Ekoisi – osa 21: Vapaapäivä vauvan kanssa

Torstaina (20.10.) oli tarkoitus pitää Luonto-Liiton pääsihteerin tehtävistä vapaata, nukkua pitkään ilman kelloa ja olla kotona Vauvan kanssa.

Homma ei mennyt ihan nappiin. Ajauduin tekemään jatkuvasti satunnaisia hommia. Onneksi Annukka oli kotona varmistamassa vauvan ruokinnan ja muun huollon silloin kun itse tein jotain muuta.

Tässä ekoisin vapaapäivä tunnista tuntiin:

Aamupäivä:
7.30 Herään ensimmäisen kerran vauvan öninään. Jatkan unia.
8.30 Herään vauvan itkuun. Käyn vaihtamassa vaipan ja leikittelen hänen kanssa.
9.00 Hoidan Luonto-Liiton tiedotteeseen liittyvän pikkuasian ja syön aamupalan.
9.30 Hoidan Luonto-Liiton materiaalitilauksia koskevan sähköpostilaatikon käytön ja ohjeistuksen siviilipalvelushenkilön kanssa.
10.30 Tarkistan Tunturi BikeStyle -lehden haastattelun.
11.00 Käyn läpi Luonto-Liiton vuoden 2012 budjettia ja teen siihen korjauksia.

Iltapäivä:
12.00 Hoidan Luonto-Liiton työterveyshuoltoon liittyviä asioita.
12.30 Vauvan kanssa neuvolassa.
13.00 Vauvan kanssa rutiinilääkärintarkastuksessa. Kaikki hyvin.
14.00 Lounas: pasta ja tofu-kikherne-tomaattikastikkeen valmistus ja syönti.
15.00 Vauva nukkuu. Sähköpostien läpikäynti sekä Luonto-Liiton henkilöstö- ja hallintoasioiden hoito.
17.00 Vauvan ruokinta, vaipan vaihto ja rauhoittelu.
17.30 Vauvan kanssa kävelyllä.

Ilta:
18.00 Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin hallituksen kokouksessa.
21.30 Kokous päättyy. Jään vielä keskeskustelemaan Tapanin ja Ursulan kanssa.
22.30 Kotona. Käyn läpi sähköpostit, teen iltatoimet ja kirjoitan tämän blogin.
23.30 Nukkumaan. Luen Jussi Viitalan ”Miten maailma loppuu” -kirjaa.

Vauva: Anna minulle anteeksi kaikki ne hetket, joita en ole ollut viettämässä sinun kanssasi. Syynä on se, että pyrin edistämään ekologisesti kestävää ja oikeudenmukaista maailmaa – sellaista maailmaa, jossa sinun ja miljoonien muiden lasten olisi hyvä olla.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Ekoisi – osa 20: Tutti: Hyvä vai paha?

3 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 21: Vapaapäivä vauvan kanssa”

  1. Tosi kiinnostava blogi sulla, vasta löysin, ja tutkailen nyt vanhempia kirjoituksiasi myös ajan kanssa. Muuten, kestävintä ja vuosia eteenpäin vaikuttavinta voit, ainakin mun mielestäni, tehdä alkaen lähipiiristäsi eli vauvastasi; kukaan muu ei voi olla isä hänelle, ja kaikki aika hänelle on kallisarvoista! Sitä aikaa ei enää myöhemmin voi oikein korvata. Monia muita asioita voit tehdä aktiivisesti ja vimmalla myös myöhemmin kunhan vauvasi kasvaa. Vanhemmiten nimittäin vaan monet tuntuvat harmittelevan sitä, kun ei tullut vietettyä elintärkeitä vuosia tärkeimpien ihmisten kanssa. Onnellista oloa niin sulle kuin perheellesi! T. Ilona.

  2. Vauva: Anna minulle anteeksi kaikki ne hetket, joita en ole ollut viettämässä sinun kanssasi. Syynä on se, että pyrin edistämään ekologisesti kestävää ja oikeudenmukaista maailmaa – sellaista maailmaa, jossa sinun ja miljoonien muiden lasten olisi hyvä olla.

    Minun on nyt pakko kysyä jotakin, jota olen halunnut kysyä jo useammalta ympäristöliikkeessä toimivalta.

    Neljänkymmenen vuoden päästä, vuonna 2051, maailman kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi kaiken järjen mukaan olla negatiivisia. Lapsesi on silloin neljänkymmenen, ja me molemmat saatamme jo olla kuolleita. Mutta minun (ehkä tulevat) ja sinun lapsesi katsovat menneisyyteen ja siihen, mitä me teimme.

    He näkevät tilastot, kuinka Ranska ja Ruotsi vähensivät kasvihuonekaasupäästönsä liki kehitysmaatasolle jo 1980-luvulla – vaikka jatkoivatkin lämpimien suihkujen ottamista. Samoista tilastoista he näkevät, kuinka uusiutuviin ja energiansäästöön luottaneiden maiden, esimerkiksi Saksan ja Tanskan, päästökehitys junnasi ainakin 2010-luvulle saakka ikävän tasaisena.

    He todennäköisesti näkevät sen, mitä suurin osa asiaan perehtyneistä nyt ennustaa: että Saksan onneton ydinvoimapäätös nollasi EU:n energiatehokkuusdirektiivin vaikutukset ja viivytti päästöjen vähentämistä tuossa maassa vähintään kymmenen vuotta. Enemmänkin, jos kansalaisjärjestöjen kampanjointi olisi sulkenut saman verran hiilivoimaa.

    Epäilen, että he näkevät, kuinka Greenpeacen ja muiden kansalaisjärjestöjen hienot laskelmat uusiutuvien riemumarssista osoittautuvat yltiöoptimistisiksi, aivan kuten käytännössä kaikki tähän asti nähdyt visiot uuden, laajalti kokeilemattoman teknologian käyttöönotosta ovat osoittautuneet.

    He saattavat myös ihmetellä, kuinka näihin visioihin uskottiin: myöntäähän Greenpeace jo nykyäänkin, että heidän skenaarionsa perustuvat uusiutuvia valmistavan teollisuuden heille syöttämiin tietoihin. (Kaikkialla muualla sinäkin pitäisit tälläistä menettelyä väärinkäytöksenä.)

    Heitä saattaa myös ihmetyttää, miksi ”ympäristöjärjestöt” käytännössä vaikenivat uusiutuvan energian ongelmista ja erityisesti sen kytköksistä maakaasuun.

    Jonkin verran ehkä ihmetystä herättänee sekin, miksei aikamme uutisissa näy yhtäkään hiili- tai kaasuvoimaa vastustavaa mielenosoitusta.

    Kaiken kaikkiaan, he saattavat ihmetellä melko paljon, miksei meidän ikäpolvemme tehnyt kaikkea mahdollista vähentääkseen fossiilisten käyttöä.

    Veikkaan, että globaalin ilmastokatastrofin uhreina he ihmettelevät, kuinka jotkut meistä ajattelivat, että meillä on varaa – luksusta! – vastustaa joitain ratkaisuja siksi, että ne ehkä mahdollisesti saattaisivat aiheuttaa paikallisia ongelmia. Niitäkin lähinnä käyttäjien keskuudessa, ei täysin kolmansien osapuolien pelloilla ja rannikoilla, kuten fossiiliset tekevät.

    (Varsinkin, kun uutisissa on tälläisiä otsikoita: ”Bleak Prospects for Avoiding Dangerous Global Warming, http://news.sciencemag.org/sciencenow/2011/10/bleak-prospects-for-avoiding-dangerous.html )

    Näin siis meidän lapsemme. Ne miljoonat, ehkä sadat miljoonat lapset, jotka kuolevat köyhemmissä maissa siksi, että pelottelulla, epävarmuuksilla ja tietämättömyydellä vuosikymmenien ajan ruokittu NIMBY-ilmapiiri länsimaissa omalta osaltaan estää ja hidastaa fossiilisten korvaamista, eivät tietenkään ihmettele mitään.

    Eivät ihmettele enää nekään noin 200 ”ylimääräistä” onnettomuuksissa kuollutta ja 39 200 ”ylimääräistä” ilmansaasteisiin kuolevaa, jotka tulevat varmasti kuolemaan seuraavan 40 vuoden aikana Saksan päätettyä rakentaa 11 GW uusia, noin 40 vuotta käytössä olevia hiilivoimaloita. Mutta jos ja kun totuus valkenee ihmisille, ne noin 360 000 vakavasti sairastuvaa ja 21 240 000 lievempiä oireita saavaa – jotka eivät olisi sairastuneet, jos Saksa ei olisi tuota päätöstään tehnyt – tulevat varmasti ihmettelemään, miksi.

    (Lähde numeroille: Markandaya & Wilkinson 2007: Energy and health 2: Electricity generation and health. Lancet 370:979-990)

    Tulevien lasteni ja kaikkien lasten nimissä, pyydän ja rukoilen ympäristöliikkeessä toimivia: tapetaan ensin fossiiliset ja tapellaan sitten vasta siitä, pitäisikö ydinvoimastakin luopua. Odotetaan edes siihen saakka, että meillä on näyttöä vaihtoehtojen kyvystä onnistua.

    Tiedän kyllä, että ydinvoima on teille rakas vihollinen. Tiedän, että sen vastustaminen on monille tärkeää ja tuo järjestöille tärkeyden tunteen lisäksi sekä vapaaehtoisia että rahaa esim. lahjoitusten muodossa. Enkä itsekään varauksetta sitä kannata: siinä on ihan oikeasti tietynlaisia ongelmia, jos kohta ne eivät olekaan todellisuudessa yleensä niin pahoja kuin ydinvoiman vastustajat esittävät. (Melko usein esim. lähdeviitteitä vääristellen, mikä kertonee hiukan jostakin. Voin toimittaa kiistattomia esimerkkejä, jos haluat.)

    Mutta meillä on todella vähän näyttöä – lähinnä melko epämääräisiä laskelmia – siitä, että kykenisimme nitistämään fossiiliset ajoissa, jos samalla täytyy ajaa alas ydinvoimakin. Itse asiassa, sekin harva näyttö on todella hirmuista uusiutuvia ajavien kannalta: vaikka 70 % Navarren sähköntuotannosta on tuulivoimaa, päästöt eivät ole vähentyneet muuhun Espanjaan nähden juuri lainkaan. Kontrasti mainittuihin Ranskaan ja Ruotsiin on järkyttävä.

    Mikään määrä Fukushimoja ei uhkaa vakavasti biosfääriä. Mikään määrä ydinonnettomuuksia ei todennäköisesti uhkaa edes ihmislajin olemassaoloa. Mutta fossiilisten polttaminen ja käsistä karkaava Venus-ilmiö voivat tuhota sekä ihmiset että planeetan. James Hansen, Venuksesta aikanaan väitellyt ilmastonmuutoksen ehkä tunnetuin tutkija, uskoo, että ellei fossiilisten polttoa saada lopetettua, olemme vuoteen 2100 mennessä polttaneet niitä niin paljon, ettei Venus-ilmiölle voida enää mitään. Ovatko lapsemme puolivälissä tämän päivän ja maailmanlopun välillä?

    Tässä asiassa paras on kyllin hyvän vihollinen, ja joustamattoman ideologisesti asiaa katsovat osa ongelmaa. Ehdottamanne ja ajamanne keinot saattavat onnistua, mutta entä jos niin ei käykään? Oletko koskaan miettinyt sitä? Jos uhkapeli on sinulle rakasta, toivoisin, että uhkapelaisit kasinolla etkä elinkelpoisen planeetan tulevaisuudella. Kuten ehkä tiedät, näitä on vain yksi.

    Anteeksi kun sanon näin, mutten aio 30 vuoden päästä kuunnella yhtään selitystä siitä, ettette tienneet. Nyt sinä ainakin tiedät, ja toivon, että fiksuna ihmisenä otat myös asioista ihan itse selvää. Asiat eivät ole aina ihan niinkuin oman yhteisön groupthink ne näkee.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!