Rio+20 – Kohti kestävää kehitystä

Kyse on siis YK:n Brasilian Rio de Janeirossa 4.–6.6.2012 pidettävästä kestävän kehityksen huippukokouksesta (United Nations Conference on Sustainable Development, UNCSD).

Tilaisuuden aluksi SLL:n toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen esitteli suosituksia päättäjille kestävän kehityksen toimenpiteistä.

Olen itsekin ollut mukana valmistelemassa noita suosituksia yhdessä Jenni Kauppilan, Jouni Nissisen, Jarna Pasasen, Marko Ulvilan ja Eero Yrjö-Koskisen kanssa.

Tässä on lyhyesti neljä tekemäämme suositusta:

1. Keskitytään olennaiseen: ruoka, energia ja kansanvalta
– Ruokaa ja puhdasta vettä kaikille.
– Energiankulutus voimakkaaseen laskuun.
– Pääoman vallasta kansanvaltaan.

2. Kasvupakosta kestävään talouteen
– Globaali progressiivinen ympäristövero käyttöön.
– Globaali perustulo naisille.
– Haitallisten tukien ja asevarustelun alasajo.

3. Demokratian ja kansalaisoikeuksien vahvistaminen
– Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöjärjestön (UNEO), kansainvälisen ympäristötuomioistuimen ja tulevien sukupolvien neuvoston perustaminen sekä YK:n kestävän kehityksen toimikunnan korottaminen neuvoston asemaan ihmisoikeusneuvoston rinnalle.
– Ylikansallisten suuryhtiöiden vallan rajoittaminen.
– Kansalaisaktivistin oikeudet turvattava.

4. Yhden maapallon oikeudenmukainen politiikka
– Sukupuuttoaallon pysäyttäminen ja hiilineutraali yhteiskunta
– Luonnonvarojen käyttöä koskeva sopimus
– Teollisuusmaiden tulee tunnustaa ekologinen velkansa kehitysmaille

Prosessia silmälläpitäen kannattaa tutustua myös Kansalaisjärjestöt-päätoimijaryhmän kannanottoon koskien Suomen alustavia tavoitteita ja kantaa Rio+20-kokoukseen.

Seminaarissa eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen korosti, että ympäristökustannukset tulee sisällyttää markkinahintoihin. Ympäristöministeri Ville Niinistö taas peräänkuulutti mm. talouskasvun irrottamista luonnonvarojen kulutuksesta, kehitysmaiden tukemista, resurssitehokkuutta ja maailmanlaajuisen ympäristöhallinnon kehittämistä.

Hyviä tavoitteita kaikki! Haasteena on tietenkin se, että myös jo Johannesburgissa vuonna 2002 haluttiin irrottaa talouskasvu luonnonvarojen kulutuksesta. Vielä se ei ole kuitenkaan onnistunut. Miksi se onnistuisi nyt?

Pitäisikö talouskasvun laadun lisäksi puuttua myös sen määrään?