tämän jälkeen päätimme käydä spontaanisti teellä Kahvila Kapusiinissä. Samaan paikkaan olivat sattumalta tulleet myös Maija, Johanna ja Vilja. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni viimeistelin Keskon sivuille kirjoituksen: Vastuuta ei voi ulkoistaa. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, kävin läpi avoimet asiat työharjoittelijan kanssa, kirjoitin tekstin ViNOn onnellisuusyhteiskunta -sivuille sekä luin ja kirjoitin sähköposteja. Illalla kävin vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa. Aamupäivän istuin ympäristö- ja kehitysjärjestöjen ilmastokoordinaatiokokouksessa Kirkon Ulkomaanavun tiloissa ja iltapäivän olin Ympäristöministeriössä Ilmastoareenan kokouksessa. Molemmissa tilaisuuksissa käytiin läpi valmistautumista Durbanin ilmastokokoukseen. Päivän päätteeksi istuin vielä Ympäristöareenan ylimääräisessä yhdistyksen kokouksessa, jossa valitsimme järjestön uudeksi puheenjohtajaksi Bernt Nordmanin. Illan vietin vauvan kanssa Annukan tehdessä väitöskirjaa. Kävimme kantorepun kanssa postissa ja kaupassa.

Keskiviikko: Pyöräilin aamutoimien jälkeen Luonto-Liiton toimistolle. Aamulla koordinoimme toimistolla järjestelypäivän tehtävät ja ryhdyimme hommiin. Päivän mittaan yhteiset tilat ja monien työhuoneet tulivat monta pykälää siistimmiksi ja paljon ylimääräistä tavaraa lähti kierrätykseen. Lounaalla kävin yhdessä Timon, Kristofferin ja Jukan kanssa miettimässä tulevia mahdollisuuksia vaikuttaa vaihtoehtoisen BKT-mittarin kehitykseen ja degrowth-asioiden edistämiseen. Alkuillan olin leikkipuisto Intiassa perhevalmennuksessa. Oli hienoa, miten hyvin myös isät otettiin mukaan keskusteluun. Illan päätteeksi kävimme Annukan ja vauvan kanssa syömässä Old Sophiessa.

Torstai: Aamulla kävin juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa. Vauvajuoksussa yhdistyy moni hyvä asia – pääsee kuntoilemaan, toinen vanhempi saa hetken aikaa hoitaa omia asioitaan ja vauva nukkuu hyvin raittiissa ulkoilmassa. En voi kuin ihmetellä, miksi niin harva harrastaa juoksua pienen lapsen kanssa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni kävin läpi sähköposteja ja hoidin järjestelypäivän jälkihoitoa. Samalla kirjoitin viisi pikavinkkiä järjestelypäivän järjestäjälle. Lounaan jälkeen pyöräilin Viikin ympäristötalon avajaisiin. Siellä luovutettiin mm. Helsingin ympäristöpalkinto Dodon kaupunkiviljelytoiminnalle. Illalla hoitelin sähköposteja ja työasioita sekä olin vauvan kanssa Annukan käydessä vesijuoksemassa.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa. Tällä kertaa ilman vaunuja. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin yhtä hyväntekeväisyysyhteistyötä sekä kävin läpi sähköposteja. Lounaan yhteydessä kävimme Annukan kanssa jättämässä vauvan nimestä ilmoituksen maistraattiin. Iltapäivällä valmistelin tulevan viikon esityksiä. Päivän päätteeksi istuin Luonto-Liiton metsäryhmän vanhojen aktiivien yhteisessä illan vietossa. Oli aivan mahtava tavata niin monia suomalaisen metsiensuojelun sankareita samalla kertaa. Kotiin pyöräilin vielä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin toimiston kautta, jossa hoidin muutamia henkilöstö- ja hallintoasioita.

Lauantai: Nukuin pitkään, luin lehtiä sekä kävimme vauvan kanssa ulkoilemassa ja teimme ruokaa. Illalla katsoimme viimeisen osan Kennedyistä kertovasta dokumentista. Tästä innostuneena katsoimme perään myös JFK:n nuoruusvuosista kertovan elokuvan. JFK: Recless Youth.

Sunnuntai: Nukuin pitkään, luin kirjoja ja lehtiä sekä kävin vauvan kanssa juoksemassa ensimmäisen puolimaratonin. Hyvin sujui. Vauva nukkui suloisesti koko matkan vaunuissa ja Annukka kävi samalla vesijuoksemassa. Iltapäivällä siivosin eli imuroin, kastelin kukat, pyyhin pölyt ja pesin vessan Annukan pestessä lattian ja pyykkiä. Päivän mittaan teimme ruokaa, kävimme vauvan kanssa ulkona ja valmistauduimme tulevaan viikkoon.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 43 (24.-30.10.2011)

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa