Kävin sunnuntaina (9.10.) taloyhtiön kerhotilassa naapurilasten Carlon ja Maijan syntymäpäivillä.
Taloyhtiömme yhteisöllisyys lisää merkittävästi hyvinvointiani – ja on myös samalla usein ympäristöfiksua. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin: Kerrostaloyhteisöllisyyttä Helsingin Käpylässä.
Yhteisten tilojen vaikutus on paitsi sosiaalisesti, myös ekologisesti merkittävä. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella ei tarvitse olla niin paljon omia neliöitä. Tilaa voidaan jakaa.
Lapsiperheen näkökulmasta ajatusta voi viedä paljon pidemmällekin.
– Kerhotilassa voisi olla lapsille yhteisiä leluja ja kirjoja
– Kerhotilassa voisi olla kierrätyspöytä esimerkiksi lasten vaatteille ja muille tarvikkeille
– Kerhotilaa voisi käyttää perheiden yhteisiin iltapäivä- tai iltakerhoihin ja lastenkutsuihin
– Kerhotilassa voisi olla lainattavia kodinhoitovälineitä ja/tai työkaluja
Jokaisella suomalaiselle on käytössään keskimäärin noin 40 asuinneliötä. Tähän päälle tulevat vielä kesämökit ja sen sellaiset. Rakentamalla enemmän yhteisiä tiloja, voitaisiin asuntojen kokoa ehkä pienentää.
Voisiko jokaista asuinneliötä kohti rakentaa tietyn määrän yhteisiä tiloja? Kyllähän nytkin jokaista kerrostaloneliötä kohti on pakko rakentaa tai varata tietty määrä parkkipaikkoja.
Millaisia kokemuksia Sinulla on taloyhtiöiden ympäristöinnovaatioista?
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Mainioita ideoita nuo yhteiset lelut, kirjat, tarvikkeet ja kierrätyspöytä! Tietty ongelmaa aiheuttaa sitten se, että kuka ne maksaa jne, mutta erityisesti kierrätyspöytähän (sis. vaatteet, lelut, kirjat jne) voisi olla loistava – ei maksa kellekään mitään ja tavaraa menee hukkaan niin hyväkuntoisena eivätkä kaikki jaksa sitä kantaa edes UFFiin, Fidalle, Pelastusarmeijan joulupataan tms.
Hyvä idea minunkin mielestäni, mutta on myös ongelma: jonkun/joidenkin pitäisi sitoutua hoitamaan kierrätystilaa, ettei tavaramäärä riistäydy käsistä ja aina löytyy ihmisiä, jotka tuovat paikalle oikeasti roskiin/kierrätysroskiin kuuluvaa tavaraa. Lisäksi löytyy ihmisiä, jotka sotkevat yhteisiä tiloja, varastavat tavaraa jne. Tällaiset toimivat parhaiten, jos asukkaita on melko vähän ja kaikki tuntevat toisensa edes pinnallisesti.
Tampereella asuin opiskelija-asuntolassa, jossa yhteistilojen ja kierrätyskomeron käyttö toisinaan toimi ihan ok, toisinaan taas ei: esim. sanomalehdet varastettiin. Olin itse asukatoimikunnassa, ja kun järjestimme tapahtumia kerhotilaan, ne eivät olleet kovin suosittuja ilmaisista tarjoiluista huolimatta (ostettiin asukastoimikunnan määrärahoilla). Nykyisessä taloyhtiössämme on kerhotila, mutta se on aika ankea ja sinne on avaimet vain parilla tyypillä… tila on lukittu. Sen saa käyttöön, jos tuntee oikeat ihmiset ja tietää, keneltä kysyy. Ehkä nämä hommat toimivat paremmin omistusasunnoissa?